Eihän tuo alaoksien syönti oikeastaan haitannut, sillä latvoihin kasvoi normaali oksakiehkura ja alaoksiikin tuli kasvua ja uusia silmuja paljon kasvaa ensi kesänä eikä runkoon tullut mutkaa. Istutus oli puolet mäntyä ja kuusta. Pienempien kuusten taimien, joita istutettu myöhemmin, latvojakin oli napsittu enemmän kuin hieskoivuja katkottu. Kuusen taimen syöntiä on vaikea havaita, jos ei katso lähempää. Hakkuun jälkeen vanhojen ojien varsilta olleet simensyntyiset alikasvoskuusen taimet syötiin männyn taimien lisäksi kaikki ja niitäkin pitä ruiskuttaa Tricolla, kun ihmettelin miksi latvakasvua ei ollut. Nyt pahaimmillaan kasvavat lähes metrin. Männyn taimet alkavat olla suurimmaksi osaksi niin suuria, ettei hirvi pysty katkomaan niitä. Ensi vuodelle jää tälle taimikolle vain pienempien taimien käsittely, joita ei ole kovin paljon. Mutta Tricolla pitää taas käsitellä. Myyriä ei vielä tuolla ole ollut, jotka söisivät kaikki latvasilmut. Olisiko ensi talvi sitten myyrien vuoro?
Hirvi vaihtaa männyn talviruoakseen hyvin yksinkertaisesta syystä. Männyn oksa on pakkasella miellyttävämpää pureskella kuin jäätynyt lehtipuun oksa. Tuon eron voi kokeilla jokainen itsekin.
Jos hirvet ovat valinneet jonkin alueen talvehtimispaikakseen, siellä männyntaimikon säilyttäminen kasvatuskelpoisena on normaalein keinoin lähes mahdotonta. Männyntaimikon pitäminen lehtipuusta vapaana ei näissä paikoissa valitettavasti auta. Istutettu taimikko tuhoutuu kokonaan, kylvömännikkö voi pelastua osittain. Tällä hetkellä meillä on käynnissä ensiharvennus viiden hehtaarin alueeseen, jossa yli 40% kylvömänniköstä oli muuttunut hirvien toimesta hieskoivikoksi.
Anneli: ”Onko ruokapöytä siis katettava hirville sähkölinjoille ja kuusen taimikoihin?”
Kommentti ilmeisesti pitää sisällään ajatuksen muutoksesta nykytilaan verrattuna.
Mielestäni kuusitaimikoissa on paljon rästejä eli hirvieläimille ravintoa. Sitähän suorittavakin jaksaa toistella, miten hirvituho on maanomistajan vika, kun ei raivata.
Sähkölinjat on sähköyhtiöiden hoidossa, eikä siellä varmastikaan turhaan käytäviä siivota, joten ravintoresurssia tuskin on mahdollista lisätä.
Kapeampia sähkölinjoja <20 kV) on maakaapelien takia purettu. Niissä ei talousmetsän puusto kasva, jos vieressä on varttunutta metsää. Vesakko saa kasvaa, koska käytävän raivaus ei ole maanomistajan prioriteettilistan kärjessä.
Tästä kaikesta päättelen, että vesakon kasvatus perustuu joko väärään kuvitelmaan nykytilasta tai sitten se on yritys ohjata huomio pois ongelmasta. Jos jotain pitää muuttaa, niin hirvieläinkanta pitää sopeuttaa ravinnon määrää vastaavaksi.
Nyt vesakon kasvattajat voisivat kertoa, millaisen määrän sorkkia nykytila voi kestävästi elättää. Eihän ole montaa vuotta, kun metsästäjien taholta esitettiin laskelmia, miten luonnon puolesta kannat voisi tuplata. Tuskin sen jälkeen raivaajat näin ovat aktivoituneet. Hirvikannan säätelykeinoksi on esitetty myös ravinnon määrän leikkaamista, kun kantojen kasvun syyksi on väitetty metsätalouden menetelmiä. Jopa jk on ollut esillä, kun se ei tarjoa ravintoa sorkkaeläimille. Tämä kaikki muistuttaa siitä, miten tärkeää on pitää kiinni punaisesta langasta, kun moni yrittää pakkaa sekoittaa.
Ruokapöydän paikan vaihdos viittasi siis siihen pitääkö männiköiden hoitoa tehostaa nykyisestä, eli nuoreen männikköön jäisi nykyistä vähemmän lehtipuuta.
Muutos nykytilaan?
Metsästäjät: lisää männyntaimikoita ja niihin lisää mäntyjä hirville talvimuonaksi (tiheyden nosto), kaksi raivausta nuorena jolloin lehtipuu pysyy matalana.
Metsänomistajat: hyvä hirvieläinten kannan hallinta kaikkialla, jolloin voi tehdä pääpuulajin valinnan kasvupaikan mukaan ja taimikon tiheyden valinnan pääpuulajin mukaan.
Ruotsissa käytiin tämä sama keskustelu, en tiedä onko tilanne nykyään parempi.
Orfeuksella on lehtomaisella kankaalla paljon hienoja puulajeja valittavana; jos on eteläinen sijainti voisi harkita jaloja lehtipuita, mutta hirvieläimet tykkää niistä (!), joten ehkä lehtikuusi harvaan istutettuna (vaikka Risto Jalkanen kyllä sanoi telkkarissa ettei siitä käyttöpuuta saa).
Aikanaan istutettiin mäntyä liian reheville pohjille ja tapahtuneesta epäonnistumisesta ei paljoa kirjoiteltu. Vaatimaton laatu kirjattiin joko hirven(/riistahallinnon) tai motokuskin syyksi ,kun pinoon kertyi vain kuitua.
Nyt on ajauduttu toiseen laitaan , kun männylle sopiville pohjille on istutettu innokkaasti kuusta. Kun hirvien laidunnuspaine onkin kohdistunut pienemmille pita-aloille on vähäisempikin hirvien määrä aiheuttanut muutamille harmeja. Jälleen epäonnistuneeseen strategiaan haetaan syypäitä riistahallinnosta ja metsästäjien joukosta ,vaikka niiden piirissä on tehty kovasti töitä hirvikannan rajoittamiseksi. Viimeinen viisivuotiskausi on osoittautunut tuloksiltaan hyväksi ,kun tavoitteisiin on päästy lähes koko maassa .
Nyt puuttuu enää päätökset ja toimet mäntypinta-alojen lisäämiseksi. Kolme hirveä tuhannella ei tuhoa kenenkään elinkeinoa totaalisesti , kun tuplamääräkään ei sitä tehnyt.
Edelleenkin on lupa alentaa hirvikantaa siellä, missä niitä on liikaa. Se on vain paikallisten toimijoiden haluista ja kyvystä kiinni . Yleistä hysteriaa hirvien tiimoilta on turha lietsoa. Se kääntyy lopulta varsinaista tarkoitustaan vastaan. Vaikuttaa nimittäin siltä ,että juuri siellä , missä vahinkoja on eniten ,kannan annetaan kasvaa valituksista huolimatta….tai niiden ansiosta.
Selvyyden vuoksi on todettava, etten millään muotoa vastusta metsästystä. Mutta kun vuokraa metsästysoikeuden vastikkeetta metsästykseen, niin kyyllä hieman toisenlaista asennetta olisi perusteltua odottaa, kuin mitä suorittava täällä esittää.
Pieni asennekasvatus olisi seuroilla kyllä paikallaan, kun toimitaan vastikkeettomasti toisen omistamalla maalla, josta toinen yrittää saada toimeentuloaan. Jo lähtökohtaisesti maanomistajilla, metsästysoikeuden omistajilla, tulisi olla aivan toisenlainen sananvalta maanomistalille vahinkoeläinten metsästykseen.
Käyttäkää sananvaltaanne ja antakaa metsästäjille asennekasvatusta, hyvät ihmiset. Kootkaa vaikka tuhannen hehtaarin kimppa ja sanokaa vuokrasopimukset irti vaikkapa kymmeneksi vuodeksi. Loppuu ainainen marina ja taimikot säästyvät.
Hirvet ei puhumalla kaadu. Mihinkäs suuntaan sitten sormi osoittaisi ,jos maassamme ei olisi metsästyskulttuuria ja hirvet saisivat lisääntyä vapaasti? Varmasti olisi metsänuudistamisen suhteen mittavat ongelmat käsillä. Nyt vain on kyse siitä ,että metsästäjät eivät tapa joidenkin mielestä tarpeeksi. Metsästäjän etiikkaan perinteisesti kuuluu olla ahnehtimatta liikaa ja välttää tarpeetonta tappamista.
Nyt ollaan jo tehopyynnin seurauksena tilanteessa ,jossa harrastus ei enää kiinnosta. Millä konstilla Reima vaikuttaisi siihen ,että kiinnostus hirvitouhuihin säilyy ? Hirvi ottaa nopeasti tilan haltuun ,kun metsästyspaine metsästäjäkadon seurauksena laskee. Silloin on myöhäistä rypistellä ,kun punanutut häipyvät syksyisistä maisemista.
lähtökohtaisesti maanomistajilla, metsästysoikeuden omistajilla, tulisi olla aivan toisenlainen sananvalta maanomistalille vahinkoeläinten metsästykseen
Ehdottomasti pitäisi, ja ilmeisesti homma toimiikin tyydyttävästi suurimmassa osassa maata. Sitten osassa alueita nimenomaan maanomistajat haluavat ylläpitää korkeita hirvieläinkantoja. Tarvittaisiin analyysiä siitä mistä ilmiössä on kysymys.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.