Tuolla aiemmin tässä ketjussa esitettiin tulkinta, että taimikoiden heikko laatu johtuisi paitsi hoitamattomuudesta, myös täydennystarpeesta, ja että nämä kaksi asiaa menisivät tuloksissa päällekkäin. Asiasta löytyy perusteellinen artikkeli Korhonen ym. (2010) ”Metsänuudistamisen tila Suomessa VMI10:n aineistojen perusteella” (Metsätieteen aikakauskirjasta):

http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff10/ff104425.pdf

Tulkitsen tuota menetelmää niin, että täydennysviljelyn tarve kirjataan VMI:ssä vain pieniin taimikoihin, eikä enää varttuneisiin joissa siitä ei olisi enää hyötyä. Taimikonhoitotarve taas kirjataan yleisimmin varttuneempiin taimikoihin, ja se tarkoittaa nimenomaan kasvatettavan puuston ylitiheyttä tai lehtipuuston etukasvuisuutta. Tuloksista voidaan siis erottaa taimikoiden hoitotarpeen syyt toisistaan.

Yhteenveto artikkelin tuloksista olisi, että hirvi ja hoitamattomuus ovat molemmat pahoja taimikon tuhoojia, yhdessä ja erikseen. Esimerkiksi Etelä-Suomen yli 10-vuotiaista männyn istutustaimikoista joka neljännellä koealalla on runsas koivusekoitus, ts. yli 25 % runkoluvusta on koivuja.

Merkillepantavaa on myös että huomattavalla osalla luontaisen uudistamisen hakkuualoista maanmuokkaus on jätetty tekemättä. Uudistamisvelvollisuudesta lipsuminen on siis melko yleistä ja sen valvonta liian lepsua?

Niin, ja ko. jutussa on kartta hirvituhoista; siitä näkyy hyvin kaksi tuhokeskittymää, ns. Lapin kolmio ja Kaakkois-Suomi.

Ainakin alueelliset vaihtelut ovat suuria. Velipojan porukan maille jäi 0,5 hirveä/1000 ha. Meidän porukan mailta on kahtena viime vuonna kaadettu 5 hirveä/1000 ha/v. Ja hyvin kasvavia mäntytaimikoita löytyy.

Tosiaan. Yksi on. Noin 0,5 ha:n metsäpaloalue, jonka tarkoituksella jätin hoitamatta nähdäkseni miten luonto hoitaa asiat.

Huonostihan se hoiti. Siihen kasvoi huonohkosti mäntyä ja kohtuullisesti lehtipuuta. (Osaan ei kyllä mitään). Hirvet siinä viihtyivät hyvin. Lopulta se perattiin ja täydennysistutettiin kuuselle, kun mäntyjä jäi hirvien jäljiltä liian vähän. (Olen lähettänyt kuvankin)

Näillä palstoilla käytyjen keskustelujen perusteella uli mieleen, että olisivatko metsäpaloalueen männyt normaalia paremmin maistuvia? Syynähän saattaisi olla esimerkiksi se, että metsäpalossa häviää typpi taivaalle, jolloin mänty kasvaa huonommin ja maistuu hirvelle paremmin. Aivan kuten aluskasvusmännyntaimet verrattuna viereisen aukon vastaaviin. Sellaisen havainnon oli tehnyt joku muukin minun lisäksi näille palstoiile kirjoittanut.

Huono hoito ei liity millään tavalla hirvikeskusteluun. Hirvistä ovat huolissaan ne, jotka metsiänsä haluaa järkevällä tavalla hoitaa. Jos jonkun taimikkonsa heitteille jättäneen kuvion hirvi tuhoaa, sellaisen kaverin ääni tuskin näissä keskusteluissa kuuluu.

Kasvillisuus muuttuu Lapissa liian suureksi kasvaneen poro- ja hirvikarjan vuoksi.

Näin kertoivat ”Lapin Ekologian”-kursilla jo viime vuosituhannen puolella Oulun Yliopiston professorit Paavo Havas ja ja Erkki Pullliainen. Lisäsivät listalle vielä jäniksenkin. Kaikki mainitut eläimet oli sodan aikana ja jälkeenkin metsästetty vähiin ihmisten näläntorjunnan vuoksi.

Kun on omin silmin nähnyt itärajan tuntumassa olevan poroaidan vaikutuksen luontoon, niin järkyttävää sen toteaminen kyllä olikin. Kun naapurimaan puolen jäkälä- ja lehtipuuviidakko on kuin paratiisissa ja tämä oma puolemme on lähes mustalle mullalle syöty ja tallattu.

Sama vaikutus oli myöskin Ähtärin eläintarhan porohaassa. Porot tarhassa söivät ja tallasivat nopeasti maanpinnan kasvit.

Kyllä Lapin metsiä eläimineen ja vähentyvine kasvistoineen vielä tarvitaan muuhunkin kuin turisteille näytettäviksi.Valtiolla on kuitenkin suuret metsäalat kasvavaa puuta paikkaamaan valtion kassavajeita.

Vaikka matkailu onkin tärkeä elinkeino Lapille, niin ei se yksistäänkaikkia meitä elätä. Tarvitaan puuta, vesivoimaa ja kaivannaisia jne.