Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Kesä on männyntaimikon parasta raivausaikaa kyllä. Kerkiää raivausjäte kuivua ennen talven tuloa eikä vedä hirviä taimikkoon heti perässä. Mutta liika hirvikantahan on se ongelma, ei raivaus eikä sen aika.
Voihan männyntaimikon toki kesälläkin raivata, jos sieltä poistetaan vain lehtipuita, mutta en minä kyllä niin huimapäinen vielä ole, että lähden kylvömännikön ylimääräisiä mäntyjä kesällä kaatamaan.
Viimeiset erittäin hyvin. Juuri raivasin viime syyskesällä lehtipuun pois kiusaamasta ja Metkalla tietty. Alue on nyt säästynyt pahemmilta hirvien vierailuilta mutta tarkkailen kyllä ohikulkiessa lähes päivittäin. Ei sinne hirvet pitkäksi aikaa asustamaan pääse. Mutta ei kyllä ole pahinta aluettakaan ollut hirvien suhteen. Lähellä kylää.
Visalle totean , että esitin männyntaimikoiden raivauksia kesäaikaan nimenomaan niihin kokemuksiin perustuen , joita minulle kerty aikanaan raivauksista omalla tilalla.
Kylvömännikkö on myös oma lukunsa, varsinkin , jos sen raivaaminen tehdään myöhään ja jopa talvella.
Ylitiheän taimikon puusto ei ole kauttaaltaan elinvoimainen. Taimien haitta-ainetuotanto toimii vajaalla teholla kasvukilpailussa hopealle jäävien taimien osalta. Varjostuksen kohteeksi joutunut osa taimista on hirville erityisen kiinnostuksen kohde ja suoranainen kutsu syömään tapahtuu , kun raivaus toteutetaan talvella. Kokonaiset hirvilaumat hakeutuvat kohteelle pelkästään raivauksen aiheuttaman tuoksun perusteella. Kesällä laumoja ei ole ja luonnosta löytyy parempaakin syötävää.
Toivottavasti suorittava ei tullut silloin kesäaikaan raivatessaan kovin paljoa sahanneeksi mäntyrunkoja, vaan poistettavat puut olivat lehtipuita. Suorittavaa itseäänhän asia ei enää koske, mutta nykyistä omistajaa kyllä, jos tyvitervastautia ym. ongelmaa alkaa männiköissä ilmaantua. Jos suorittava voisit joskus tulla tänne paikanpäälle, näkisit jo yhdellä silmäyksellä, ettei istuttaminen tule kysymykseen näissä kivisissä ja vähämultaisissa maissa. Kovin moni pottiputki on hajonnut ja istutuskuokan varsi katkennut, ennen kuin kylvöpäätös on metsänomistajien päässä kypsynyt. Sanottakoon nyt vielä ties kuinka monennen kerran, etten ole missään vaiheessa kasvattanut kylvömänniköitäni liian tiheinä. Varhaisperkauksessa poistetaan kaikki lehtipuu ja harvennetaan liian tiheät mäntyryhmät ja näin tehdään myös taimikonhoidossa. Olen näiden vuosikymmenten aikana onnistunut uudistamaan karujen maiden vanhat poimintahakkuukuusikot tuottaviksi männiköiksi keskellä hirvien talvehtimisalueita, mutta se ei ole tullut hyvällä tuurilla, vaan suunnitelmallisella ja sitkeällä työllä. Tällaisissa olosuhteissa todellisia vaihtoehtoja ei ole edes olemassa.
Tein männikön raivaukset mieluummin kesänkorvalla ,kun metsässä oli hyvä liikkua ja viileät kelit.
Ravinto ja ravinnon tuoksu ne hirvet jonnekin houkuttelevat. Metsästyksen saalisvarmuus parani kummasti ,kun raivasin loppusyksystä kuusentaimikoiden haapoja ja pihlajaia metsästyskauden kynnyksellä. Hyvin ”pyytävä” syötti oli valmis. Tarvitsi vain laskea koira raivatun reunalta irti. Arvioin tältä käytännön kokemuksen pohjalta , että syys- ja talviraivaus on mäntyjen kohdalla selkeä hirvivahinkoriskiä kasvattava tekijä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään