Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Kelkka oli kuukauden telakalla, niin jäi hirvinauhat hoitamatta. Oli sitten joku koiraeläin käynyt nakertamassa nauhan taas poikki (sama ollut monena vuonna) ja siitä sitten ehkä parin-kolmen hirven lauma sisään. Oli siellä pyörineet etsimässä ulospääsyä, ennenkuin olivat ulos menneet samasta aukosta. Trico näytti pelastaneen männyt. ”Kaksoissuojaus” on kahdestakin syystä, ensinnäkin halusin testata, miten hirvet noihin nauhoihin suhtautuu (kiertävät, eivät mene läpi), toiseksi alueelle saisi nousta koivuakin, kunhan männyt on tarpeeksi pitkällä. Lähtökohta tila hankkiessa oli, että kaikki oli syöty pilalle, ja kuusi taas ei siinä oikein kasva. Paikka on kahden jyrkänteen välissä, eli luonnostaan läpikulkureitti, mutta helppo nauhoitettava.
Olen nähnyt ihan livenä ,kun emä ja vasa rynnistävät surutta kahden keltaisen muovinauhan ympäröimään taimikkoon ,johon on jätetty”syömävaraa” ja ylimääräistä risukkoa ”parantamaan” tulevien puiden laatua. Viikon kuluttua alue olikin ,kun taistelutanner. Nauhat pätkinä ja katkottua vesakkoa ja taimia läpi koko palstan.
Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin harvahkon palstan puulajisuhteet näyttävät olevan koivu 90% ja mänty10%. Viereisellä samaan aikaan uudistetulla kuviolla puulajisuhteet ovat 90/10 männyn eduksi. Näin on käynyt ,kun alueella ei ollut hirville juurikaan syötävää taimikon ollessa kriittisessä iässä vahinkojen suhteen.
Ongelma oli selätetty raivaamalla taimikko asianmukaisesti. Taimien latvat olivat hyvän kasvun seurauksena nopeasti hirvien ulottumattomissa. Naapuripalstalla puolestaan hitaasti kasvava mänty kelpasi vielä siinäkin vaiheessa ,kun hirvi ei ylettynyt enää riipimään lehtipuuvesojen latvusta. Nyt on paikalla jätemetsä vielä osin maastoutumsttoman muovinauhasilpun ympäröimänä. Trico ei kyseisen taimikon kohdalla kuulunut keinovalikoimaan hirvituhojen torjunnassa.
Tänä päivänä hirviä on alle puolet siitä ,mitä silloin ,kun edellä kerrottu vahinko sattui. Se kuitenkin tuli todistettua ,että ravinnon määrä vaikuttaa siihen viihtyykö hirvi taimikossa pidempään, vai jatkaako suoraan matkaa paremmille apajille.
”Ongelma oli selätetty raivaamalla taimikko asianmukaisesti. Taimien latvat olivat hyvän kasvun seurauksena nopeasti hirvien ulottumattomissa.”
Mänty alkaa olla turvassa hirven turvalta n. 5-6 metrisenä. Istutuksesta/kylvöstä/luontaisesta taimettumisesta tuohon kestävää ajanjaksoa en määrittele edes hyvin hoidetussa taimikossa nopeaksi tapahtumaksi. Monta talvea on hirvillä aikaa tuhojansa tehdä.
Epäilemättä osa hirvistä pystyy oppimaan, että nauha on harmiton kappale. Omalla palstalla muovinauhasilppua on joskus saanut kerätä, mutta niissä on ollut terävien hampaiden jäljet, ja lumessa jälkiä, jotka omaan silmään viittasivat enemmän koiraan, kuin mihinkään luonnoneläimeen. Kerran oli oikein tamppaantunut lumi muutaman neliön alueelta, kun oli nauhaa silputtu pikkupätkiin. Hauskaa oli ollut, sen näki jäljistä. 🙂
Kun puhutaan hirvien oppimisesta, niin kuka saisi ne opetettua olemaan syömättä? Kaikissa torjuntakeinoissa ampumista lukuun ottamatta hirvet vain siirtyvät muualle ruokailemaan. Ainakin täälläpäin, missä käytännössä kaikki taimikot ovat laajalta alueelta hoidettuja, hirvet syövätkin niitä hoidettuja taimikoita, kun hoitamattomia ei ole tarjolla. Tämä tuntuu olevan joillekin aivan ylivoimaista käsittää, mutta katsomaankaan ei kuitenkaan haluta jostain syystä tulla.
Hoidettujakin taimikoita syödään…juu , mutta siinä on ero ,missä vaiheessa ja paljonko. Voidaan väittää todellakin ,että hoidetuissa taimikoissa esiintyy tuhoja. Sitä ei monestikaan kerrota ,että tuhot ovat ilmestyneet taimikkoon jo ennen hoitotoimenpiteitä ,mutta niitä esitellään auliisti vasta raivausten jälkeen, kun taimikko on käsitelty. Jos hoitotoimenpiteet olisi tehty ajoissa ja riittävän voimakkaina ei olisi paljoa esiteltävää.
Hirvivahinkojen välttämiseksi raivaustyöt on tehtävä intensiivisesti ja vähän etunojassa, jotta taimikon kehitys on nopeaa ja hirville mieluisa ravintoresurssi taimikossa on mahdollisimman vähäinen. Syöntipainetta on ohjattava varttuneemmille kohteille , joissa hirvi saa ravintoa kasvavan taimikon sivuoksista ja alle kasvavasta lehtipuualuskasvoksesta. Ravintoa on näin muodoin tarjolla paljon runsaammin verrattuna pienemmän taimikon pelkkiin latvakasvaimiin.
Harvennuskohteet ovat myös kelvollista ravintopotentiaalin osalta. Tarjolla on enemmän ravintoa latvusmassan muodossa pienemmältä alalta verrattuna nuoren taimikkon hentoihin latvuksiin. Lisäksi hirvi ruokailee mieluummin suojassa peittävämmän kasvuston keskellä,kun avoimessa matalassa taimikossa.
Edellä olevat vinkit ovat hyvin ajankohtaisia niille ,joiden alueilla hirvijahti on vaikeutunut tai estynyt koiriin kohdistuvan petouhan vuoksi. Muuallakin kannatta varautua kyseiseen kehitykseen. Hirvivahinkojen torjunta on jäämässä entistä enemmän metsänomistajien harteille. Ei kuitenkaan kannata jäädä tuleen makaamaan. Jotain voi tehdä itsekin.
suorittava: ”Sitä ei monestikaan kerrota ,että tuhot ovat ilmestyneet taimikkoon jo ennen hoitotoimenpiteitä, mutta niitä esitellään auliisti vasta raivausten jälkeen, kun taimikko on käsitelty.”
Näinhän se jälleen meni. Ensin oli taimikko raivattu väärään aikaan, jonka takia hirvet tulivat sinne. Nyt se onkin sitten niin päin, että hirvet tulivatkin sinne taimikkoon ennen raivausta! Jos suorittavalla olisi hieman parempi muisti, ei hänen juttunsa kiertäisi jatkuvasti tällaista kehää. Se kysymys on edelleen vailla vastausta, että miten hirvet saa oppimaan olemaan syömättä muuten kuin ampumalla ne?
Selvennetään tilannetta. Taimikko raivataan liian myöhään (väärään aikaan), jos hirvi ehtii sinne ennen raivaajaa. Raivaaja patsastelee työmaalla ja ihmettelee vahinkoja, jotka ovat kohdistuneet raivattuun taimikkoon. Totta ,mutta vahinko on tapahtunut ennen raivaamista ja kenties jopa aikaan ,jolloin raivauskohde ei ole ollut tukikelpoinen. Odottelu on johtanut tuhoihin , jota ihmetellään juuri raivatussa taimikossa. Murhe todennäköisesti toistuu ,kun hirvet palaavat joskus maistelemaan aiemmin syömään taimia ,jotka ovat maistuneet hyvältä.
Tässä on nyt vain sellainen mutta, että täysin sokeita raivaajia on Suomessa melko vähän. Huonommallakin näöllä kyllä erottaa, onko taimikko syöty ennen, vaiko jälkeen raivauksen. Oksien syöntiä en ole koskaan edes laskenut hirvituhoksi. Tuhohan alkaa vasta latvuksien katkomisesta.
Sellaisia isäntiä on paljon ,jotka antavat (ainakin antoivat) kasvaa vesakon kahden metrin pituuteen ennen raivaamista. Männyn taimet alla metrisiä. Lehtipuut eivät saa missään vaiheessa karata kasvussa havupuun taimia pidemmiksi. Muuten vahinko on todennäköinen. Tästä kerroin esimerkin aiemmin tässä ketjussa. Sellainen toimi ”pesänä” kahdelle naaraalle ja neljälle vasalle ,joista neljä siirtyi autuammille laitumille kuluneena syksynä. Veikkaan ,että muodostunut tyhjiö on saanut varsin nopeasti täydennystä suotuisissa olosuhteissa.
Hirvivahinkojen onnistuneessa torjunnassa ei tuijoteta raivauksen kohdalla tukiehtojen rajoja, vaan pidetään huolta siitä ,että lehtipuu pysyy kasvussa havupuita lyhempänä koko ajan siihen saakka ,kun hirvi ei enää ulotu syömään havupuun taimien latvoja. Oliko monimutkaista?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään