Hirvivahingoista (vahinko on väärä ilmaisu, hirvituho on aina aiheutettu, ei siis mikään vahinko) puhuttaessa keskitytään yleensä taimikkotuhoihin. Vähemmälle huomiolle jää se, miten hirvien aiheuttamat viat jäävät kasvatettaviin männyn ja koivun runkoihin. Tyvitukin osuudella n. 1,5 metrin korkeudella on mutka ja männyllä puun sisällä pihka- ja lahovika ja koivuilla väri- ja lahovika. Puiden kasvaessa paksuutta, mutka vähitellen loivenee ja saattaa olla jopa vaikeasti havaittavissa, mutta puun sisällä olevat viat eivät häviä minnekään. Ohikulkija saattaa helposti todeta, että onpa hyvännäköinen männikkö tai koivikko. Ko. viat eivät välttämättä hakkuissa siirrä tyviosuutta kuitupinoon, vaan vika tulee eteen vasta tyvitukkeja jalostettaessa. Tämä taas johtaa siihen, ettei puunjalostajien kannata maksaa männyistä ja koivuista nykyistä enempää, koska tyvitukkien mukana tulee hakkeeksi menevää tavaraa. Hirvien aiheuttamat vauriot vaikuttavat koko jalostusketjuun, eivät pelkästään puunkasvattajiin.
Annelin linkittämää Metsälehden uutista Mestästäjä-lehdestä täydennän artikkelilla 4/23. Siinä ollaan huolissaan, kun hirviä on vain 4,7/1000 ha. Toki se on UU2 tavoitteen alarajalla, mutta miksi ihmeessä tavoite on noin korkea, eikä 3 kuten muualla. Jutun mukaan tilanne on maanomistajien mielestä niin vakava, ettei hirviä haluta juurikaan kaataa.
Kenen suulla Metsästäjä-lehti puhuu kirjoittaessaan maanomistajista.
Joillekin on saattanut jäädä mielikuva, että valitan metsieni hirvituhoista jokseenkin aiheetta, ja että mahdolliset tuhot ovat vain omaa syytäni, tai sitten valitan vain valittamisen ilosta. Kun ajatellaan asiaa vähän syvällisemmin, niin ehkä näin vain omalta kannaltani onkin. Minähän en välttämättä olekaan puunjalostusketjussa se suurin vahingon kärsijä, vaan sitä ovat puunjalostusteollisuus ja kaikki metsänomistajat yhteisvastuullisesti.
Käytän omia metsiäni vain laskentaesimerkkinä: Tällä hetkellä puulajien suhde niissä on mänty 35%, koivu 25%, kuusi 40%. (Ikäluokkajakautuma on kaikilla puulajeilla samaa luokkaa) Havaittavissa olevia, 1,5 metrin korkeudella olevia mutkia on 70% männyistä ja 30% koivuista. Näin ollen hirvien aiheuttama, silmin havaittava vika on lähes kolmasosassa tilan puustosta. Koska vika on aina tyvitukin kohdalla, on mekaaniseen jalostukseen menevien viallisten puiden määrä silloin huomattava. Tämä on mielestäni kansantaloudellisesti vielä merkittävämpi asia kuin hirvituhot metsissä.
<p>Kaikkien mo:en metsissä ei ole puuston laatuvikoja kuten esim. Visakallon metsissä. Siksi tyvitukkien laadun pitäisi vaikuttaa kantohintoihin. Laatuviathan voidaan selvittää nykytekniikalla. Laatuvioista kärsiville sitten korvaus kantohinnan laskusta hirvivahinkovaroista.</p>
Puukin ehdotus on mielenkiintoinen, mutta missä vaiheessa laatuviat selvitettäisiin? Leimikkoa laadittaessa puututkalla tms. vai vasta sahattaessa, ja kuka korvauksen saisi, puun ostaja vai myyjä?
Visan esimerkkiin on todettava ,että läheskään kaikki tyvimutkat eivät ole hirvien aiheuttamia. Turvemailla on lähes mahdotonta löytää mutkattomia tyviä. Sama tilanne on yhdessä vaiheessa liian isoihin ja routiviin mättäisiin istutettujen mäntyjen kohdalla. Etukasvuiseksi kehittynyt lehtipuuvesakkokin on taimien surma lumisina talvina painaessaan alemman kerroksen taimet mutkalle tai poikki lumitaakan alle taipuessaan. Taimivaiheen lumitaakka on suurimpia syitä koivujenkin tyvimutkiin. Boorinpuute vaikuttaa kaikkiin puulajeihin laatua alentavasti.
Jotkut laittavat mieluusti kaikki ongelmat hirvien aiheuttamiksi. 70%:n laatupoikkeamat männikössä hirvien ”ansiosta” ovat aika vahvaa mutua.
Toisinaan myös männynversoruoste tai jokin muu tauti voi aiheuttaa latvan vaihdon mäntyyn ja nuoren kasvatusmetsikön puissa näkyy useassa mutka samalla korkeudella. Sisäiset viat ovat kyllä hankalia kun niitä ei saada harvennushakkuissa poistettua.
Jos mekaanisessa punjalostuksessa halutaan välttää aikaisen kasvuvaiheen vikoja kuten mutkia niin tehokkain keino niiden haittaa on pidentämällä kasvatusaikaa, esimerkiksi yli 50 cm tukkipuussa ne ovat päällisin puolin tarkasteltuna tyvitukkiosuudessa merkityksettömiä. Kyllähän se äkkiseltään tuntuu vitsiltä että alle 20 cm puusta tehdään mekaanisenjalostuksen kautta erinomaisia tuotteita, paljonhan se työtä vaatii.
Nuo noin metriset katkaisu leikot tukkipuussa itse tehtynä ovat juhlavia kokemuksia.
Suorittava ei tälläkään kertaa malttanut lukea kokonaan kirjoitustani, tai ei sitten muistanut lukemaansa. Minähän kerroin vain omista metsistäni. Hirven aiheuttama vika näkyy puussa lähes aina n. 1,5 metrin korkeudella olevana jyrkkänä mutkana, kun hirvi on katkaissut latvan ja oksasta on tullut uusi latva. Puun kasvaessa mutka alkaa vähitellen tasoittua, mutta viat puun sisällä säilyvät. Kysymys ei siis ollut turvemaiden luokkipuista, lumituhoista, boorin puutteesta, eikä versoruosteestakaan. Täälläpäin motomiehet tunnistavat tällaiset hirvituholeimikot heti palstalle tultuaan. Keski-Suomen hirvet tulevat ilmeisesti talvehtimaan tänne etelään Päijät-Hämeen puolelle, kun hirvituhopuut tuntuvat olevan siellä 100 km pohjoisempana niin vieras käsite.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.