Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Ei 10 hehtaaria ole vielä iso kuvio, eihän sen keskeltä ole kuin 150-200 metriä kuvion laitaan. Jos Petkeles liikut yli 50 hehtaarin taimikoissa, huomaat kyllä mitä tarkoitin.
Suorittava tosiaan muistaa kertoa oman alueensa tilanteesta, jossa yhtiöt ovat hakanneet muutamassa vuodessa puolet alueesta paljaaksi. Nyt siellä on puhtaaksi raivattuja taimikoita, josta hirvet ovat siirtyneet muualle ja jossa niitä on riittänyt metsästettäväksi viime vuotta enemmän. Kun Suorittavan tyhjiössä metsästää, voi tosiaan syntyä käsitys liioittelusta. Minulle syntyy käsitys, että hirviongelmaa vähätellään näillä esimerkeillä. Luontoväkikin säännöllisesti puhuu, miten Suomesta on metsät hakattu. Onneksi ei sentään ole, Suorittavan näkökulma ei ole valtakunnallinen tilanne.
Mutta ihan sama, onko vai ei. Joka tapauksessa hirvituhoriski on aivan liian suuri laajoilla alueilla.
Onkohan näin. Väitän että vielä kuitenkin mänty ja koivu kasvaa hyvin isoilla pinta-aloilla. Minä olen työkseni rampannut metsiä ja väitän että hirvituhoja on hyvin rajatuilla alueilla. Se on selvää että sille metsänomistajalle johonka tuhoja tulee pienikin tuho voi olla liikaa.
Minulla on kyllä sellainen kokemus ollut että koivua tulee niin paljon että jotkin saa oikein palkka niiden poistamisesta.
Kyllä meillä ainakin on hirviä liikaa, ja itse olen istuttanut niiden takia kuusta liiankin karulle maalle. Koivuista tahtoo hirville kelvata valikoivasti raudukset. Se hirven syöntikin on paikkakohtaista, joillakin paikoilla syövät hieskoivuakin, järjestään kaikki , mikä nousee turvan ulottuville, siellä hirvestä vähän hyötyäkin, mutta pakkaa kuusetkin kärsimään samalla. Monissa paikoissa tuomi ei kelpaa lainkaan, mutta jossain syödään sitäkin. Mutta yleensä se rauduskoivu ja mänty maittaa aina. On siitä vielä huonoja, että muutaman rauduksen syönnistä tulee aika iso aukko taimikkoon, männyllä taas muutama hengissä selvinnyt susipuu ei koskaan kasva tukkia. Murheellisen näköisiä taimikoita, ja sitten kun kasvaa kuusta, ne on niitä kellertäviä, joissa odotetaan hakkuuta 50 vuotta. En silti hirveä sukupuuttoon ampuisi, mutta puolet kannasta saisi täällä ottaa pois. Sitten, jos metsästysmaista saisi oikeaa vuokraa, voisi nykyinenkin kanta olla ok.
Mm saa varmaan palkkaa hirvien ravinnon poistamisesta. Nyt kysytään logiikkaa. Hoitamattomuus lisää tuhon riskiä ja sinä väität, että koivua riittää kasvatuskelpoiseksi, koska joudut niitä raivaamaan maahan.
Jos haluan hyvälaatuisen raudustaimikon, syntyykö se itsestään?
Viime keväänä kylvin koivua mätästettyyn aukkoon. Saa nähdä mitä tulee. Tutkimustiedon mukaan ennuste on huono, joten hirville ei riitä syötettävää. Trico onkin käytössä.
Olet oikeassa että jos haluaa kunnon rauduskoivikon niin istutus on hyvä valinta. Meillä täälläpäin niitä on ja kasvavat hyvin. En väitä etteikö jossain sen kasvattaminen ole haasteellista, mutta ei läheskään joka paikassa. Joten päätelmä siitä että se ei onnistu missään on harhainen.
Ei läheskään joka paikassa haasteellista kääntyy jostain syystä keskusteluun siitä, että ongelma ei ole valtakunnallinen? Ongelma on metsätaloudessa aivan liian yleinen, se on nyt ainoa oleellinen asia. Kaikki muu on hirvimiesten mielikuvitusta ja märkää unta.
Kysymys: Hirvituhot ovat paikallisia ja koskevat vain pientä osaa metsänomistajista, niin miksi hoidettujen taimikoiden hirvivahinkoja ei voida korvata heille täysimääräisesti?
GLA:lla on kyllä erinomainen ominaisuus rajata keskusteluja vain mieleiselleen sektorille. Kuten aiemmin olen kirjoittanut että ”tästä ei sitten puhuta” tyyli jatkuu edelleen. Jos keskustelu rajataan vain tiettyyn sektoriin ja oman mieltymyken mukaan tulee keskustelusta vähäpätöinen. Kyseessä ei ole kenekään märkäuni vaan omat havainnot työuran ajalta. Olen nähnyt hyviäkin taimikoita valtavat määrät mutta myös syötyjä taimikoita joissa tuhot ovat olleet totaalisen. Näitä on kuitenkin vähäinen määrä kokonaisuudesta. Meillä on työnalla juuri nyt hirvien pahoin syömä taimikko e-puu korjuuna josta saatiin myös korvaus. Siitäkin muodostuu hyvä sekapuumetsikkö mutta ei sellaisena kun alunperin ajattelimme. Mutta tulee kuitenkin.
Visalle toteasin että minä en voi päättää hirvivahinko korvauksista ja minulla ei ole mitään sitä vastaan että korvauksia maksetaan esittämälläsi tavalla.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään