Tuo on juuri noin kun mehänpoika ja korostan tuon loppupään erityisesti. Kun täälläkin on pidetty minunkin lehtipuumetsiäni suorastaan hirvien ”leivosten” tyrkytyksenä.
Tuo tosiaan pitää huomioida erittäin painokkaasti että silloin kun hirvi tekee pahinta tuhoa on talvi ja mänty on silloin sen pääravinnonlähde. Juuri kaikissa mehänpojan mainitemissa muodoissa. Tuo on monesti konkretisoitunut omissa haavikoissa joissa hirvet joskus aina aiemmin pääsivät vierailemaan. Viimeksi pahemmin Tapaninmyrskyn jälkeen kun naapurin kuuset pilppusivat aidat päreiksi. Siellä haavikossa olisi luullut ”lusthia” piisaavan mutta kummastuksekseni totesin että aina kun alla kasvanut mänty tuli reitillä vastaan se ”siivottiin” todella puhtaaksi.
Menihän siinä hiukan h-haapaakin jälkiruuaksi ja nimenomaan kalvettiin runkoja. Mutta haku oli mäntyä ja ne kelpasivat parhaiten.
Myös jo tänätalvena naapuri ruokki männikössään yhden lauman.
Haavikkoon ei tuntunut mitään tavatonta tunkua olevan.
Se mitä yritän tällä sanoa on juuri huono suunta sahauspuolelle.
Mäntyhän on ohittanut jo kuusen tukin arvossa ja sitä kannattaisi uudistaa ja paljon. Mutta tuhoriski on jopa isompi kuin lehtipuutaimikossa.

Lapin metsäkeskus: Lisääntynyt hoitamattomuus näkyy riukumetsinä.
Tykkyvaurioita tai hirvituhoja pahempi kasvun uhka on Lapin metsien kasvava hoitamattomuus. Näin toteaa Lapin metsäkeskuksen johtaja Jukka Ylimartimo Lapin Kansassa.

Metsäkeskus julkisti maanantaina Lapin metsäohjelman vuosiksi 2006-2010. Ohjelma on tehty laajan sidosryhmäjoukon kanssa Ylimartimo sanoo, että haasteellisin osa metsäohjelmaa ovat yksityismetsien taimikonhoito- ja ensiharvennusrästien purkaminen.

– Vuoden 2004 tasoon verrattuna työmäärien pitäisi yli kaksinkertaistua, Ylimartimo kuvaa haasteen suuruutta.

Taimikonhoitotyöt jäävät rästiin monelta metsänomistajalta sen vuoksi, että niiden tekemiseen ajallaan eivät metsälait tai määräykset pakota ja toisaalta metsänomistajien on rahoitettava ne huomattavilta osin itse.

– Hyödyt ajallaan tehdyistä hoitotöistä ovat suuret. Riukuuntuvan puuston sijasta metsässä kasvaa arvopuuta. Mutta hyödyt realisoituvat hakkuissa vasta vuosien kuluttua, eivätkä kaikki metsänomistajat jaksa nähdä niin pitkälle. Ajatus on myytävä jokaiselle metsänomistajalle erikseen, metsätalous- ja ympäristöpäällikkö Ari Keskimölö kuvaa tilannetta.

…että kerrataanpa vielä …ja kukahan se tulkitsee pyhää kirjaa väärin?(ensimmäisen sivun linkistä)

Lapissa on ylitiheät hirvikannat ollet riesana vasta ehkä noin 10-15 vuotta. Siis sitä ennen taimikot pääsivät varttumaan paremmin sulkeutuneina ohi riukupuuvaiheen. Nyt ne ovat kehittyneet ensiharvennusasteelle, mutta ehkä hinnan, kysynnän tai muun syyn vuoksi vielä harventamatta. Näissä ei ole enemmälti hirvituhoja, mutta osalla hirvien aiheuttaman aukkoisuuden pienentämä kertymä on syynä harventamattomuuteen.

Noin 20-30 vuotta sitten Lappiin perustetut taimikot ovat toistuvasti joutuneet hirvien aiheuttaman harvennuksen kohteeksi. Monesta niistä ei kunnollista metsää enää kehity. Ne näkyvät tilastoissa välittömän hoidon tarpeessa olevina. Yleensä täydennys olisi pitänyt tehdä heti hirvituhojen tapahduttua. Jos ympäröivä taimikko ehtii kasvaa ”karkuun”, menee täydennys hukkaan ja metsästä tulee aukkoinen ja harva. Siis tilastoissa näkyvä hoitamattomuus tai välittömän hoidon tarve on selkeästi liikahirvien aiheuttamaa.

Tykkyvauriot ovat Lapissa aina olleet ainakin ylävillä alueilla yleisiä ja selkeitä LUONNONTUHOJA. Hirvivahingot ovat reilun 10 vuotta olleet siellä erittäin yleisiä ja selkeästi IHMISTEN AIHEUTTAMIA, eivätkä ne ole missään tapauksessa hoidon laiminlyönneistä johtuvia. Niihin on hirvi aiheuttanut välittömän hoidon (täydennys) tarpeen.

Uutisoijat tekevät omia otsikoitaan ja selityksiään, joten katsele sinäkin suorittava enemmän valtakunnallisia VMI:n tulosteita, jotka eivät selityksiä kaipaa.

Taimikonhoitojen tasolla ei ole voinut kerskailla. VAIN 10 % :iin taimikoista on tehty oikea-aikainen varhaisperkaus. Tämä on tärkein toimenpide taimikon tulevaisuutta ajatellen. Raivauksia on pääsääntöisesti tehty vasta , kun taimikko on tullut kemerakelpoiseksi , eli auttamattaomasti liian myöhään . Mahdolliset syyt on kerrottu edellisellä sivulla.

Näihin asioihin ei hirvillä eikä hirvimiehillä ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa.. Hirvi tosin on hyötynyt siitä , että metsänomistajien aktiivisuuden määrä on ollut alhainen. Tämä on näkynyt käytännössä siten , että hirvilehmä on hyvän ravintotilanteen vallitessa pyöräyttänyt kaksi tai jopa kolme vasaa yhden asemasta.

Mielenkiintoinen näkökulma tuo että pohjoisin Suomi muuttuu enemmän matkailu- kuin metsätalousvaltaiseksi. Tällaita kehitystä on ollut nähtävissä. Lapin valtti ainakin tällä hetkellä on enemmänkin poro kuin hirvi koska poroja pääsee helpommin näkemään. Molemmat aiheuttavat monimuotoisuuden vähenemistä ja ongelmia metsänuudistamiselle laiduntamalla lehtipuustoa. Niin että olisiko vahvaan hirvikantaan perustuva elämys- ja metsästysmatkailu kestävällä pohjalla?

Rakentaisin mieluummin elämysmatkailua sen varaan että Lapissa (ja miksei muuallakin) olisi nähtävissä elävä, monimuotoinen ekosysteemi kasveine, kasvinsyöjineen ja petoineen.