Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Viimeisin koirani oli labbis. Ihan mukava luonteeltaan ,mutta jäljestyskoiraksi hankittuna meni koko ikä hukkaan allergian takia. Onneksi oli vakuutus. Osoittautui vakioasiakkaaksi eläinääkärille. Luopuminen oli kuitenkin kova koettelemus ,jonka seurauksena päätin ,että ei enää ikinä omaa koiraa. Samaa pohtivat ne ,joiden koira on päätynyt petojen hampaisiin.
Porukkamme nahkojenkeruukone sai viime keväänä viimeisen leposijansa hirvikämppämme tontilta 14 vuotiaana. Poikani koira se oli, mutta voin sanoa myös, että oli koko porukan koira. Vähän yli sata hirveä meille haukkui, viimeisenä syksynään vielä kaksi. Nyt on uusi pentue, yhdeksän pentua luovutusiässä. Askaretta on siinäkin, kun pennut tähän vuodenaikaan hoitaa luovutusikään. Mutta ovat jo ensi syksynä opetettavissa metsästyksen alkeisiin.
Kävin kävelyllä metsässä. Tein kuukausi sitten mäntytaimikon harvennuksen n hehtaarin kuviolle. Varhaisperkaus siihen jo aikanaan tehty. Hirvethän siellä olivat jo vierailleet. Ei ollut pelkästään latvusmassa maasta kelvannut vaan monin paikoin oli syöty jätettyä puustoa. Viihtyy se hirvi siis hoidetuissa taimikoissakin. Tein varmaan jotain väärin.. Olisi varmaan pitänyt odottaa vielä muutama vuosi. Tosin silloin olisi varmaan ollut vielä vähemmän jätettävää.
Siinä käy juuri niin kuin Numppi tuossa edellä kertoi. Maahan kertynyt latvusmassan haju houkuttelee hirvet paikalle, ja ne eivät todellakaan tyydy vain siihen maassa olevaan tavaraan. Hirven luontainen ruokailuasento kun on pää ylhäällä. No, Tervetuloa Nuppi tänne meidän väärinraivanneiden kerhoon! Meitä alkaa olla tässä maassa jo aikamoinen joukko.
Kerran olen erehtynyt tammikuulla mäntytaimikkoa raivaamaan. Kyllähän ne hirvet sitten kävi raivausta jatkamassa pitkin talvea. Huomenna meinasin aloittaa raivauskauden hirvien talvehtimisalueella. Hieskoivikkoa tällä kertaa. 😀
Tänä aamuna loppui harvennushakkuut parin mäntytaimikon laidalla. Saa nähdä miten käy taimikoiden kun hirvet tulevat hakkuutähteitä syömään viereen.
Milloinka se sitten olisi se männyntaimikoiden oikea raivaushetki, kun se kuitenkin olisi isänpäivän ja äitienpäivän väliin osuttava? Mitä minä niitä olen vuosikymmenten mittaan raivannut, hirvien kiinnostus tulla paikalle on ollut yhtä suurta koko ajan syksyn ja kevään välillä. Eivät säiky sahaa eikä miestä, kun saattavat kulkea vain kymmenen metriä jäljessä tuoretta luokoa syömässä.
Ihan sujuvasti harventelevat männyntaimikoita alkukesästä. Silloin hirvet pysyvät poissa, kun tarjolla on parempaa syötävää. Kusentaimikot pakkaskeleillä.
Vain tricolla suojatut taimikot säästyvät hirviltä. Tästä tuli taas viime talvena käytännön kokemusta, kun osa jäi suojaamatta kun ei trico riittänyt ja kun sitä sain, niin sää ei enää ollut suosiollinen.
Toivattavasti joskus koittaa sekin päivä, että valtio lakkaa säännöstelemästä vahinkoeläimien metsästystä. Siihen suuntaan etenemisen voisi aloittaa poistamalla kaatolupamaksut. Siitä voitaisiin vähitellen edetä, lupien anomisen sijasta saaliitten ilmoittamismenettelyyn.
Suorittavan ohjeilla saa hirvien lisäksi tyvitervastaudin taimikkoonsa. Vähäluminen talvi niin nyt jos koskaan raivataan havupuiden taimikoita. Naapuritilan omistaa kuolinpesä, joissa ei juuri metsänhoitotöitä tehdä. Reilu 10 vuotta sitten yli 100v mamma kuoli, jonka jälkeen hakkasivat muutaman hehtaarin aukkoa veroista selvitäkseen. Näille aukoille ei ole uudistamisen jälkeen tehty mitään. Siinä olisi hirville buffetpöytä naapurissa, mutta eksyvät ne myös hoidettuun taimikkoon.
Raivausajankohtaa on siirrettävä riittävän aikaiseksi (vuosissa), jolloin kannon leikkauspinta ei kasva liian suureksi . Työkin on huomattavasti helpompaa. Hirvi hakeutuu sinne ,missä muodostuu ruuan tuoksua. Kesä kuolettaa vahvimmat tuoksut tuoreista kannoista. Lipaisepa poikki haavanräippiä talvipakkasella mistä tahansa. Äkkiä on karvaiset nelijalkaiset kesteissä ja voivat kerääntyä paikalle hyvinkin isolta alalta. En raivaisi männyntaimikoita talvella.
Ihmeen vähän tuntuu vaivaavan puolestaan se seikka, että pakolliset ennakkoraivaukset jäävät monesti viimetippaan . Lisäksi raivattava materiaali on lähes kuitupuun mitoissa. Metsuriparka rientää hiki hatussa sahan kanssa moton edellä kesähelteellä siistimässä palstaa. Silloin ei maannousemat pelota . Kepit nurin vaan ja ilman kantokäsittelyä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään