Minulla on vaihtopiippukivääri 308 ja 375 H&H. Laiskuuttani en harjoittelun jälkeen vaihtanut isompaa putkea paikalleen. Niinhän siinä kävi, että kevyt luoti jäi uroshirven lapaluuhun. Jaksoi juosta turhan kauaksi.
Nyt jos alkaisin hankkia kalustoa, niin vaihtopiippuaseeseen kyllä päätyisin ja Keski-Euroopalaiseen sellaiseen. Bonuksena tulee vielä pieneen tilaan mahtuva salkku. Ulkomaanjahdeissa se on selkeä etu ja miksei kotimaassakin. Täyspitkä sakolainen on aikamoinen rautakanki autoon aseteltavaksi. Kaliberit olisivat todennäköisesti 30-06 ja 9.3*62 vaikka menevätkin hieman päällekkäin. 30-06:seen saa edullista ratapaukkua ja potkua on toki riittävästi hirvellekin jos ei tule vaihdetuksi 9.3 piippuja.
9.3*62 on todella hieno kaliiberi. Hirvelle ja peuralle se on aivan omiaan. Patruunakustannus on jokseenkin marginaalinen asia hirvenmetsästyksen kuluissa ja jos vaikka sen yhdenkin haavakon hakemiselta välttyy metsästysuransa aikana, niin lisähinta on mielestäni kuitattu jo moneen kertaan. Ja jos joskus koittaa karhujahdin aika, niin kyllä se vaan on 308:ia turvallisempi vaihtoehto.
Jos intoa ja ylimääräistä rahaa löytyy, niin vaihtopiippuaseen voi päivittää vaativampaankin ulkomaan jahtiin esim. 300winmag + 375H&H. Jälkimmäinen on tosin hieman alakanttiin puhvelijahdissa.
Monenlaista torakkoa metsällä näkee ja valitettavasti niiden kanssa
vaan sattuu kaikenlaista. Sitä en tietenkään väitä että tämän palstan osallistujien sotasaalisaseet eivät toimisi. Omassa seurassa ne eivät ole kuitenkaan toimineet vaikka kesällä 44 toimivat hyvin. Kyllä metsästyksessäkin kaluston pitää olla kunnossa aivan kuten metsätöissäkin.
Jos aikomuksena on metsästää pääasiassa hirvieläimiä, niin suosittelen ehdottomasti kaliiberia 9.3*62. Tähän tulee kommentiksi tietysti, että se on ampuja joka ratkaisee mihin luodin asettaa. Totta tämäkin, mutta ei päätehakkuullekaan sovi harvennusmoto vaikka hakkuun saa sillä tehtyäkin. Ja toki taitava metsuri hakkaa vaneritukitkin Stihlin MS200:lla, mutta käytännössä ei niin tee.
Kolmeen vuosikymmeneen en ole ”kymppiykkösiin” kajonnut .Yksi kerta riitti. Muistan elävästi , kun isävainaan kanssa ”naulattiin” yhtä hirvisonnia talkoolla , kunnes panokset loppuivat . Hirvi vain seisoi . Piti huuta kaveria apuun . Hirvi kaatui viimein saatuaan kuolettavan kasikakkosen kuulan kupeeseen . Reikiä oli , kun reikäjuustossa , mutta hengen menoa ei niillä saatu aikaan . Sen kerran jälkeen kymppiykköset jäi visusti kaupan hyllylle . 11,7g hammerhead ja viimeaikoina 12g mega ovat tehneet tehtävänsä kiitettävästi.
PS . Oli siinä tohinassa onnistuttu kaatamaan kaksi muutakin
sonnia .Pidettiin melkoiset talkoot , kun ne (3) nostettiin pienellä porukalla orteen ja vedettiin nahkat korviin : )
Moni haaveilee peuralupien vapauttamisesta, mutta millä eväillä ollaan liikkeellä. Paljonko pitää liikkuvasta hirvitaulusta (10 laukausta) saada pisteitä, jotta kehtaa metsälle lähteä?
Kivääristä homma tuskin on kiinni, mutta patruunavalinta voi mennä pieleen. Tuo mm. suorittavan kokemus on työkaverin kautta tuttu minullekin. En tiedä, onko syynä teho, vai ehkä sittenkin luodin kelvoton toiminta.
Miten tuttuja nämä ovat ei-aktiivimetsästäjille, jotka aikoo paistin silloin tällöin hakea.
Yleensä hirvi poistuu paikalta, jos se on elossa kun on ammuttu vaikka luoti osui. Ja jos luoti menee keuhkoista läpi eläin kuolee varmasti aika nopeasti, olipa kyseessä vaikka pienarin luoti.
Jos hirvi on jo mennyt shokkiin, ei siinä lisäosumat vaikuta muualla kuin kaula-tai selkärangassa jolloin se kaatuu heti
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.