Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Hirvet mielessä valmistauduin eilen jo aamusta hiihtoretkeen metsätiloille. Yöpakkanen oli kovettanut hanget jalkamiehen kantavaksi, kulkuvälinnksi valikoitui kuitenkin sukset, koska kartalta hiihtolenkki näytti olevan 7-8 km.
Ensimmäinen kohde oli turvemaalla oleva n. 3 ha:n kuvio, 03:n männikkö jonka ppa 13-15 ja alle kehittynyt mä-taimikko 110-170 cm, niistä hirvi oli tuhonnut 2/3 osaa. Ajatuksena oli kasvattaa kaksijaksoisena ja kerätä ylispuuna valtapuusto ja poistaa ne n. 10-15 vuoden kuluttua.
Toiselle kohteelle mennessä tapasin kaksi hirveä hangilla tienpohjilla, hankikanto oli hirvillekin sopiva, mutta kirikilpailussa hanki ei kantanutkaan ja hirvet kääntyi minua päin ja puhaltelivat höyryjä sieraimien kautta, ilmeisesti vihaisina.
Kohteena hirvillä oli ollut 1,8 ha:n kuusen taimikko jonka sekapuuna oli vielä syksyllä 150 r mäntyä / ha. Tässä kohtaa minunkin on ihmeteltävä ja todettava sitä samaa ”millä vaistolla hirvet löytää ne männyt kuusentaimikosta , taimikko 3-4 m. ? ”
Kolmas kohde oli jo vuosia aidattuna ollut 3,8 ha mä-taimikko, jossa hirviporukka on tehnyt hyvää työtä pelottelemalla ja koiria juoksuttamalla kuviolla, siellä ei löytynyt uusia merkittäviä tuhoja.
Ja vielä lopuksi yhteenvetona päivästä: Hieman mollivoittoinen tunne jäi, koska hirvituho ei korvaa kaksijaksoisen metsän alle kehittyvää taimikkoa.
Positiivistä: sidosryhmän tekemä työ, aidan tarkastus, koirien ulkoilutus alueella, pelottelu ampumalla ilmalaukauksia ja lisäksi tulihan siinä isännellekin hyötyliikuntaa ja tarkennettu kuva hirvien liikkeistä.
Näin se menee reaalimetsänhoidossa kuten metsä-masa tuossa edellä kirjoitti. Aika paljon tällä Metsälehden palstalla saa lukea juttuja, jotka menevät kuten toivotaan ja uskotaan, mutta käytäntö tahtoo mennä kuitenkin ihan omia latujaan. Vanha neuvo pätee edelleen: Liikkukaa enemmän siellä metsissänne, niin luulette vähemmän ja tiedätte enemmän.
Ei se hirvi vaistoa tai haista mäntyjä sen kummemmin, vaikka tarkka hajuaisti onkin. Ei se jäinen mänty 20 asteen pakkasessa luultavasti paljon eteerisiä hajuja eritä. Mutta hirvellä on aikaa etsiskellä. Syöminen on lepäilyn lisäksi sen talviajan pääasiallinen tehtävä.
Jostain syystä se hirvi kuitenkin suunnistaa jäljistä päätellen siellä nuoressa kuusikossa aina suoraan ”rastilta rastille”, vaikka siellä ei juurikaan mitään näe, joten vahva veikkaus hajuaistille.
Katseltuani Metsälehden aiheeseen liittyviä kuvia , näytti siltä , että toinen oli otettu ja valmiiksi moniongelmaiselta kuviolta,jossa kasvoi liikaa lehtipuuta. Toisessa kuvassa hirvet olivat asettuneet asumaan kylvömännikköön , jossa myöhemmin itäneet ja kasvussa selvästi jälkeen jääneet männyn taimet olivat maistuneet luonnollisesti mehevimpinä hirville paremmin.
Välillä on ihmetyttänyt ,miksi hirvi valitsee mieluummin juuri ne tiheät kylvömänniköt olinpaikoikseen ja viereiset istutetut ja normaalein tavoin hoidetut taimikot saavat kehittyä kaikessa rauhassa. Kannattaisi tutkia ,mistä tämä ero oikeasti johtuu. Oma kantani on ollut jo kauan , että tiheikkö ja runsas ravinto on”varmin” keino houkutella hirvet paikalle. Siitä huolimatta jotkut suosittelevat kasvattamaan taimikot tiheinä ,vaikka siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä sekä taimikon kehitysen ,että hirviongelmien suhteen. Olisi parempi,että hirvet hakeutuisivat mieluummin varttuneisiin taimikoihin ja nuoriin metsiin vesakkoa listimään.
Huomasin saman että pääosa hirvituhoista olivat niissä alikasvos taimissa. Sama on huomannut meidän talvilaidunalueilla. Vuodesta toiseen syödään samoja taimia. Vieressä saattaa olla hyvinkin pitkälle päässyt puu josta on vain joitain sivuoksia syöty.
Kuten olen joskus todennut. Hirvi on yksinkertainen eläin. Se tarvitsee ainoastaan ravintoa, suojaa ja naarasta / urosta kerran vuoteen. Ravintona on muukin kuin mänty. Mieleisintä ravintoa ja suojaa löytyy hoitamattomista taimikoista. Menee siinä tietenkin mäntyjäkin. Naarasta/ urosta löytyy milloin mistäkin, aivan kuin ihmisilläkin. Eikä silloin, kun haku on päällä jouda syömään. Ei kumpikaan, ei hirvi eikä ihminen.
Hirvi ja metsänomistaja olisivat tyytyväisiä jos kanta ammutaan hirvisuunnitelman tasoon. Hyvin yksinkertaista, mutta kukaan ei tunnu tällä foorumilla haluavan sitä ymmärtää saati hyväksyä….
Jostain syystä keskustelu kääntyy a i n a niihin hoitamattomiin taimikoihin, kun aletaan puhua h o i d e t t u j e n taimikoiden hirvituhoista. Mistä tämä mielestänne mahtaa johtua? Kun esimerkiksi kuusentaimikkoon jätetään varhaisperkauksella nykyisten suositusten mukaisesti aivan tarkoituksella sekapuuksi mäntyjä, jotka hirvet sitten aivan järjestelmällisesti syövät, niin onko silloin kysymyksessä h o i t a m a t t o m a n taimikon hirvituho? Entä koko ajan lehtipuusta puhtaana pidetty pilalle syöty puhdas istutettu männyntaimikko? Entä puhdas koivuntaimikko, joka on varhaisperattu täysin puhtaaksi kaikesta muusta, ja se katkotaan kasvatuskelvottomaksi kesän aikana, niin onko nekin h o i t a m a t t o m i a taimikoita? Onko joillekin mahdotonta käsittää, että täällä Suomessa on maatalouden vähäisyyden takia olemassa myös sellaisia laajojakin alueita, joissa metsätalous on a i n a ollut niin tärkeää, ettei niitä h o i t a m a t t o m i a taimikoita yksinkertaisesti ole olemassa?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään