Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Pohjoisen Keski-Suomen tilanteen perusteella ei voi tehdä yleistyksiä koko Suomesta.
Ja kun edelleen kaikkialla on alueita, joista hirvet siirtyy pois talveksi, tuo ei muuta sitä faktaa miksikään, että hirvituhoriski on metsätalouden näkökulmasta liian suuri.
Voisi pohtia onko olemassa ratkaisumallia, jossa olisi sekä tasaveroiset hirven metsästysmahdollisuudet että metsänkasvatusmahdollisuudet kaikkialla maassa. Nyt tuntuu siltä että metsästyksen turvaamisen takana on vahvempi säädöstausta.
Muistutetaan vielä kerran ,että hirvikanta olisi kymmenkertainen nykyolosuhteessa ,mikäli halukkaita metsästäjiä ei olisi. Säädösten ohella kysyntä ja tarjonta vaikuttaa metsästyksen voimakkuuteen. Kun saaliskanta laskee ,vähenee metsästyskin vähintään samassa suhteessa. Jossakin vaiheissa kuihtuu olemattomiin. Tämä kuitenkin tapahtuu paljon ennen ,kun saalistettavaa ei ole.
Nopeana lisääntyjänä hirvi ottaa tilan haltuun ja kanta kasvaa tasolle ,jota pientynyt metsästäjäjokko ei pysty enää hallitsemaan. Vielä reilu 20 vuotta sitten tilanne saatiin hallintaan ,mutta tulevasiduudessa vastaava saavutus on liian haastava rasti. Joka on harrastuksesta luopunut ,tuskin palaa jäljilleen ja nykyään on tarjolla runsaasti monipuolisempaa ja mielekkäämpää tekemistä metsästykseen verrattuna. Oma jälkikasvuni ei ole osoittanut vähäisintäkään kiinnostusta lajia kohtaan. Pykäliä on turha syytellä siinä vaiheessa ,kun toiminta on hiipunut.
”nykyään on tarjolla runsaasti monipuolisempaa ja mielekkäämpää tekemistä metsästykseen verrattuna. Oma jälkikasvuni ei ole osoittanut vähäisintäkään kiinnostusta lajia kohtaan.”
Niinpä! Kerropa suorittava oma näkemyksesi nuorison raivaussahahommien suhteen, olisiko siinäkin havaittavissa sama ongelma kuin metsästyksessä? Ikäluokkien raju pienentyminen, samanaikainen kaupungistuminen, sekä ”digitalisoituminen” vie nuoremman väen vähiin metsistä. Minäkin työllistin aikoinaan vuosien mittaan yhteensä parikymmentä nuorta heidän loma-aikoinaan raivaushommiin. Tänä päivänä vastaavanlaisia nuoria on käytettävissä 1-2, eikä aina heitäkään. Onneksi on vielä sentään oma jalka noussut, kun pääsin yli viisi vuotta sitten eläkkeelle.
Konekuskeja paikkaamaan laiminlyöntejä löytyy vielä vähemmän ja sekin porukka vähenee ,jos tulee jatkuvasti risukoita vastaan. Ko seikka on ollut suurin syy alanvaihdoksiin niiden tapausten kohdalla ,jotka tiedän. Näitä mahtuu 35 vuoteen aika monta. Palkkaus on toinen. Huonosti tuottavasta työstä ei voi maksaa kunnon palkkaa. Osaava ei tilannetta kauan katsele, vaan suuntaa muihin askareisiin.
On siis turha kuvitella ,että metsänhoidon puutteisiin löytyy mistään muualta toimivaa ratkaisua. Omatoimisuutta kasvattamalla kukin voi pitää tilanteen hallinnassa. Kaikki muu on toiveajattelua. Koskee nykyään myös metsästystä.
Suomessa tullaan metsänomistajiksi keskimäärin meikäläisen ikäisenä, eli seitsemääkymppiä käyvänä. Osa on toki hyväkuntoisia ja pystyy raivaustöihin, mutta suuri osa valitettavasti ei. Sukupolvenvaihdoksiin ja muihin omistajakuntaa nuorentaviin ratkaisuihin olisi pyrittävä nykyistä enemmän.
Kyllä siinä hirvenmetsästyksen kiinnostavuudesta nuorten silmissä monesti häviää hohto, kun aamupimeässä istuskellaan vaan nuotiolla, vanhojen ukkojen horinoita kuunnellen,välillä käydään sateessa istuskelemassa, katsotaan kun vääriä hirviä juoksutetaan passin läpi naapuriin juoksutettavaksi. Suurin paine on, miten keksitään sellaisia sääntöjä, että tulistelu jatkuu ainakin välipäiviin asti. Eli se hirvijahtikin olisi nuorillekin mielekkäämpää, kun hirviä saisi ampua, muutenkin kuin se joku tietty yksilö, sopivaan paikkaan, ja vaan oikean koiran oikeanlaisen haukun jälkeen. Jos meillä olisi peltohirvijahti sallittu, olisin aika helposti ampunut luvat täyteen ennen varsinaisen jahdin alkua. Se onkin se konsti, millä kannan saa pienelläkin porukalla pidettyä aisoista. Ja jos ne hirvet joskus menisi niin vähiin, ettei jahti olisi mielekästä, voisi pitää välivuoden, ja keskittyä muihin hommiin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään