Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Nyt taisi visalla mennä maito väärään kurkkuun. Kyllä myö ihan kirjoitettua tekstiä osataan lukea ilman korostuksiakin. Kyllä tiedän että hoidettuja taimikoitakin kuritetaan mutta kyse oli vain havainnoista joita totean kun metsissä kuljen, enkä pelkästään omissa metsissäni. Ei muusta.
Muuten. Ensimmäiset hirvet ovat täällä tulleet kesälaitumille vasomaan ja muutenkin asustelemaan. Yleensä tulevat tänne siinä vapun aikoihin. Ovat nyt kolmisen viikkoa etuajassa. Ilves tuli taas kuvaan riistakameraan ja sekin tuntuu liikkuvan vhp:n ja kauriiden perässä. Metson sotimeen törmäsin eilen. Oli jo koppelo mukana karkeloissa että kyllä kevät vaan tulee. Jaksamista keskusteluihin visa.
Minäkin olen kiinnittänyt samaan huomiota ja useaan otteeseen kysynyt suorittavalta, miksi tämä alkaa puhua rästeistä, kun puhutaan metsätaloudesta. Olen myös turhaan pyytänyt, että metsätalouskeskustelussa käsiteltäisiin talousmetsiä, ei rästikohteita.
Eikö ole epäkohteliasta vaihtaa aihetta kesken keskustelun?
Aika erikoinen luokitus Galalla; huonosti hoidetut tai hoitamattomat metsät eivät olisikaan talousmetsiä? Jos ne eivät kuitenkaan ole suojelukohteita, mitähän ne sitten ovat?
Ei niitä ainakaan metsätalouskeskustelussa tarvitse käsitellä vai haetko itse kannattavuutta rästikohteilla? Jos jätät autostasi öljyt vaihtamatta, kannattaako puhua auton luotettavuudesta.
Totean Gla::lle , että monesti hirvituhoista kertovissa kuvissa paljastuu juuri se moniongelmaisuus ,joka halutaan lakaista maton alle. Metsälehdenkin kuvissa tämä näkyi selvästi. Samaa kaavaa toistettiin Maastullin sivuilla muutama päivä sitten , kun nuivasti metsien hoitoon suhtautuva suurmetsänomistaja valitteli hirvituhoista puutteellisesti käsitellyn taimikon keskellä. Oikea-aikaisesti hoidettujen taimikoiden tuhoista on ollut varsin vähän kuvamateriaalia tarjolla tiedotusvälineissä . Uutinen toisesta suurmetsänomistajasta (Ahlstöm) mielipiteineen on unohdettu täysin. Hän vannoo hyvän metsänhoidon nimiin keinona torjua hirvivahinkoja ja toteaa saman kun allekirjoittajakin ,että hoidetuissa metsissä hirvi aiheuttaa harvoin vahinkoa. Hirvitiheys voisi hänen mielestään olla 4/1000-tasolla ,jotta kiinnostus metsästystä kohtaan säilyy.
Eikös se vahinkoihin vaikuttaminen kuulu metsänomistajillekin eikä vain vapaaehtoisille harrastelijoille, jotka viettävät vapaa-aikaa metsästyksen muodossa ja vähentävät siinä sivussa hirvien aiheuttamaa laidunnuspainetta metsissä. Välillä onnistuen paremmin ,välillä huonommin.
Kaikesta huolimatta taimikoiden suurin uhka on se hoitamattomuus. Sillä pilataan helposti koko taimikko. Hirvi vahingoittaa korkeintaan pientä osaa taimista pitääkseen elintoimintojaan yllä.
Ilman metsästäjiä vahingot moninkertasistuisivat. Jos metsästyspainetta ylläpitävä joukko menettää kiinnostuksensa harrastukseen tai virta muuten loppuu , on etsänomistajan hoidettava hirviongelmat itse. Vahinkoja on mahdollista vähentää pitämällä taimikot kunnossa ja käyttämällä torjunta-aineita. Hirvikantaa ei pidetä yllä. Se pysyy ja kasvaa pitämättäkin.
Sehän tässä on koko ajan ihmetyttänytkin, miksi hoidettujen taimikoiden hirvituhoja ei sitten korvata täysimääräisinä, vaikka niitä sanotaan olevan erittäin vähän?
”Eikös se vahinkoihin vaikuttaminen kuulu metsänomistajillekin eikä vain vapaaehtoisille harrastelijoille, jotka viettävät vapaa-aikaa metsästyksen muodossa…”
Miten voit sanoa noin? Olen pyytänyt, että puhuttaisiin hoidetuista taimikoista. Mutta ei kelpaa. Kun ruiskutan vuodesta toiseen tricoa ja yhtenä vuotena homma jää väliin, antaa hirvet välittömän palautteen. Muina vuosina ovat ruokailleet vain muiden taimikoissa.
”ja vähentävät siinä sivussa hirvien aiheuttamaa laidunnuspainetta metsissä. Välillä onnistuen paremmin ,välillä huonommin.”
Metsästäjät tavoittelevat alueelle päätettyä tavoitekantaa. Jälleen kerran, tavoitteen asetanta on paikka, jossa peliä pelataan.
Visalle totean ,että on aivan metsänomistajien oma tehtävä saattaa korvaukset sopivalle tasolle, jos ne eivät riitä. Muilta osapuolilta puuttuvat tarve ja tarvittava tieto. Pitäisikö tämäkin metsästäjien hoitaa ja vielä niistää nenäkin, jos pyydetään?
Onhan edustajamme MTK yrittänyt lobata, mutta ei ole saanut korvauksia nousuun. Tuskin siitä paljon apua olisi vaikka jokainen vahinkoja kärsinyt metsänomistaja yksinään kirjelmöisi eduskuntaan.
Yksinkertainen keino saada tavoitteet paremmiksi metsänkasvattajan kannalta: käännetään nurinpäin päätöksenteko riistaneuvostoissa kuten muutama vuosi sitten esitin eli maanomistajat päättävät tavoitekannat metsästäjien pohjaesityksestä. Jos niitä on senkin jälkeen liikaa, niin sitten saamme syyttää omia edustajiamme ja tarvittaessa vaihtaa heidät.
Perälauta hirvikannan koon suhteen on jo nähty. Tilanne tuskin muuksi muuttuu , jos asiaan perehtymättömät laitetaan tekemään päätöksiä ja käytäntöjä paremmin tuntevat toteavat päätökset liian haastavaksi toteuttaa. Kuitenkin menetellään käytännössä niin ,että metsästäjien kokiessa hirvien määrän vähäiseksi , metsästyspaine laskee luonnostaan ,mutta kannan kasvuun ei välttämättä reagoida ajoissa eikä riittävällä teholla. Tämä siitä syystä ,että vähentyneet metsästyspäivät eivät tuota riittävästi havaintoaineistoa kertomaan kannan kehityksestä eikä havaintojen tekemistä koeta niin tärkeäksi ,kun hirviä koetaan olevan niukasti. Niukkuus johtaa helposti siihen ,että vaihdetaan harrastusta sellaiseen , joka tarjoaa enemmän myönteisiä tuntemuksia eikä välttämättä ole yhtä sitovaa, kun seuruemetsästys. Tiedon saaminen vähenee ,kun silmäparien määrä hupenee.
Metsästyksen jatkuminen nykymuotoisena ei ole itsestään selvää. Varsinkin koirien käytön estyminen petouhkan takia voi leikata halukkuutta metsästää hirviä hyvinkin voimakkaasti. Koiranohjaaja koirineen muodostaa toiminnan ytimen. Ilman koiria peli on pelattu ja kaikki tavoitteet menettävät merkityksensä ,kun suorituskykyä ei enää ole.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään