Wanhan jätkän seura- asiat ovat hyvällä mallilla . Meillä hirviporukan keski- ikä oli viime syksynä 63 v ja johtokunnan vähän korkeampi . Sihteerikin(nuorin) jätti paikkansa täytettäväksi . Ei mene montaa vuotta , kun asekuntoiset on vähissä .

Myin juuri toisen hirvikiväärin nuoremmalle metsästäjälle samaan pitäjään toiveissa , että edes jollekin kulmalle saadaan uutta voimaa kehiin .

Meidän seura on suppea ja pieni. Melkeen kaikki on maanomistajia ja vähintään joku side kylään. Kyllähän tämä nuorennus on vaatinu joustoa, uskallusta ja ymmärrystä. On onnistuttu. Töitä sen eteen on kyllä tehty mutta jatkuvuus on turvattu ja me vanhat jäärät ollaan vaan takapiruina

Eri yhteismetsät on ostanu täältä tiloja. Maine on kiirinyt ja mikään yhteismetsä ei ole vaatinut mitään oikeuksia seuralta. Tottakai ne oikeudet teille kuuluu. Välillä jotkut seurueet lyö vähän piikkejä ja ja vuokraavat alueita meidän sisältä jostain syystä meille tupsahtaneilta. Monet on kyllä tulleet kohta takaisin. Tämä kylähän on autioitumassa pahaa vauhtia. On siis pakko antaa vastuu nuorille innokkaille seuraaavissa sukupolvissa. Ne joilla on kuitenkin jonkunlainen side kotikontuihin.

näin meillä

Varsinais-Suomen ELY-keskus on julkaissut alueellisen hirvieläinonnettomuuksien vähentämissuunnitelman.

https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/varsinais-suomessa-ja-satakunnassa-vahva-hirvielainkanta-onnettomuuksien-vahentamisessa-kannan-pienentaminen-avainasemassa-varsinais-suomi-satakunta-#.WWQwcYTyjIU

”Tienpitäjän mahdollisuudet hirvieläinonnettomuuksien vähentämiseksi ovat tiedottamisen lisäksi kuljettajan varoittaminen, ajokäyttäytymiseen vaikuttaminen esim. nopeusrajoitusta alentamalla sekä riista-aitojen ja eläimistön yli- ja alikulkujärjestelyjen rakentaminen. Tienpitäjän toimilla keinot hirvieläinonnettomuuksien vähentämiseksi ovat kuitenkin hyvin rajalliset”, Klang toteaa.

Noinkin merkittävän sidosryhmän edustaja on siis voimaton sorkkaeläinten määrän suhteen, vaikka uuden järjestelmän myötä tilanteen piti korjaantua. Liikenneturvallisuuden heikentymistä vastaan joudutaan taistelemaan tehottomin menetelmin, kun järjestelmä osoittautuikin vain menetelmäksi pestä kädet ikävien asioiden osalta. Metsästäjät jatkavat samaa selitystä eli toivottavat jokaisen mukaan talkoisiin. Kuitenkaan metsästäjät eivät ole pyytäneet yhteiskunnalta apua vaikeuksiin hirvikannan kurissa pitämiseen eli todellisuudessa kyse ei ole halusta vähentää hirvieläinten määrää:

”Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan valtakunnallisen hirvitalous-aluekohtaisen pienimmän talvikannan tiheystavoitteen tulisi olla 2,5 eläintä / 1 000 ha metsäpinta-alasta (0,25 eläintä/ km² metsäpinta-ala) ja valkohäntäpeurakantaa tulisi voimakkaasti rajoittaa. Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella hirvikanta on noin 6 600 yksilöä eli 0,54 eläintä/km² metsäpinta-alaa ja valkohäntäpeurakanta 23 100 yksilöä eli 1,9 eläintä/km² metsäpinta-alaa. Tämä tarkoittaa sitä, että hirvikannan tulisi olla alueella enintään noin 3 040 eläintä eli 54 % nykyistä pienempi. Jos vastaavia tavoitteita sovelletaan valkohäntäpeurakantaan, tulisi kannan olla melkein seitsemän kertaa pienempi.”

Noita lukuja vastaan jokainen, joka ongelmaa vähättelee tällä suunnalla, julistaa avoimesti omaa tietämättömyyttään. Se varmaan kannattaa ottaa huomioon muodostaessaan mielipidettä asiasta. Unohtaa ei pidä Planterin ansiokasta selvitystyötäkään, josta ilmeni sidosryhmien näkemyksistä huolimatta tietoinen tavotekannan asetus reippaasti suunnitelman tasoa korkeammalle.

En tiedä, onko Tanelin esittämä asia toimiva ratkaisu, kun toteutus olisi joka tapauksessa aivopestyn porukan käsissä (viimeisellä kirjastoreissulla vilkaisin jälleen alan lehteä, kunnes jutut alkoi oksettaa). Siksi mielestäni paras keino olisi liittoutua metsäteollisuuden kanssa asian korjaamiseksi. Vain siellä on sellaista voimaa, jota päättäjätkin tottelevat.

Tulipahan pilkkuvirhe nuissa rhy:n hehtaareissa. Oikeat luvut ovat 816710 joista yksityismetsien osuus on n.200100. Metsästys pain pyritään kohdentamaan juurikin yksityismaiden tihentymiin. Hirvituhothan syntyvät yleensä talviaikaan jolloin tokka pysyttelee samalla alueella pitkään. Tuho on usein totaalinen. Valtion lehmät saa meidän puolesta laiduntaa talvet valtion mailla.

En ole aikoa kylällä joka harrastaa tätä täsmä vähentämistä. Minimissään ammun kaks, pahimpana vuonna 12 samalle riistapellolle. Aatteleppa jos tämmönen tokka ois jäänyt tänne talveksi… Tämä kylän laakso tyhjennetään syksyisin melko tarkkaan.

Etelä-savon palstoilla tehdään samaa pienessä mittakaavassayhteistyössö jahtiporukan kans. Aktiivinen mo niinkuin minä olen jatkuvasti yhteydessä hirvimiehiin. Kuljen seuran kokouksissa ja syksyisin soittelen jahtipäällikölle aamuisinkin jahtipäällikölle tuoreista jälki tai näkö havannoista maillani. Aina on koiramies lähteny  mielellään pyytämään sitä asukkiapois. Hirvilupiahan on liian vähän se on tosi. Aktiivisimmat tässä pärjäilee ja urputtajaurpot saa kärsiä. Hirvimiehilä on turha syyttää….hallintoa kyllä.