Tolopaisen provoiluun en lähde mukaan ollenkaan, mutta Nostokoukun alueella ilmeisesti metsästyksessä päättävässä asemassa olevat metsästyksen edustajat ovat metsänomistajia.
Jos syksy jatkuu kuluneen viikonlopun tahtiin, on harrastuksen lopettaminen todella helppoa. Meni ”kylmäharjoitteluksi” tuulen tuivertaessa ja vesi- ja räntäsateen pieksäen vuorotellen naamaa. Hirvet olivat haihtuneet tietymättömiin. Neljä koiraa yritti sinnikkäästi niitä jostakin taikoa ,mutta tuloksetta.
Ainut ”haukku” ,joka toteutui ,tuli ulko-oven raosta ikään kuin varovasti kokeileen pestessäni ulkona kurakylpyjä saanutta autoani ja jatkui hetken ”seisontahaukkuna” ulko-ovella pyrkiessäni kosteissa tamineissa ja savulle haisevana peremmälle. ”Siirtyvää seisontahaukkua” kuuntelin purkaessani kamppeita päältäni ja sulloessani savulla parfymoituja vaatekertoja pesukoneeseen.
No …sitten saunaa lämmittämään ( se oli kylmä ,vaimo ei) ja saunomaan , siellä tuli viimein lämmin itsellekin ja ”komentajan” viha viileni sappi sammui.
Palataampa vielä vähän tilastoihin. Tämän viikonlopun saalis puhdas nolla ja paikkakunnallakin 12 seuran yhteissaalis on 1,5 pyyntilupaa pienempi ,kun oma seurani kaatoi yhden vuorokauden aikana 20 vuotta sitten. Näitä taustoja vasten hirvivahingoista vaahtoaminen on jokseenkin turhaa. Maailman olisi pitänyt loppua ja metsät tuhoutua jo vuosituhannen vahteessa. Ei tapahtunut kuitenkaan edes silloisilla hirvimäärillä.
Meillä päin löytyy hirviä sopivasti kolmasosa luvista käytetty kahdessa päivässä. Luvat loppuu ensi viikolla. Oli niin paljon haukkuja ja havaintoja tänäänkin, vaikka oli kova tuuli ja satoi.
Mukavahan se on oikeassa olla. Eihän tämmöiset tutkimus tulokset itselle yllätyksenä tule kun sen verran aivan oikeasti metsissä liikkuu raivaussahan kanssa ja muutenkin. Lähinnähän ne huvittaa nuo kommentit pyöränselästä tai kuvat männyntaimikoista teitten varsilta. Kannustaisin ostamaan saappaat ja jalkautuvan metsänpuolelle.
Aika monta taimikkoa näkee ,kun pyörilee keskimäärin 3500 kilometriä vuodessa eri paikkakuntien metsäteitä ja maastopolkuja. Näkee vähän kauemmaskin ,kun jalkamies. Moton ikkunasta ja työmatkoilla olen seuraillut taimikoita 35 vuoden ajan keskimäärin yli 200 päivää vuodessa. Hirvimetsälläkään taimikoista ei pääse eroon. Jahdessa koiran kanssa ja ilman olen käynyt yli 50 vuotta. Raivauskokemustakin on enemmän , kun monella metsätilallisella.
Hirvikanta alkaa olla jo yhtä alhaalla ,kun aloittaessani jahtihommat vuonna 1972. Silloin pyydettiin yhtä hirveä viimeisiin lupapäiviin asti täysrauhoituksen jälkeen .
Ei oikein osu askel lankulle niillä ,jotka vielä väittävät hirvivahinkoja kohtuuttomiksi. Sama tilanne oli kymmenen vuotta sitten ,kun hirvittävä vuosikymmenen kestänyt teurastustalkoo oli ohi ja täällä keskusteltiin hirvivahingoista siihen sävyyn ,että mitään ei olisi tehty. Suurinta vahinkoa aiheutettiin hokemalla ,että mäntyä ei voi istuttaa. Toivottavasti nyt ei sorruta samaan syntiin.
Omistaakos liikennelentäjä lentokoneen ,jolla lentää tai kirurgi sairaalan ,jossa harjoittaa ammattiaan? Omistaminen ei läheskään aina ole tae osaamisesta .
Suorittava ei ilmeisesti ollut hirvenpyynnissö 72, kun muistaa asiat noin väärin. Kaatolupia oli silloin vajaa 10% nykyisestä määrästä. Hirvikanta oli mikä oli, ei sitä kukaan tiennyt silloin eikä nykyisinkäön. Se vain ollaan tietävinään. Hirvikoirakennel pitää huolen, että kanta ei vähene. Mikä valtava kampanja oli viime syksynä kannan vähenemisestä, pyyntikin keskeytettiin monilla alueilla. Nyt hirviå on taas melkein joka puskassa. Vasatuotto on ollut runsas. Suomen kaikkien aikojen painavin hirvi kaadettiin tänä syksynä Kuhmossa, kyllä niitä rajan takaa tulee koko ajan.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.