”Käsivaralta ilman vartalotukea 4+6ls 40+54. Tulos 94 ja ampujan vuosimalli 1954.”

”Minulla on useita 100 pisteen sarjoja kymmeneen juoksuun. Täysin käsivaralta. Useimmiten tulos on luokkaa 98.”

Pojat pojat, nyt realismia kehiin ja edes toinen jalka maahan. Noilla tuloksilla te päihitätte kaikki Suomen kivääriampujat, mukaanlukien kaikki viimeiset olympiaedustajat (Hirvi, Säynevirta….) viimeisen 50 vuoden ajalta. Yksittäisenä tuloksena tuo 94 voi olla mahdollinen, mutta ei toistettavissa tuolla iällä ja varsinkaan ilman harjoittelua kilpailutilanteesta puhumattakaan. Ja varsinkaan tuolla kiikarilla, EI MITÄÄN JAKOA.

Sitä paitsi itselataaminen ei ole ollut kannattavaa enää 15 vuoteen. Silloin kun itse moista harrastin kilo ruutia maksoi SM-kisoista ostettuna noin 40 e/kg, nyt hinta on luokkaa 120-150 e/kg.

Kun kerroin oman tulokseni ,oli tarkoitus osoittaa ,että ei tarvita välttämättä huippukallista kalustoa kohtuullisen tuloksen tekemiseen. Ampumallani tuloksella olisi tosin voitettu pitäjän kisat yli 80%:n todennäköisyydellä näinä 50 vuotena ,joina olen hirvihommia harrastanut. Ensimmäinen voittoni tuli aikanaan (vahingossa) vanhojen taulujen aikaan tuloksella 42/60 pistettä. Kyse on siis harrastelusta ja kilpa-ampujat ovat erikseen.

Muutama yli 90 pisteen suoritus on kohdalle osunut ja sijoituksia kolmen parhaan joukkoon on kertynyt useita,mutta tämä viimeinen tulos yllätti minut täysin.

Pari asiaa tuli kuitenkin todistettua. Kunnostaan kannattaa pitää huolta ja taito kehittyy vanhanakin ,kun malttaa harjoitella. Koordinaatio on kehittynyt maastopyöräilyn ansiosta ja kesän haulikkotreenit pelkkiä tuplakiekkoja ampumalla/ 8 paikkaa on auttanut keskittymään täysipainoisesti suoritukseen. Huteja ei ole ollut aikaa jäädä märehtimään. Jos kiekko ei hajoa ekalla ,pudotetaan toinen kiekko toisella piipulla. Enimmäkseen särkyvät molemmat. Pienikin virhe sopivassa paikassa niin tuloksena on tuplapummi.

Ammunta on hyvä keino opetella käsittelemään sujuvasti pieniä ja isompia pettymyksiä. Eilen kokosin ajatukset epävarman ensimmäisen 10 laukauksen jälkeen ja se tuotti tulosta . Olin tosin ollut jo valmis hankkimaan ampumatuen metsästyskäyttöön ensimmäisen sarjan perusteella tulevalle metsästyskaudelle. Nyt jätin sen hankinnan vielä harkintaan. Sarjan 8 kymppiä osoittaa mielestäni ,että kiikarin 9 kertainen suurennus riittää ja kevytkin kivääri on hallittavissa . Ysi ja vitonen edellisten lisäksi sallittanee jo tällä iällä normaaliin suoritukseen.

Nämä 0,3 tuuman (,308, 30-06) kaliiberithan on suunniteltu ihmisen haavoittamiseen. Lisätehoa antaa sitten äärimmäinen risuherkkyys (vähäisistäkin esteistä singahtelevat luodit), jolloin luodit pitävät pelottavaa ääntä viuhuessaan ympärillä. Mutta suurriistakäyttöön suunnitelluista (alkaen ,338) ei saa sellaista efektiä.

Juuri koskaan metsässä ei ole noille hiirikaliibereille (,308, 30-06) otollisia olosuhteita. Lähes aina on jotain risua edessä, jolloin prinsessakaliiberisella ”metsästävä” hirvihorkkainen neiti joutuu turvautumaan paikkolaukauksiin, jotka harvoin tuottavat toivottua tulosta (luodit vaan ulvovat ilmassa). Jonkin verran on käytännön kokemusta noista hommista karttunut kun on tullut oltua mukana kahdeksalla (8) vuosikymmenellä.

<p>Persuilta pitäisi kerätä kaikki pyssyt valtiolle. Samoin poliisista potkia kaikki persut pihalle.</p>

Nuo on noita Antonin satuja. 308 kaliberi on pääosin sotilasaseisiin tehty. Nato käytti aikoinaan sotilasaseissa kaliberia 30-06 urakanta. Venäjällä taas pääosa kalustosta on kaliberissa 7,62 laippakanta. Miksi kyseiseen kaliberiin tuolloin päädyttiin oli tietetenkin testauksen tulos. Kaliberilla oli parhaat ominaisuudet niin peitteiseen maaston kuin sopivuudessa sotilaspatruunaksi. Sotilaspatruunalla on tietyt ominaisuudet jotka sen tulee täyttää. Meillä 308 ja 7,62 sopivuus hirvipatruunaksi tuli vain kun näin sovittiin. Sodasta jäi paljon kivääreitä joita käytettiin suurriista jahtiin. Sillä ei ollut mitään tekemistä oliko se paras vai huonoin kaliberi. Se oli vain sillä hetkellä sopivin ja helpoiten saatavissa. Iskuenergia vaatimuksetkin suurriistajahdissa rakennettiin tähän kaliberiin sopivaksi. Siis vain sovittiin näin. Eikä se perustunut mihinkään testaukseen. Olen ampunut erältä pv:n varikkoalueella hirviä niin 5,7 ja 6,16 kalibereillä. Kun tyhjennettiin eräs varastoalue hirvistä Helsingin  Yliopiston toimesta tutkimuskäyttöön.  Silloin hirvet kaatuivat parhaiten kaliberilla 5,7 mag. Tutkijat sanoivatkin että syy miksi näin käy johtuu luodin lähtönopeudesta ja ruhon sisäelimiin tulevista vammoista. Paras suuriistakaliberi olisi ilman muuta joku reilu 6 mm ja nopea patruuna. Mutta se on myös risuherkkä joten isokaliberi vaikka onkin hidas on risuille melko neutraali. Tässäkin asiassa niin kuin monessa muussakin. Paras kaliberi on vähän mitä arvostaa. Kaikilla kuitenkin hirvi tai karhu kuolee kun osuu kohdalle.