Uskomatonta miten monet puuntuottajat käyttävät paljon energiaa hirvituhojen siirtämiseksi taimikosta toiseen. Ylisuuri hirvikanta on ihmisen tahallisesti aiheuttama asiantila, joka on helposti korjattavissa kunhan vastuulliset vain ryhtyvät toimiin. Tasapainoisen, ja petoeläinkantaan nähden sopusointuisen hirvikannan kanssa pärjää hyvin ilman torjuntakeinojakin.

Metsästäköön ne, jotka siitä jotain iloa saavat. Jos heitä on nykyisin vähemmän, alennettakoon hirvikantaa sellaiselle tasolle, että vähenevä väki ja sudet yhdessä pystyvät kannanhoidon suorittamaan.

Oletko suorittava porras Ammatti Raivoojan taimikonhoito-ohjeesta samaa mieltä: varhaishoitovaiheessa kaikki lehtipuu pois ja kun havut ovat saaneet riittävän etumatkan, voidaan jättää hirven turvan korkeudelle lehtipuuvesakkoa rehuksi? Tuossa hoitoketjussa on kyllä se pieni heikkous, että ennen ensiharvennusta on aika paljon ”ennakkoraivattavaa”, jos hirvet eivät hoida omaa osuuttaan diilistä kunnolla.

Annelille totean ,että AR esitti hyvän pontin. Havupuu kasvaa karkuun ja evästä on hirven kannalta sopivalla korkeudella. Jos taimikkoa ei raivata ,on tilanne päinvastainen. Kukaan ei kiellä raivaamasta useampaan kertaan. Risujen niittäminen ei ole ylivoimaista,rankapuiden huomattavasti raskaampaa. Hyvään kasvuun päässeet havupuut nitistävät lopulta heiveröiset vessat. Hirville on tarjolla sivuoksia havupuista ja myöhemmin  ensiharvennuksen tuloksena sopivassa tiheydessä kasvaneet männyt tuottavat runsaasti hirville kelpaavaa latvusmassaa. Riukuuntuneista metsistä ei paljoa apetta irtoa. Taimikonhoidot laiminlyönnit lisäävät painetta hirvituhoihin. Sopivalla korkeudella olevaa evästä on niukasti ja sekin mo:n kannalta väärää lajia.

Suorittava tuputtaa taas taimikonhoitoa ja itse hirviporukkaan menemistä.

Kummastakaan ei ole konstiksi.

Taimikon hoidossa voi käydä kuten meillä, kun emäntä innostui taimikonhoista. Kun hän palan raivasi, niin hirvi kävi yöllä taittelemassa puolet jätettyjen latvoista. Onneksi oli syksy ja jahdin aika ja tuholaiselle tuli muuta ajateltavaa, vai mahtoiko oikein päästä kiikkuun asti. Tämä siis syksyllä sulan lumettoman maan aikaan. Metsänhoidolliset toimenpiteet parhaillaankin siirtävät ongelman jonkun muun taimikkoon.

Tuo metsästäjäksi rupeaminen on toinen suorittavan lempilapsi. Meillä ei paikallisen hirviseurueen lupamäärä ainakaan nouse yhtään, vaikka minä porukkaan menisinkin. Toisaalta kohdistavat jahtia aika hyvin minunkin metsääni ja ovat kiitollisia, minun hirvi havainnoistani ympäri vuoden. Minä olen tehnyt metsästyssopimuksen seuran kanssa ja voin siis edellyttää heiltä tehokasta toimintaa. Sitä tehoa vain lupakäytäntö rajoittaa.

Suorittava yrittää jatkuvasti suistaa keskustelua pois oleellisimmasta asiasta eli hirvien määrästä. Syövien leukojen ja täytettävien pötsien määrän vähennys tuo apua ongelmaan.

Tässä yhteydessä voitaisiin toki vähentää joitakin pyrogratian kukkasia. Esim. maksu hirven kaatoluvasta voitaisiin poistaa. Samoin jokasyksyinen pelleily viimeinten lupien suhteen voitais järkeistää niin että liikaa kaadettu eläin vähennetään vain seuraavan vuoden kiintiöstä. Muutakin tälläistä varmaan löytyy.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Kauhajoen hirvimäärä kasvoi 2013-2018 tilastojen mukaan reippaasti. Syynä ei ollut  pelkästään lupien alhainen määrä vaan se että,käyttöaste jäi välillä jopa alle 60%:iin. Ei siis sääntöä ilman poikkeusta. Taneli vaati tuohon aikaan lisää lupia tai lupien vapauttamista ,vaikka porukat käyttivät samaan aikaa keskim. vain seitsemän lupaa kymmenestä. Tämä oli seurojen vastaus Tanelin esitykseen ,että hirville löytyisi kaatajia. ..tulijoita olisi. Piti siis järjestää myös kaadettavaa. Tästä haasteesta metsästysseura näytti ottaneen kopin. Nyt seuraan mahtuu enemmän väkeä ,kun pyydettävä riittää.