Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Kuusen viljely sopimattomillekin kasvupaikoille pomppasi kasvuun yllättäen parin vuoden viiveellä siitä kun kuusitukin hinta ylitti pysyvästi mäntytukin hinnan. Juuri samaan aikaan hirvikanta oli pienimmillään tehostetun metsästyksen ansiosta. Hirvikö on yksin syyllinen kuusen kasvaneisiin istutusmääriin?
Ei tietenkään, mutta etenkin niillä alueilla, missä hirvet talvehtivat tai muuten viihtyvät, kuusi on käytännössä ollut ainoa käyttökelpoinen valinta. On aivan järjetöntä syöttää koivun- tai männyntaimikkoa useampaan kertaan hirville. Viljelty metsä on aivan liian kallista rehua valtionkarjalle.
Minusta visa tuo sinun kritiikki ei ole asiallista. Kun lukee noita kirjoituksia niin väistämättä tulee sellainen vaikutus että hirviongelma on valtakunnallinen. Sama paistaa GLA:n kirjoituksista. Uskon että te kummatkin olette taistelleet hirviongelman kanssa metsissänne. Sitä en epäile yhtään. Mutta uskon kuitenkin että kuusettuminen on osin liioitellun informaation seurausta. Se hyvä puoli on ollut että hirvikannan kokoon on todella havahduttu ja hyvä että siihen on puututtu. Sen vuoksi on nykyiset hyväksytyt tavoitekannat. Mitä olen seurannut niin metsäyhtiöt eivät ole tähän kuusettumis buumiin lähteneet.
Sehän tässä erikoista onkin, että samaan aikaan, kun yksityismetsissä laiduntavan valtionkarjan koko katsottiin saadun sopivaksi, pienennettiin vahinkoa kärsineiden korvaukset, perusteita tiukentamalla, nykyiselle tasolle. Tämä on kysymys, mihin ei tahdo asiallista vastausta saada oikein mistään.
Kyllähän metsäyhtiöt ovat istuttaneet erittäin paljon kuusikoita uudestaan kuuselle, vaikka se aivan kiistatta tiedetään sisältävän suuren riskin. Siinä on vain jouduttu valitsemaan nopeamman riskin sijasta hitaampi.
Oma työnantajani, metsäyhtiö sekin, innostui myös kuusen viljelystä. Joskus tuota tuli palavereissa kritisoituaki, jäljet sopimattomilla kasvupaikoilla kun vähän hirvittivät. Tästä kirjoitin esimerkin Metka-tuki – keskustelussa. Koskaa, ei ainoatakaan kertaa, perusteluissa puulajin valinnalle ei mainittu hirvituhoriskiä.
Metsäyhtiöiden uudistusalat ovat useimmiten huomattavasti suurempia kuin yksityismetsissä. On aivan totta, ettei hirvien mieluisin talvehtimispaikka ole tällaisten suurten taimikkoalueiden keskellä, joiden suojaa antavat reunametsät ovat kaukana. Olen melko varma, ettei minullakaan olisi ollut niin paljoa ongelmia hirvien kanssa, jos olisin aikoinaan kolauttanut vaikkapa 50-100 hehtaaria kerralla nurin. Suurin uudistusalani oli aikoinaan reilu kuusi hehtaaria, ja keskikoko vain parin hehtaarin paikkeilla. Suorittava voisi joskus ottaa arvosteluissaan myös tämän asian huomioon. Pinta-alaltaan suuriinkin taimikoihin tulee hirvituhoja, mutta ne jäävät yleensä alueen reunoille, joissa on viereisen kuvion siementävät reunapuut lähellä. Luonto korjaa näin hirvituhot yleensä luontaisilla kuusentaimikoilla. Kun kauan istuu korkealla moton penkissä ja katselee tarpeeksi paljon suurten toimijoiden hoidettuja metsiä, saattaa tavallisiin yksityismetsiin syntyä hieman ylenkatsova asennoituminen, mikä on toki aivan ymmärrettävää.
Pitäisiköhän jonkun lopettaa virtuaalitouhut ja mennä oikeasti sinne metsään. Pienillä kuvioilla hirvituho esiintyy yleensä kuvion reunoilla. Laajemmilla (yli 10ha) pahimmat tuhot ovat yleensä olleet kuvion sisällä, melkeinpä tasan keskellä…
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään