Olen kasvattanut puhtaita hieskoivikoita , ja nyt ne alkavat olla tukkimitoissa. Hieskoivikon kasvatuksessa on aivan samat periaatteet kuin muillakin puilla: Oikea maaperä ja oikea-aikainen hoito. Hieskoivu on saanut turhan huonon maineen juuri siksi, ettei sille ole järjestetty kunnollisia kasvuedellytyksiä. Hieskoivu häviää kasvussa jonkinverran raudukselle, mutta ei läheskään niin paljon kuin monesti luullaan.

No nyt uskallan minäkin tunnustaa jättäneeni suokkoa kasvamaan kun Puun takaakin sen tunnusti. Alavissa rantametsissä ja kosteissa notkoissa hieskoivu pärjää hyvin. Iässähän se ei kuuselle pärjää, 50-60 vuotta alkaa olla maksimi. Tällöin sen pitäisi sopivassa harvuudessa sekametsässäkin olla kahden, parhaimmillaan jopa kolmen tukin puuta. Ja suokkohan kelpaa erikoistyveksi ja sahakoivuksi siinä missä rauduskin. Paksuudessa se kyllä raudukselle häviää selvästi, liian sakeassa kasvatettuna tukkipuuta saa hakea. En nyt kumminkaan hiestä ole istutellut vaikka aikoinaan turvepeltojen metsityksessä se mielessä kävi. Kuusi on niissä lähtenyt hyvin kun vielä vähän tuhkalla autteli. Luontaista hiestä en kuitenkaan sille sopivissa oloissa aina automaattisesti vedä nurin.

Minä oisin aika pitkälle samoilla linjoilla kuin korpikuusikin tuossa käsittelyssä. Varsinkin jos tahtoo kasvattaa sitä sahapuuta niistä kuusista niin hyvä vesitasapaino pitäisi oikeastaan saada säilymään. Mitä tasaisempi ja kosteampi paikka, niin sitä enemmän lehtipuuta on syytä säilyttää. Voi olla että kuusienkin ikä on rajoitettu jos vesi pääsee valtaamaan kuusikon pohjat myöhemmällä iällä.

Jos hies kasvaa kerta sillä paikalla niin hyvin niin minä suojelisin vaan niitä kuusia reikäperkauksella ja sitten raudukset merkkaisin kanssa erikseen kasvatettavaks. Sitten loput ”risukot” jättäsin perattavaks tai raivattaks sillä edellytyksellä ”jos vaan intoa riittää” Sitten ensimmäisen harvennuksen teettäsin yhdistelmäkorjuuna ja ottasin kuidut ja energian talteen.

Tottakai paras korjuutulos tulisi tietenkin jos vaan jaksaisi raivata ja perata, mutta on aivan ymmärrettävää että se hieksen torjuminen on sellaista via dolorosaa.

Korpikuusi: ”Hieskoivu toimii kosteissa kasvupaikoissa vesipumpun lailla, eli kuivattaa tehokkaasti maata. Tällaisissa paikoissa teen yleensä reikäperkauksen havupuun taimille ja jätän hieskoivikon muuten perkausvaiheessa koskematta.”

Metlan mukaan puustoa pitää olla n. 100 m3/ha, ennenkuin sen kuivattavalla vaikutuksella alkaa olla merkitystä. Taimikon vedenkulutus on siis niin pientä, ettei hieskoivu tässä suhteessa käytännössä mitään vaikuta. Ja ennenkuin puuta on niin paljon, että se alkaa kuivattaa, on kulunut pitkä aika ja tuolla menetelmällä kasvutappioita syntynyt.

Puustolla on siis minun mielestäni mahdollista kuivattaa maata kasvatusmetsävaiheessa, mutta ei taimikossa.

Jos kuusia on 1800 kpl/ha ja niille tehdään reikäperkaus metrin säteellä, jää hieskoivulle noin 50% pinta-alasta.

Kun kuuset alkavat lähestyä 02-vaihetta, pitää koivut käytännössä olla poistettu, jotta kuusilla on tilaa kasvaa eikä kasvu taannu ylitiheyden takia. Kuusen aukkopaikat on tietysti asia erikseen.

Tutkimuksessa ”Laine, J. 1986. Kuivatustekniikan, kuivatussyvyyden ja puuston kasvun välisiä vuorosuhteita 25 vuotta vanhoilla rämeojitusalueilla” selvitettiin asiaa. Nuoren kasvatusmetsän tilavuuksilla ei puusto juurikaan kuivatussyvyyteen vaikuttanut. Sen sijaan kun määrä tuosta kasvoi n. 100 m3/ha, kuivatussyvyys parani 20 cm. Kirjassa Suot ja suometsät on aiheesta juttua, itse tutkimusta ei taida netistä löytyä. Lisäksi aiheesta on muistaakseni uudempikin tutkimus, jossa saatiin samankaltaisia tuloksia.

Toki koivu haihduttaa havupuuta tehokkaammin, mutta puuston määrä lienee silti merkittävin selittävä tekijä. Tässä tapauksessa hieskoivun määrä ei missään vaiheessa nouse kuutioissa mitattuna merkittäväksi, joten tuskin se vettäkään merkittävästi haihduttaa. Kuivatustehohan perustuu kahteen tekijään, lehvästön sitomaan ja siitä suoraan haihduttavaan vaikutukseen (sadanta tavallaan vähenee) ja varsinaisen puun veden kulutukseen. Vaikka T1…T2-kokoisia hieskoivuja olisi suurikin määrä sillä 50% alalla, joka niiden käyttöön jää, on haihduttava pinta ja puun virtaukset isommassa, esim. 100-litraisessa rungossa ihan eri suuruusluokkaa kuin taimivaiheessa olevassa puussa.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö hieskoivujen säästäminen taimivaiheessa tai kosteassa painanteessa jopa pelkän hieskoivun kasvattaminen olisi järkevää. Ainakaan minä en kuitenkaan pysty itselleni asiaa perustelemaan kuivatuksella, vaan muilla tekijöillä. Syytä, miksi pienessä painanteessa hieskoivun taimet kuivattaisivat tehokkaammin kuin isommalla suolla, en keksi.