Pitääkö sinne taimikon ”suunnitteluun” kutsua naakimalla hirviä vai mistä väärä suunnittelusessio voisi kummuta. Mielestäni metsä yleensä uudistetaan niin joutuisaan kuin työteknisesti on järkevää. Olen tässä raivaillessani tänäänkin koittanut siistiä hirvien vikuutuksia lehtipuiden kyljistä (siis latvan nysiä pois jotka ovat katkaisun jälkeen jääneet roikkumaan rungon kylkeen) mutta niiden vahingoituskorkeus on vaihdellut koska vahinkoja tulee vuosittain. Mikä on sitten se vuosi jolloin siinä olisi ollutkin paussia, en ole sellaista vielä nähnyt. On näitä ”asiantuntevia” metsän kasvattajia näissä metsästysfriikeissä riittämiin. Tänään oli suuri haloo paikallisessa Satakunnan Kansa lehdessä miksi ilveksien lahtaamiseen on hirveä vimma vaikka metsät ovat peuroja ja kauriita ylettömän täynnä. Rauhoitettu eläin sentään.

Kyllä Hesarin artikkelissa mainitut konstit eli lisää tiheyttä taimikkoon ja lisää muonaa hirville on täällä moneen kertaan puitu.

Jos hirvieläinkanta on hillitty, pääpuulajin (männyn tai koivun) lisätiheys voi hyvinkin auttaa, mutta ei silloin kun alue on hirvien talvilaidun. Haittapuolena on että taimikonhoidon hinta nousee nopeaa tahtia puuston koon kasvaessa. Tiheys on myös muistettava pudottaa alas ennen ensiharvennusta, jotta siinä saadaan korjattua taloudellisesti kuitu- tai energiapuuta.

Sitä keinoa että vedetään männiköstä kaikki ylimääräinen lehtipuusto kenttään varhaishoidossa, mutta josta se ehtii vielä nousta hirville muonaksi sopivalle turvan korkeudelle, on täällä ehdotettu ja on varmaan kelvollinen keino.

Lisäkeinona oli mainittu harvennushakkuissa syntyvien latvusten jättäminen kasoihin hirviä varten. Saattaa paikoin toimiakin ellei lunta ole liian paksusti.

Edelleen mainittiin kevyempi muokkaus, mutta männyn maiden muokkaus on nykyään äestys ja kuusen maiden muokkaus on mätästys. Kevennyksiin ei ole varaa kuin ehkä kaikkein karuimmilla männyn mailla, missä ei hirvien tarvitsemia varpuja enää kasva.

Kun aloin vierailla palstalla 15 vuotta sitten , oli tavoitteenani saada metsäväki innostumaan taimikon raivauksesta ,jotta voitaisiin välttää työläs ennakkoraivaus ennen hakkuita ja estää raivauskierteeseen joutuminen tekemällä raivaukset ajoissa. Olin todennut jo moneen kertaan ,että  kaksi raivauskertaa riittävän ajoissa aiheuttaa huomattavasti vähemmän työtä ,kun myöhässä tehty th ja ennakkoraivaus yhteensä.  Nyt onkin päädytty esittämääni ajatukseen ja varhaisperkaus ja th toteutetaan huomattavasti aiemmin verrattuna tilanteeseen 15 vuotta sitten.

Samoihin aikoihin ihmettelin aiemmin tekemieni avohakkualueiden taimikoita seuraillessani ,että sama taimikko raivattuna ja raivaamattomana kiinnosti  hirviä eri tavoin. Raivaamattomassa hirvi viihtyi ja aiheutti vaurioita taimiin , mutta aivan vieressä raivattu osa sai olla rauhassa . Metsästyksenkin yhteydessä hirvi löytyi poikkeuksetta vesakoituneesta taimikosta.

Kuinkas kävikään ,kun erehdyin kertomaan havaintoni tämän palstan viisaille innostaakseni väkeä raivaushommiin? Tulkintani näkemästäni kokemastani lytättiin maan rakoon sillä perusteella ,että metsästän. Meni lapsi kerralla pesuveden mukana ja sain leiman riistaorganisaation kätyrinä. Takarivin metsästäjä sai kerralla arvolleen nostetta.

Mutta palataan vielä siihen taimikkoon jätettävään lehtipuuvoittoiseen ravintoon. Se ehtii vielä hirven appeeksi ,vaikka taimikko raivataan kahteen kertaan varhaisessa vaiheessa. Tärkeintä on pitää taimet hyvässä kasvussa ja pitää vesakon korkeus taimien latvojen alapuolella ,kunnes taimien latvakasvaimet ovat hirven ulottumattomissa. Liika tiheys ja varjostus ovat keskeisimpiä syitä siihen ,että taimi maistuu. Valossa nopeasti kasvanut taimi maistuu huonommin ja ,jos taimikossa ei ole siinä vaiheessa ylenmäärin syötävää ,hirvikin pysyy poissa.

Hirven ravinto kannattaakin jättää varttuneisiin taimikoihin ,joissa satunnaisesta sivuoksien syönnistä on pelkkää hyötyä ja versonut vesakko häipyy siinä sivussa. Mäntyvaltaiset harvennustyömaat tarjoavat myös helppoa ravintoa ja vähentävät laidunnuspainetta taimikoissa.

Mutta…..nuoreen taimikkoon ei kannata jättää millään verukkeella ylimääräistä tavaraa hirville. Se on sama ,kun lisättäisiin palokuormaa tavoitteena torjua tulipaloja.

Minullakin olisi palava halu rauduskoivua laittaa kasvamaan nyt kun hakkuutin sille kelpaavia omt maita. Ei puhettakaan että riskiä uskaltaisi ottaa, se on sama kun ampuisi itseänsä jalkaan ja täysin tuhoon tuomittu ajatus hirvien takia. Kun täällä on lähdetty neuvonnan tielle niin nyt mielenkiinnolla odotan neuvoja kuinka homma tehdään onnistuneesti.

Sitä keinoa että vedetään männiköstä kaikki ylimääräinen lehtipuusto kenttään varhaishoidossa, mutta josta se ehtii vielä nousta hirville muonaksi sopivalle turvan korkeudelle, on täällä ehdotettu ja on varmaan kelvollinen keino.

Minulla viime talvena männyntaimikko 1,5…3m (2,5 ha) oli Tricolla käsitelty vain latvan pystykasvain, mutta sitten ne käsittelettömät alaoksat kaikki syöty ja kaikista taimista. Muutamia hieskoivuja oli myös katkottu, vaikka sopivan kokoista koivuvesaa on paljon. Sama juttu muissakin taimikoissa. Mänty syödään viimeistä oksaa myöten, mutta koivu ei juuri kelpaa.