› Keskustelut › Metsänhoito › Hirvittävä hies

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 39)
1 2 3 4

  • Hirvittävä hies

    Lähetetty: 28.8.2012, 17:35

    Kävin taimikoiden tarkastuskierroksella tänään. Hyvässä kasvussa ja hyvissä voimissa sinänsä, mutta kyllä rehevimmässä nurkassa hiukan hirvitti. Ala on uudistettu 2000, perattu 2005 ja 2010. Ensimmäinen perkaus olisi pitänyt hieskoivuvesakon takia tehdä ainakin vuotta aikaisemmin, siksi kuusentaimet ovat vasta noin kolmemetrisiä.

    Mutta kauhistuttavaa oli se, että kun 2010 keväällä niitin vesakon maan tasalle niin nyt se on taas mennyt heittämällä kuusista ohi eli koivunhujoppien latvat keikkuvat jo 3-4 metrissä! Mietin että pitäisiköhän vielä ensi vuonna kerran perata ennen varsinaista taimikonhoitoa. Työmäärä tuntuu hurjalta, mutta toisaalta tuossa jamassa olevaa taimikkoa ei sentään ole hehtaariakaan…

    Tekijä
    LMP
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Puun takaa 3.9.2012, 17:22

    Perustimme reilut kaksikymmentä vuotta sitten istuttamalla hieskoivukokeita rinnakkain rauduskokeiden kanssa. Maapohjat ovat vesitaloudeltaan hyvässä kunnossa olevaa multamoreenia, eli erityisen hyviä raudukselle. Nyt voi sanoa, että hyvin on maapohja soveltunut myös hieskoivulle. Kasvuero rauduksen hyväksi on vain n.10% luokkaa. Johtopäätöksenä on, että hieskoivullekin kannattaa järjestää vesitalous kuntoon eikä päinvastoin.

    Savolainen Metsämies 4.9.2012, 06:59

    Puun takaa kertoo tuossa edellä hiekoivun kasvatuskokeista. Omat käytännön kokemukset ovat samansuuntaiset. Ensimmäiset 20-30 vuotta hieskoivu kasvaa melkein yhtä hyvin kuin rauduskoivu. Se iso mutta tulee vasta sen jälkeen. Harventaminen ei juurikaan enää lisää yksittäisten runkojen paksuuskasvua, mistä johtuen kokonaiskasvu hehtaarilla usein pienenee runkoluvun vähetessä. Toinen ongelma on hieskoivun kasvurytmi: kuutiomäärän kasvu heikkenee hyvin nopeasti neljänkymmenen vuoden jälkeen.
    Itsekin olen vastoin kokeneempien hieskoivunkasvattajien neuvoja erehtynyt harventamaan päällepäin ihan hyvännäköisiä 30-40 vuotiaita hiekoivikoita. Harvennuksen jälkeen on näyttänyt ihan hyvältä, mutta kun tulee viiden vuoden päästä katsomaan tilannetta, niin lihomista ei ole juurikaan tapahtunut ja ensimmäisistä rungoista alkaa jo kuolla latva. Lopputuloksena on ollut vain pienenevä kasvu, ja valmiiksi heinettynyt uudistusala.

    Oma kasvatusmallini onkin nykyään hiekoivikoissa taimikonhoito 1600 runkoon/ha, ensiharvennus n 1000 runkoon hehtaarilla ja sen jälkeen päätehakkuu alle nelikymmpisenä. Silloin puumäärän tuotos on melko suuri ja parhaista rungoista saa myös jonkin verran vaneritukkia. Samoin päätehakkuussa metsä on täystiheä, mikä on erityisen tärkeään hieskoivun tyypillisillä kasvupaikoilla, eli rehevillä turvemailla.

    sawo 4.9.2012, 13:16

    Tässä jutussa moni on suositellut hieskoivun jättämistä monista eri syistä. Mutta itse en jätä hieskoivuja, koska niistä ei ole hyötyä metsätaloudellisesti niinpaljon kuin luullaan.

    Hies kyllä kasvaa nuorena nopeasti, jopa nopeammin kuin raudus, mutta kasvu hidastuu rajusti myöhemmin.
    Puu kasvaa usein myös mutkaiseksi ja oksaiseksi.
    Laatutyviähän niistä tulee todella harvoin, koska paksuus ei riitä.
    Hankintahakkuita tehneenä tiedän millaista on hieskoivun tekokin.

    Kosteikon kuivatuskaan ei ole sillä kovin tehokasta, jos haihdutus onkin hyvää keskellä kesää, niin kehdet alkaa kellastumaan jo elokuun alkupuolella, juuri ennen syys sateita, jolloin vedenpinta nousee, ja tuhoaa puiden keseällä syvemmälle kasvattamat juuret.
    Kasvu jää huonoksi myös kuusella ja männyllä koska juuristo jää pinta sammaleeseen.
    Kunnollinen ojitus uudistamisvaiheessa on tehokkain.

