Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Nostokoukun kommentit ovat olleet yleensäkin hyvin rakentavia, vaikka saatettaisiin olla jostain asiasta eri mieltä. Yritän jatkossa kehittää itseäni samaan suuntaan. Tulee välillä sanottua asioita turhankin kärkevästi ja joskus ihan tieten tahtoen.
Olipahan mielipide mikä tahansa, sitä ei tarvitse hävetä, jos pystyy hyvin mielipiteensä perustelemaan. Asia alkaa näyttämään herkästi toiselta, jos kykenee asettumaan edes hetkeksi toisen housuihin. Suoranaiset ivalauseet jäävät silloin sanomatta. Asiat voivat riidellä, ihmisten ei kannata.
Tyhmiä kysymyksiä ei olekkaan. Yleensä tyhmyys tiivistyy niihin vastatessa. Kärkeviäkin kysymyksiä tarvitaan, samoin mielipiteitä. Muuten ei löydy kultaista keskitietä, oliko se nyt hienommin konsensusta.
Suorittava: ”Siinäpä olisi Gla:lla erinomainen mahdollisuus hoitaa asia kuntoon ihan henkilökohtaisesti. Liityt seuraan ja keskustelet itsellesi mahdollisuuden kaataa hirvi ,kun se ilmestyy taimikkoosi.”
Juurihan Nostokoukulle muutamaan otteeseen totesin, ettei tuolla taktiikalla hirviä kaadeta. Olen nähnyt omariistan kartalta kauden hirvikaatopaikat ja aika suuri osa niistä on 0,1-3 km säteellä tuosta palstasta. Samat hirvethän siellä liikkuu. Eräskin ruokintapaikka, jossa hirviä öisin käy, on 2 km päässä. Sieltä ne kulkevat aamuhämärissä päivämakuulle pitkin aluetta.
”Tahtotila on kirjoituksista päätellen kova. Sanoista tekoihin! Se helpottaa.”
Yritätkö taas sanoa, että minun osallistumiseni vaikuttaisi hirvikantaan? Montako ylimääräistä lupaa seuralle toisin?
Lehdessä ( MT) luki että hirvivahinkojen ilmoituksia tehdään vähemmän kuin tarve olisi koska arviointi maksaa ja korvaus on huono. Tuo mittari siis aliarvioi tuhot ja VMI myös jonkin verran. Ehkä arvioinnin kulut ja paremman korvauksen voisi maksaa, kun kerran rahaa on sitä varten kerättynä.
Kyllähän se vahinkoilmoituksen muuttuminen maksulliseksi yhdessä korvausperusteiden kiristämisen kanssa oli ainakin minulle se, joka sai avaamaan sanallisen arkkunsa. – Tai ei vielä sekään, vaan vasta sen jälkeen kun näki ensimmäiset lehti-otsikot hirvituhojen reilusta vähenemisestä! Jos katsotaan metsissä joku tietty hirvimäärä tarvittavan, niin eikö silloin olisi luonnollista myös korvata niiden aiheuttamat tuhot täysimääräisesti? Miltähän se tuntuisi, jos ajettuasi hirvikolarin, maksaisit ensin vahinkoilmoituksen teosta, ja kun auto ja ihmiset on saatu kuntoon, -jos on saatu, niin ilmoitettaisiinkin, että korvaus on nyt tämä alle 20% vahingosta, -ota tai jätä!
Korvauskäytäntöä voisi kehitellä siihen suuntaan ,että asianmukaisesti hoidettuihin taimikoihin mahdollisesti kohdistuneista vahingoista maksettaisiin isompi korvaus ja hoitamattomien kohteiden vahingot jäisivät omistajansa kärsittäviksi. Jos taimikon kunnossapito ei kiinnosta ei liene väliä silläkään ,jos hirvi siellä asustaa.
Vahingon suuruuskin on usein varsin henkilökohtainen käsite. Joillekin vahingoksi riittää riittää ,kun hirvi on napsaissut muutaman latvan taimista taimikon läpi kulkiessaan jäämättä sinne asumaan. Toiset sietävät enemmän.
Silloin ne varsinaiset vahingot syntyvät ,kun hirvilauma asettuu ”taloksi” pidemmäksi aikaa. Se johtuu siitä ,että kattaus on runsas. Tämä toteutuu ani harvoin ,jos taimikko on hoidettu. Karuimmat alueet ,joilla on ravintoa muutenkin niukasti ,muodostavat poikkeuksen , jolloin kaikki kelpaa. Silloin vahinkoja voi torjua vain Tricolla tai vastaavilla tuotteilla.
Kun tarkastellaan keinoja hirviongelmien ratkaisemiseksi , on syytä miettiä tarkkaan ,mikä vaikutus hallinnollisilla päätöksillä ja suosituksilla lopulta on . Pakko ja tiukat vaatimukset eivät välttämättä ole paras ratkaisu , jos suorituskyky puuttuu. Viimeksi mainittu rapistuu eri syistä kovaa vauhtia. Hirvikannan kurissa pitäminen ei ole lainkaan niin yksinkertainen asia näissä olosuhteissa ,kun täällä jotkut kuvittelevat. Emme voi välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Ne tulevat yleistymään.
Juuri tuota samaa korvausperustetta minäkin esitin joku aika sitten. Nykyiset korvausperusteethan eivät huomioikaan kuin totaalituhon, enkä minä ole satunnaisia kesäsyöntejä pitänyt hirvituhoina, paitsi jos emät asettuvat vasojensa kanssa nuoreen rauduskoivikkoon pidemmäksi aikaa. Silloin jälki on yleensä rivoa.
Kun metsästäjätkin vanhenevat ja vähenevät, on luonnollista, että kaikki nykytekniikan tarjoamat mahdollisuudet hyödynnetään ennemmin tai myöhemmin. Osa metsästäjistä ei tätä tietenkään halua, mutta onko jatkossa enää olemassa muuta mahdollisuutta hirvikannan kurissa pitämiseen? Motot ovat olleet metsissä jo yli 40 vuotta, mutta vieläkin löytyy metsänomistajia, jotka eivät voi niitä hyväksyä, mutta siitä huolimatta n. 98% puusta korjataan motoilla.
Näyttää siltä, että hirvet syövät eniten männyntamia, jos ne ovat syntyneet luontaisesti kuusentaimikkoon. Kuuset antaa näkösuojaa ja männyt ravinnon ja hirvet naattii.
Tuo on mielenkiintoista jos mänty on alttiimpi syönnille kuusen kanssa sekapuuna. Itse olen joskus spekuloinut, että männyn ja lehtipuun sekataimikko voisi olla alttiimpi syönnille, koska siinä hirvi näkee kauemmas (ts. lähestyvät sudet) talvella, eli päinvastainen peruste kuin Tolopaisella. Ari Nikula kertoi väitöskirjassaan, että männyn taimikosta ei ole tarpeen hävittää kaikkea lehtipuuta tuhojen estämiseksi, ainoastaan etukasvuiset.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään