Uudistus siitä , että täysi-ikäinen kokeen ampuja voi käyttää vain sitä asetta , johon hänellä on hallussapitolupa , ei ole kovin vanha. Itsekin olen ko pykälän kohdalla joutunut joskus vähän joustamaan inhimillisistä syistä . Olen kuitenkin pitänyt huolta siitä , että kokeen ampuneen varsinainen metsästysase ja sen omistaja toimivat saumattomasti yhteen , kun jahtiin lähdetään.

Keskustelu näyttää lipsahtaneen taas hieman raiteiltaan . Monelle tuntuu  piipun iso reikä olevan osumista tärkeämpää . Kun noita ampumavehkeitä hankitaan , kannattaa ottaa sopiva , ei sitä , mitä kaupassa mieluusti tarjotaan . Mitä isompi reikä , sitä kalliimmat panokset ja tömäkämpi rekyyli .

Ammunta vaatii onnistuakseen kohtuullisesti  harjoittelua, vähintään satoja laukauksia vuodessa . Järeän kaliiberin partuunoiden hankinta aiheuttaa melkoisen loven talouteen . Kymmenen panoksen hinnalla ampuu pienemmällä kaliiberilla jopa 100 laukausta , mikä on ehdoton minimi vuositasolla . Kannattaa siis miettiä haluaako ampua paremmin pienemmällä kaliiberilla , kun huonosti järeämmällä . On nimittäin kohtuuttoman paljon tapauksia , joissa tehokkaan kiväärin luoti ei ole katkaissut kohteesta karvaakaan.

Itse käytin tähän syksyyn asti kahta 308 kivääriä . Toinen niistä(jonka myin pois) soveltui painavampana rata-ja harjoitusammuntaan . Toinen taas kevyempänä on kätevämpi metsällä . Jälkimmäisestä on mahdollisuus poistaa kiikari ja käyttää avotähtäintä , jos olosuhteet vaativat.(sumu,sade).Ammunta näillä vehkeillä ei maksa maltaita eikä harjoitusmääristä  tarvitse tinkiä . Kevyemmälläkin ammutut kisasarjat ovat riittäneet mitaleille parina viime vuotena pitäjätasolla. Hirvieläimetkin (enemmän , kuin ikävuosia) ovat kaatuneet kunnialla , kun osuma on ollut oikeassa paikassa.

….mutta jos rahaa on rutkasti , voi ostaa minkä aseen tahaansa , kunhan muistaa myös harjoitella riittävästi. Ainakin sen verran , että ei tarviste kokeessa arvuutella ,että osuuko vai ei tai sattuukao paljon vai vielä enemmän. (Kiikarin kuva, verinen puolikuu, otsassa onkin jo toisen tarinan aihe : ) )

Ammunta vaatii onnistuakseen kohtuullisesti  harjoittelua, vähintään satoja laukauksia vuodessa . Järeän kaliiberin partuunoiden hankinta aiheuttaa melkoisen loven talouteen . Kymmenen panoksen hinnalla ampuu pienemmällä kaliiberilla jopa 100 laukausta , mikä on ehdoton minimi vuositasolla 

Hirvenpyynti nyt tarvitsee kaikein vähiten ammuntataitoa kaikista metsästysmuodoista. Maali on lähes metrin halkaisijalta ja suurinosa laukauksista ammutaan paikallaan tai hitaassa liikkeessä olevaan eläimeen. Ja vieläpä tukea käyttäen.

Lisäksi tuohon harjoittelumäärään lisäisin. Itse olen harjoitellut aina ilmakiväärillä ja pienoiskiväärillä. Ei ammunnan harjoittelua tarvitse tehdä hirviaseella, eikä varsinkaan satoja laukauksia.

Itsekin sen verran ammuntaa harrastanut, että parhaimpina vuosina yli 10 000 savikiekkoa ampunut. Nykyisin on jäänyt harjoittelu 2-3000 laukaukseen. Kivääriammunnassa pärjää riittävän pitkälle välineillä, mutta haulikkoammunta pitää olla selkäytimessä.

Sama tilanne haulikon suhteen. Tuoreen hankinnan paino 2,8 kg, jonka rekyylinvaimentimet syövät 45% rekyylistä eli ampuminen ei tunnu missään . Tohtii kokeilla tuplakiekkojakin .