Keskustelulle sopivasta hirvikaliiperista ei löydy päätöstä, koska kyse – lain puitteissa – on makuasioista. Tilaston mukaan suomalaiset ampuvat sorkkaeläimensä 308 Winchesterillä ja ruotsalaiset usein myös 6,5 x 55:llä, eli siellä samat sarvipäät kaatuvat tehottomammalla panoksella.

308:aan saa halpoja panoksia. Valikoimaa löytyy jokaisesta kaupasta eikä loppua näy, koska puolustusvoimamme ottaa patruunan myös pidemmän matkan uuteen tarkkuuskivääriinsä.  Sillä paukulla putoavat myös metsäkanalinnut hollinkin päästä, koska lentorata on suunnilleen yhtä suora kuin 222:ssa 200 metrin yläpuolelle.  308:n rekyyli on hyvin kohtuullinen ja lähes huomaamaton, jos päällä on 2-25×56 kiikari jalkoineen ja joustava perälevy. Lentorata 308:ssa on maksimissaan yli 5 km, mikä tekee aseesta asutuilla seuduilla esim. latvoihin ampumisessa vaarallisemman kuin esim. 5,7×43:n, jonka kantama on reilut kolme kilometriä. Toki 222 Remington on linnun ja muun pienriistan ammunnassa kätevämpi ja tehoa riittää silti kauriiseen saakka – ja ammutaanhan samalla reiällä myös ihmisiä.

USA:ssa 6,5 x 48 eli 6,5 Greedmoor on suosituimpia patruunoita heti 223:n jälkeen ja eräs pienimmistä hirvilaillisista patruunoista. Paukkuvalikoima on 308:aa suppeampi tässä maassa. Jos ostaa ensimmäiseksi aseekseen 308:n, se voi olla myös viimeinen hirviase, jolla kaikki riista hyvin kaatuu. Kotimaiset aseet ovat maailman kärkiluokkaa – kysykääpä vaikka USA:ssa asiaa kaupoissa – ja huolto toimii. Jo sotapääministeri Churchill sanoi aikoinaan, että metsästysase kannattaa ostaa hiukan kalliimpi kuin mihin on varaa. Tällöin se palvelee uskollisesti vuodesta toiseen konstailematta ja sen kanssa tulee ajan mittaan sinuiksi.

Onhan se 308W vähän kevyttä sorttia aikamiehelle, mutta hyvänä yleisaseena menee täysin. Vanhat Sakot ja Tikat kestävät ikuisesti, jos vain pitää niistä huolta.

7.62×51 Natossa on vain vahvempi hylsy, kun sitä käytetään konekivääreissäkin. Muuten käytännössä sama kaliperi, voi huoletta ampua 308W:ssä.

Tänään se ykköspyssy oli Tikka 308 m65/87. Käsivaralta ilman vartalotukea 4+6ls 40+54. Tulos 94 ja ampujan vuosimalli 1954.

Normaali malli. Luovuin sporterista ,kun en viitsi kanneksia niin painavaa näillä aamuilla. Sporterilla ammuin vartalotuelta kyynärpää lonkan päällä. Tällä kevyemmällä on ammuttava vapaalta kädeltä ,kun tukki on vartalotuen käyttämiseen liian matala.

Tulos oma ennätys ja toinen sarja vuoteen. Ensimäinen oli vähän haeskelua ja sanoin kavereille ,että metsälle pitäänee hommata jo tukikeppi. Jostain kumman syystä toinen sarja muutti vähän ajatusta. Karhumerkki olisi tullut kirkkaasti ilman mitään tukea. Tulisiko toisella yrittämällä ,onkin jo ihan eri juttu.

Jotain apua hirviammuntaan koitui ilmeisesti nopeatempoisesta haulikkoammunnasta ja aktiivisesta lenkkeilystä polkupyörällä. Laskeskelin juuri ,että tasan neljä vuotta sitten aloitetun pyöräilyharrastuksen aikana on tullut pyöräiltyä  yli 12 000 kilometriä. Onnistunut ammunta vaatii vähän kuntopohjaakin. Kroppa on keventynyt ko aikana 8 kiloa. Pitovoimaa käsiin on kehittynyt soutulenkeillä.