Nyt kun palstalaisille tuli yllätyksenä Ruotsin metsien kasvutappiot..,jotka johtuvat mitä ilmeisemmin väärin toteutuneista taimikoiden raivauksista,niin ei liene kellekään yllätys mihin Luke omissa tutkimuksissaan päätyy…no se päätyy tietysti siihen että männyn taimikot raivataan reikäperkaamalla ,jättäen mahdollisimman paljon lehtipuuta taimikoihin,kuitenkin niin,ettei aiheuteta kohtuutonta kasvutappiota männylle..,heh..
Onko se niin että jos raivaussahalla katkaisee männyn, se parantaa kasvua, jos sen tekee hirvi, se on kasvutappio. Uskon että niin se on, se on sitä ruotsalaista huumoria.
”Lievistä hirvieläintuhoista jää suuri osa pimentoon. ” Täämä on Suomalaista huumoria.
Ne kasvutappiot, joilla on metsänomistajalle eniten merkitystä, tuleekin juuri niihin männiköihin, joista on raivaussahalla katkaistu ne ylimääräiset männyt pois. Kun hyvälaatuinen männikkö muuttuu huonolaatuiseksi hieskoivikoksi, jokainen metsänhoitoa ja puukauppoja tehnyt osaa laskea metsänomistajan tappiot. Siinä on mennyt uudistamis-sekä hoitotyöt hukkaan, ja lisäksi puunmyyntitulot romahtavat. Pitää muistaa, että hirvituhot tekee aina hirvi eikä ihminen.
Minulle on muodostunut hieman eri käsitys männyntaimikon ja hieskoivikon yhteisistä vaiheista. Se männyntaimikko on tuhoutunut hieskoivikon alle ,kun koivuja ei ole raivattu ajallaan. Taimien latvat kuivahtavat koivikon varjossa yksi toisensa jälkeen ja muutamassa vuodessa kuihtui koko runko. Tuho muodostuu täydelliseksi. Hirvi harvoin tuhoaa taimikkoa täydellisesti. Koivuvesakko on aiheuttanut täystuhon joskus jopa kuusen kohdalla . Onhan se helpompi syyttää hirviä vahingoista ,kun tunnustaa unohtaneensa raivata jonkun palstan ajoissa. Näkemykseni saa vahvaa tukea vahinkotarkastajien raporteista ,joissa lähes poikkeuksetta todetaan ,että vahinkoalueilla kasvaa liikaa etukasvuisia lehtipuita ja hirvi on ollut ongelmista vähäisin.
Suorittavalla tuntuu olevan ylivoimaisia vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, sekä myös muistinsa kanssa. Joskus tuntuu kuin keskustelisi heikkotasoisen chatti-robotin kanssa!
Onko suorittavalle täysin ylivoimaista myöntää, että hirvet tekevät vahinkoa myös hoidetuille taimikoille? Silloin vahinko on metsänomistajalle kaikkein suurin, kun hoidettu männyn- tai rauduskoivun taimikko silputaan totaalisesti pilalle. Siinä menee hukkaan uudistamis- ja hoitokulut, ja tuleva puukauppatulo pitkittyy ja pienenee olennaisesti. Tällaisessa tapauksessa maksettava korvaus on täysin naurettava, eikä moni viitsi edes alkaa sitä sen takia hakea. Riistahallinto suosittaa nyt taimikoiden raivauksissa lehtipuiden jättämistä syötäväksi hirville. Heillekin on näköjään valjennut, ettei hirvet tapa itseään vapaaehtoisesti nälkään. Tehokkain lääke hirvituhojen vähentämiseksi kestävälle taholle on kuitenkin olennaisesti pienentää hirvikantaa siellä missä niitä on liian paljon. Hirvet ovat hyvin liikkuvaista sorttia. Tämän takia geeniperimän heikentymiseen vetoaminen hirvikannan pienentämisen esteenä on jokseenkin epätosi.
Geeniperimään taitaa eniten vaikuttaa ihminen. Ihminen ampuu niitä suurimpia ja vahvimpia mitkä luonnon oloissa säilyisivät hyvin hengissä. Hirvien kääpiöitymestäkin on puhuttu. Samoin alamitat voivat olla turmiollisia kalakannoille. Suurimmat pitäisi säästää ja kalastaa niitä pieniä joihin luonnollisesti luonnon oloissa suurin poistuma kohdistuu.
Näinhän tämä asia menee kun haluaan yksinkertaistaa asiat niin kuin rukopiikki teki. Kalakannan alamitalla ei ole luonnollisen poistuman kanssa mitään tekemistä. Alamitalla pyritään siihen että kala ehtisi kutea ainakin kerran ennen pyyntiä. Hirvikannan sarvirajoituksella pyritään siihen että hyvät geeniperimät siirtyisivät uuteen ikäluokkaan niin kuin rukopiikki totesi. Mutta näiden kahden rajoituksen tai suosituksen tarkoitus on hieman eri. Toki lisääntymiseen kumpikin liittyy.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.