    Jos tällaista hies ongelmaa alkaa metsissäni olla, niin otan kasvinsuojeluaineet käyttöön. Glyfosaatti tehoaa, ja antaa kasvurauhan havupuuntaimille pitkäksi aikaa.

    kisi 7.9.2012, 09:34

    Kuvittele: Joku on kolmenkympin kriisissään huitonut turpeeseen hiestä hehtaaritolkulla. No ei hätää; kun seitsenkymmenvuotispileet joskus aikanaan pannaan pystyyn, pistetään se koivikko matalaksi ja tulot tuhlataan juhlaväen virkistykseen. Siinä välissä toki harvennus, totta kai.

    jees h-valta 7.9.2012, 10:04

    Kisi oikeassa. Ei siellä kaavussa ole taskuja eikä maanpintaan jätetä luukkua josta jälkipolvet voisivat sitten sen arvokkaamman kuusen tulot perästä tilittää kasvattajalleen. Tätähän olen yrittänyt tolkuttaa myös.

    sawo 7.9.2012, 12:20

    Ihme ajattelua tuollainen ”mitä jälkipolville jää/jätetään” periaate.
    Metsätaloutta pitää hoitaa kokonaisuutena ja hyvin, tavoitteenahan on hyvä tuotto nyt ja tulevaisuudessa.

    Ja jos ei halua jättää jälkipolville niin voihan metsätilan myydä, jonkin tilan tai kokonaan, sitten seitenkymppis juhlien rahoittamiseen. Hyvässä kasvussa olevat tilat käy aina hyvin kaupaksi, ja saa hyvälle hoidollekkin jotain lisäarvoa.
    Tämähän on vain yksi sijoittamisen muoto, ja kohteita voi vaihtaakkin.

    Elämä on riskipeliä, ja voihan käydä niin että elää 100 vuotiaaksi. Riski on otettava.
    Siinä iässä ei thai-tyttökään hiero minuakaan ilmaiseksi 😉

    kisi 7.9.2012, 12:38

    Minä en nyt pysy ollenkaan näiden herrojen (jees h-valta, sawo) ajatuksenjuoksussa mukana. Tai siis vähän hölmistyin jeessin kommenttia, että mistä se sen kuusen siihen kiikutti.

    Jos istutan koivua, niin koivua korjaan. En ajatellut myydä maata siitä alta pois, joten siinähän se maa säilyy uusia kujeita varten.

    jees h-valta 7.9.2012, 12:43

    Niinhän se sawo on ihmeellinen juttu kuinka suomi-poitsu ja tyttö on raatanut metsänsä eteen jotta vain jälkipolville jäisi komeat metsät. Tarinoita näistä pilvin pimein.
    Itse kituutettu hel….in pahassa mökissä melkein päreen valossa ja kuoltu ajoissa pois kintuista. Sitten kyllä on alkanut siellä puskissa puhista.
    Nyt on aika toinen ja jälkipolvi yleisesti ottaen kerkiää hommata korkeamman elintason kuin vanhat pirttijurmut.
    Niin. Mikään ei estä pitkän kaavan mukaista kasvatusta. Paitsi esim. myrsky joka täällä pohjois-satakunnassa kerkesi monessa paikkaa ennen perikuntaa. Onneksi. Nyt ne pirttijurmut sittenkin joutuu joko jakamaan ne rääppeitten rahat rahana tai jopa miettimään oman elinpiirinsä kohennusta.

    jees h-valta 10.9.2012, 21:09

    Tuo risusavottamiehen ohje kyllä aivan kelpoisa. Itse käytän samaa hybridihaavan kasvatuksella ja näyttää toimivan hyvin.
    Alle ei merkittävää puustoa pysty edes valonpuutteen vuoksi tunkemaan ja helppo hallita nekin vähät.

    Kaataja 11.9.2012, 06:11

    Niin…itelläkin muutaman vuoden vanha ostopalsta, jossa yksi kuvio hyvinkin hiestynyt koivikko.

    Näyttäisi olevan jo sen verran paksua, että klapivärkiksi niitä olen kaadellut. Saa sitä tuloa siitäkin…ja mielestäni ihan hyvinkin.

    Eikö muut puuntuottajat harrasta klapibisnestä ollenkaan…vai onko se toiminta ”pähkinöitä”, eli ei juuri täytä kukkaroa ja volyymit on niin suuret, ettei puita kannata alkaa lyömään poikki, halki ja pinoon?

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 39)
1 2 3 4