Koko keskustelusta puuttuu oleellinen pointti. Nimittäin tarjolla olevan ravinnon suhde hirvikantaan. Jos mäntytaimikoita on runsaasti tai taimikoiden ulkopuolella lehtipuuta, niin syöntipaine hellittää. Lehtipuu on hirvien ensisijainen talviravinto.
Olen ennenkin kirjoittanut siitä, kun talvella 2019 lumituhoja tutkiessani en havainnut yhtään tuhoa mäntytaimikoissa. Niissä ei ollut lehtipuuta. En ole varma onko tämä yksinomainen syy vai oliko kuuma kesä 2018 kasvattanut männyntaimet tavallista pihkaisemmiksi. Joka tapauksessa hirvet ruokailivat varttuneissa metsissä ja söivät niistä koivunvesoja.
Esimerkki hirven käyttäytymisestä. Eläin käveli tietä pitkin mäntytaimikon ohi ja haukkasi koivunvesaa muttei astunut askeltakaan taimikkoon.
Sitten meillä on tapauksia, joissa hirvet ovat ovat syöneet kuusten sekaan kasvaneet luontaiset männyt ja koivut niin tarkkaan, ettei kuviota ole tarvinnut perata lainkaan. Sitten on tapauksia, että koivut on syöty, mutta männyt jätetty.
Mitä tuhoa hirvi aiheuttaa on siis erittäin monitahoinen. Muuttujia on taimikon lisäksi ympäröivät metsät, säät, ehkä maanlaatukin. Jos kaikkia vaikutuksia ei osata ottaa huomioon, niin saadaan luultavasti ristiriitaisia tuloksia.
Jos hirvituhoilta pitäisi taimikonhoitomenetelmillä välttyä, niin silloinhan se lehtipuu pitäisi kasvattaa kuusi- ei mäntytaimikossa.
Lehtipuun jättämistä männyntaimikkoon on tutkittu paljon. Timpan huomiot vaikuttavat järkeviltä. Pitääkö se paikkansa, että hirvi suosii talvellakin aina lehtipuuta, siitä en ole varma. Ari Nikula sanoo väitöskirjassaan, että lehtipuuta ei tarvitse täysin poistaa männyntaimikosta, jos sitä ei päästetä etukasvuiseksi.
Ari Nikula kirjoitti Metsälehdessä 15.9.23 uudesta laskentatyökalusta. Korvattujen tuhojen pinta-ala … oli vajaa viidennes verrattuna inventoinnin vakavien ja täydellisten tuhotaimikoiden pinta-alaan. Siis todellisuudessa vakavia vahinkoja voisi olla paikoin viisi kertaa niin paljon kuin korvataan! Nikula kirjoittaa myös: ”Korvattujen tuhojen suhde VMI:ssä mitattujen tuhojen pinta-alaan vaihtelee huomattavasti eri alueiden välillä.” Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.
Laskentatyökalu ennustaa tuhomäärät laskenta-alueelle erilaisille hirvitiheyksille huomioiden alueen ravintovarat. Voidaan valita millainen tuhojen taso on metsänomistajien kannalta siedettävä ja kuinka paljon hirvikolareita sallitaan. Lisätietoina ovat käytettävissä alueen kolaritilastot, korvattujen taimikoiden pinta-alat ja VMI:ssä mitatut tuhoalat.
Vaikea asia hirvenruoan kasvatus taimikoissa. Raivata se pitää kuitenkin, joten mieluummin ennen kuin myöhään.
Mikä sellainen yhteiskuntasopimus olisi, että alettaisiin säästää vesakkoa. Raivausrästeistähän on puhuttu ongelmana. Sen takia hirvikanta kasvaa, jos sen annetaan kasvaa. Metsästäjät ei pääse ampumaan peitteisillä kuvioilla. Onhan meille kerrottu, millaisia hirvireservaatteja nuo ovat.
”Nyt en pysy kärryillä. Hoitosuunnitelma on tuottanut tulosta, kanta on metsästäjien määrittelemän tavoitteen mukainen. Silti metsästäjien parissa on kauhea parku, että hirvet on vähissä ja porukka laittaa pyssyt naulaan.”
Pientä tarkennusta…
Parjattu kannan hoitosuunnitelma on osoittanut toimivuutensa keinona saada hirvikanta hallintaan ja päästä yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin. Pyyntilupiakin on ollut ylenmäärin tarjolla ko tarkoitukseen . On vain paikallisten seurojen kyvystä tai halusta kiinni mille tasolle hirvien määrä asettuu.
Nyt , kun yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin on päästy , se taso ei olekaan kaikille metsästäjille riittänyt ,vaan he ovat äänestämässä jaloillaan siirtymällä muiden harrastusten pariin ja lopettamassa epämielekääksi kokemansa harrastuksen ,jossa saa vain raitista ilmaa ja vaatteet märäksi ilman isompaa vastiketta. On helppo lopettaa ,kun ei ole nähnyt elävää hirveä pitkään aikaan jahdin yhteydessä.
Vetäjäpulan vaivatessa yleisestikin yhteisiä harrastuksia ei metsästyspuolella jatkossa löydy vetäjiä harvenevan porukan joukosta. Jo nyt on monissa seuroissa tilanne ,että kaikki vastuut ja tehtävät ovat yhden ihmisen harteilla. Kun hän katsoo harrastuksen liian työlääksi ja päättää lopettaa ,voi toiminnan jatkaminen käydä hankalaksi. Hirvityhjiöt täyttyvät varmasti ,mutta vetäjiä hirviporukoihin on jatkossa hankala löytää.
”Yhteisesti” sovittu on metsästäjien sanelua. Se, että metsätalouden harjoittajien ääni kuuluu päätöksenteossa painoarvolla 1/6, ei tätä tosiasiaa muuksi muuta.
Jaloilla äänestäminen on nolo juttu tilanteessa, jossa on saavutettu se, mitä on itse 5/6 enemmistön turvin ajettu. Katoa ehkä tapahtuu, mutta noloa se silti on. Tämä pitää vaan myöntää, eikä kiemurrella syyttämään maanomistajia asetetusta tavoitteesta. Vai voiko metsänomistaja tässä tilanteessa jotain tehdä?
Hirvenmetsästystä ja urheilua yhdistää se, että kasvattaja/kasvattajaseura tekee ilmaisen työn ja vastaa kuluista, ja muut nauttivat sitten myöhemmin hyödyt.
Nuukana isäntänä Visakallo on laskenut, että taloudellisesti metsästys ei tietenkään kannata tästä sponsoroinnista huolimatta. Siksi hän ei osallistu näiden hyötyjen naatintaan kuin ilmaisten paistien kautta.
Tässä nyt en tietenkään tarkoita korruptoituneita yhteismetsän puheenjohtajia, jotka jakavat hirviluvat perhepiirissä.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.