Lauantaina Mäntsälästä Hangontietä Karjaalle ajaessa oli melko tasasin välein kymmenkunta hirviporukkaa tienvarressa tämän 120 km matkalla, vaikka ilma ei oikein hyvä ollutkaan. Kyllä hirvenmetsästys näkyy vielä jatkuvan, vaikka muutakin kuuluu joskus väitettävän…
Toki niitä punanuttuja näkyy ainakin aloitusviikonloppuna , mutta muutoksista jäsenmäärän suhteen on hastavampi arvioida auton ikkunasta käsin. Kolmanneksen kato osallistujissa parin vuoden sisällä alkaa tuntua jo pienten porukoiden toiminnassa. Sama suunta tuntuu jatkuvan.
Tyhjää ei kannata montaa viikonloppua pyytää ja tästä huomauttavat jo kotijoukotkin , jos niitä sattuu olemaan. Niitäkin on hyvä kuunnella ,ettei tule eteen tilannetta ,jossa asunnon lukot menevät vaihtoon ja lusikat jakoon. Viesti metsä -ja liikennevahingoista syynä jahdissa viihtymiseen ei uppoa kotijoukkojen tajuntaan. Sanovat vain ,että mitä sinä niistä huolehdit ,kun meillä ei ole metsää. Veikkaan ,että kotijoukkojen reagointi on vielä kriittisempää nuorten perheellisten joukossa ja vain korostuu taloustilanteen kiristyessä.
Eli hirvenmetsästyksen ponnin on se lihanpala eikä metsästysharrastus. Siitä tietysti seuraa myös se, että määrää pyritään pitämään mahdollisimman korkeana.
On suorittava kaksi aivan eri asiaa pitää metsänsä siistissä kunnossa puhtaaksi raivattuna joka vaiheessa ja maksimaalisessa kunnossa tuottamaan käyttöpuuta, kuin se, että se tuottaisi taloudellisesti olosuhteet huomioiden riittävää taloudellista tulosta. Olen ymmärtänyt, että juuri taloudellisien seikkojen vuoksi sinäkään et näe omistusta mielekkääksi. Enkä edes odota, että kykenisit näkemään tätä ristiriitaa tarinoissasi. Vanhat piiat tietää lastenhoidosta kaiken – aivan kaiken.
Tolopaiselle voin todeta, että hirvikolari ei ole aina väistettävissä, jos tiellä normaalia nopeutta haluaa liikkua. Olen yhden hirvikolarin ajanut, eikä pienintäkään mahdollisuutta ollut sitä väistää. Rekka tuli pimeällä vastaan ja hirvi juoksi kovaa vauhtia poikkitiehen juuri rekan editse. Hirvi tuli näkyviin, kun se tuli rekan valojen eteen muutamia kymmeniä metrejä ennen autojen kohtaamista. Sen verran ehdin jarrua painaa, että hirvi osui oikealle keulaan, eikä aivan keskelle, jolloin se olisi kaatunut suoraan ohjaamoon, enkä olisi tätä kirjoittamassa. Jos olisin ojan puolelle ehtinyt yrittää väistää, hirvi olisi tullut syliin. Varon vaistomaisesti vieläkin pimeällä kohtaamisia, vaikka tuosta on kulunut jo parikymmentä vuotta.
Toisaalla kommentoidaan, että siirretään jahtia vesisateen yllättäessä. Muut joutuu kuitenkin sietämään hirvikärpäsia sen 1-2kk, ei ole kaikilla mahdollisuutta siirtää metsäreissua kuukaudella. Ja kun mennään ajassa vuosikymmeniä taaksepäin, niin silloin noita ötököitä ei ollut.
Valitellaan ukkojen ikääntymistä ja väen vähentymistä, mutta samaan aikaan ammutaan Ilvekset ja jatketaan ruokintaa. Kantturoiden ei kuulu laajentua sinne, missä ne ei ilman ruokintaa selviä. Ihan päivänselvä juttu.
Vain murto-osa hirvestäjistä metsästää ilveksiä. On enemmän pienriistahenkilöiden harrastus. Meidän porukassa ei kukaan. Sama on tilanne valkohäntienkin kohdalla. Varsin pitkään niitäkin metsästi pieni vähemmistö. Kannan räjähdettyä on huudeltu hirvimiehiä apuun.
Valkohäntiä pidetään enemmänkin riesana hirviporukoissa , kun ne houkuttelevat hirvikoiran peräänsä ja voivat pilata koko jahtipäivän. Onneksi valkkis on enimmäkseen etelän kaupallista metsästystä suosivien alueiden ongelma. Pitäähän sitä saalista tulla tai olla edes tarjolla ,jotta bisnes pyörii.
Reimalle on todettava ,että isokaan metsäpinta-ala ei takaa osaamista. Samat virheet tulee vain tehtyä isommalla pinta-alalla. Eniten olen oppinut näkemällä ja kokemalla erilaisten kasvatustapojen tuloksia. Omassa metsässä oppi ei olisi karttunut läheskään samassa mittakaavassa. Tosin omistaminen ja oman metsän hoitaminen 18 vuoden aikana tarjosi hyvän pohjan kehitykselle. Se oli kuitenkin vasta esikoulua.
PS. Reimalle on vielä todettava ,että on ollut mukava asua yli 25 vuotta omakotitalossa järven rannalla vailla velkoja. Metsäomaisuuden kanssa tuusatessa olisi sekin voinut jäädä kokematta. Eläkekin karttui ihan eri tahtiin ,kun maahomissa ja jäi aikaa kasvattaa lapset kunniallisiksi kansalaisiksi.
Ei valkohäntäpeuraongelma ole kaupallisen metsästyksen peruja. Kaupallisiakin alueita on, mutta vain harvassa paikassa. Ne eivät syötä peuroja laajemmassa mittakaavassa muiden riesaksi. Olethan itsekin todennut, miten kaatomäärät on kasvaneet. Valitettavasti vain kannan kasvuun nähden myöhässä. Ei siis aleta nyt keksiä uusia totuuksia aiheesta.
Ite kanssa hirvikolarin ajaneena iltahämärissä voin kyllä sanoa että ei kerennyt kissaa sanoa kun hirvi tärähti tuulilasiin. Sen verran huomasin että joku tumma möykky tulee tielle. Eilenkin luin että keski-suomessa oli ajettu kaksi hirvikolaria ja Pirkanmaalla yksi. Eikä ole kauaa kuin motoristi kuoli hirvi onnettomuudessa. Että kyllä melko ongelmasta on kyse.
Tämähän se minustakin on huvittavaa että maattomat maanomistajat tietävät parhaiten hirvituhot. Aika erikoista on myös että tässäkin ketjussa vähätellään jatkuvasti laatu ja kasvutappioita. Kyllä me metsänomistajat aina ne maksetaan.
Suorittava saattaisi minunkin palstojen ohi pyöräillessään katsoa, miten hienosti koivu- ja mäntytaimikot kasvaa. Se ei näy muille, millaisen työn takana tilanne on.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.