Hyvä gla on tietää että lähtönopeus ei ole ihan yksin kertainen asia. Lähtönopeuden nosto ei ole ongelma. Ongelma tulee siitä toimiiko ase nostettavalla lähtönopeudella. Pelkästään luodin vaihtaminen ei välttämättä nosta lähtönopeutta. Mikäli lähtönopeutta nostetaan niin ruudille tulee myös vaatimukset. Siten yleensä joudutaan ruuti myös vaihtamaan. Ruutihan nostaa paineen aseen piipussa ja se millä paras paine suhteessa luodin painoon saavutetaan niin on testattava. Jotta meidän kaikkien ei tarvii testata ,ja särkeä aseitamme, on lataustalukot tehty meille valmiiksi.
60-luvulla sotilaskoulutuksessa (päällystö) opetettiin, että vihollista ei saa tappaa vaan haavoittaa. Silloin on kolme (3) vastustajaa pois pelistä. Yksi (1) kannettavana ja kaksi (2) kantajana. Juuri noilla tähän tarkoitukseen suunnitelluilla kaliibereilla (0,3 tuumaa) homma hoituu parhaiten.
Mahaosuma hoitaa Antonin mainitseman homman. Sehän opetettiin jo armeijassa. Metsästyksessä tavoitteena ei ole osua mahaan. Sen sijaan sotilaskäyttöön tehdylle patruunalle on paljon muitakin vaatimuksia. 7,62×51 Nato on ihan kilpailukykyinen edelleen, vaikka läpäisy on yksi kriteeri.
Tietenkin luodin painon säätäminen vaatii siihen sopivan latauksen. Siksi kaliperien vertaaminen onkin vaikeaa, kun samalla verrataan erilaisia luoteja ja niiden latauksia.
8 gramman luoti toimii 308:ssa hienosti. Sakolla on jopa alle 7 gramman fmj. Markkinoilla vaan ei vielä perinteistä kevyempiä suurriistaluoteja kovin paljon ole. Ilmeisesti vanha kaarti on hidas oppimaan pois raskaista (lyijy)luodeista.
Yhteen aikaan oli voimassa asetus joka kielsi hirven ampumisen alle 8mm luodilla. Siksi sotilaskivääreitä muutettiin paljon 8,2 tai 9,3 mm kaliiperiin.
Näinhän asia on kuin MM kirjoitti. Sopimusasioita kaliberit ja tehot oli kun sääntöjä hirvipyssyistä sorvattiin. Kukapa niitä riittäviä määriä olisi hirvenruhoihin ampunut, että ”neitipyssyt” olisi saanut karsittua pois. Isäni ampui ensimmäisen hirvensä Sakon kehittämällä ensimmäisellä siviilikaliberilla 7×33. Hyvin oli tehonnut. Sittemmin esim. 308 on käytännön testeissä osoittautunut aivan hyväksi hirviaseeksi. Itse olen metsästänyt tuolla 270 Win. aseella ja hyvin ovat hirvet kaatuneet. Siihen kun laittaa Norman Oryxin 9,7 g luodin, niin aina on molemmilla puolilla reikä, läpi menee. Mitään ei ole tarpeeksi, jos ei vähän jää ylimääräistäkin, niin myös luodin läpäisykyvyssä. Ensimmäinen laukaus hirvimetsällä yleensä ratkaisee, seuraavat ovat yleensä hätävarjelun liioittelua. Niin paukkuherkkä ei saa olla, että roiskii risukkoon ompahan mikä kaliberi tahansa. Nämä kokemukset tosin pienellä vähän yli sadan hirven otannalla.
Osa sotilaskivääreistä muutettiin kaliberiin 8,2 ja 9,3 poraamalla muutama sentti piipunsuuta isommaksi. Ei vaikuttanut aseen käyntiin ja viranomaiset mittasivat piipunsuusta. Tästä kertoi mm. mainio kainuulainen eräkirjailija Martti Väisänen eräässä kirjassaan. Isälläni oli sotilaskivääristä porattu 9,3. Hänen mukaansa ei typerämpää hirvipyssyä ollut ikinä tehty.
Tuohon sotilaskivärien porauksiin oli usein syynä se että nimismies ei antanut sotilasaseeseen kantolupaa. Kun ase porattiin joko 8,2 tai 9,3 ei ase enää ollut sotilasase. Sitten oli nämä piipun suun poraukset jossa yleensä poistettiin suukartio. Eihän ne yleensä olleetkaan tarkoitettu ”valeporaukseksi” . Minäkin kävin aikoinani poliisin kanssa keskustelun siitä annetaan aseeseen Kantolupa vai ei kun ostin vanhan pystykorvan kaliberissa 7,62 ×53 R.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.