Keskustelut Harrastukset Hirvikanta ei ole puolittunut!

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 114)
  • Hirvikanta ei ole puolittunut!

    Merkitty: 

    Hirvikannan suuruudesta uutisoitaessa tai keskusteltaessa esiin otetaan aina, että tilanne on nyt hyvä, koska hirvikanta on puolittunut. Tällöin vertailukohdaksi otetaan aina 20-vuoden takainen tilanne. Tälläkin keskustelupalstalla niin tapahtuu aina pomminvarmasti. 2000-luvun taitteessa kanta pääsi paikoin ryöstäytymään käsistä, hirvikolareissa kuoli vuosittain noin 10 henkilöä ja kaikki vahingot olivat kestämättömiä. Ei tämä ole normaalitilanne, johon vertailu kuuluu tehdä.

    Miksi vertailu pyritään tekemään aina lyhyeen poikkeukselliseen ”piikkiin” hirvikantakäyrässä? Kanta ei ole puolittunut vaan viisinkertaistunut Luken käyrän mukaan siitä, kun enemmistö keskustelupalstalle kirjoittavista näki ensimmäisen hirvensä.

    Ei näin tehdä missään muussa yhteydessä. Esimerkiksi Nokia Oy:n pörssikurssissa oli aivan samanlainen lyhyt piikki samaan aikaan, yli 60€. Miltä tuntuisi jos talousuutisissa asiantuntija kertoisi vuonna 2022, että Nokia kurssi on noussut 10%, 6€:n tasolle, mutta myyntiä ei missään nimessä kannata harkita, sillä vuoden 2000-luvun taitteessa kurssi oli kymmenkertainen.

    ”Hirvipörsissä” tämä on ihan normaali vakiintunut käytäntö, verrata historiallisen korkeaan yksittäiseen piikkiin. Vertailukohta on naulattu paikalleen vaikka vuodet vierivät.
    Lisäksi jätetään kertomatta se tosiasia, että männyn uudistusala on samassa ajassa likimain puolittunut, katso Luken käyrästä. Laidunnuspaine talvisin ei ole oleelliseti pienentynyt, koska tärkein talviravintoresurssi on vähentynyt samassa suhteessa kuin hirvet.

    Matala1

    Luke:
    ”Kannanarvioinnissa yhdistetään useamman vuoden tietoja. Peräkkäisten vuosien kantojen täytyy olla biologisesti yhteensopivia. Kunkin vuoden kannan täytyy olla riittänyt tuottamaan seuraavien vuosien hirvisaaliit. Kun aineistojen yhteensopivuus maksimoidaan yli tutkimusjakson vuosien (2000–nykyhetki), saadaan tuloksena jono todennäköisyysjakaumia (kuva 8), joiden odotusarvojen voidaan ajatella olevan paras arvio hirvikannasta, joka on tuottanut kaikki analyysissa mukana olleet hirvihavainnot.

    Uusin tieto on tietysti kiinnostavin, mutta valitettavasti vähiten varma, koska sen tuottamista tulevaisuuden havainnoista ei ole vielä tietoa. Kun uutta aineistoa saadaan, mallin arviot muuttuvat koko aikasarjan ajalta – joskus enemmän, joskus vähemmän.”

    Uutisointia voisi kehittää kohti nykypäivää. Reaaliaikaista tilannetta kuvaa parhaiten liikennesuoritteeseen suhteutettu hirvi/hirvieläinkolarien kehitys.

    Luke toteaa jokakeväisen uusimman kanta-arvion olevan vähiten varma. Historian valossa se on lisäksi aina ollut aliarvio, jopa 20%.

    Parempi kuin vertailu 2000-luvun taitteen piikkiin tai pelkästään viimeisin ja epävarmin arvio, voisi olla kannan kehityksen esittäminen liukuvana keskiarvona. Sopiva aikajänne voisi olla viisi vuotta. Pariton määrä vuosia, jotta keskiarvo kohdistuu keskimmäiselle arviovuodelle.

    Viisi vuotta tai seitsemän olisi sopiva, koska Luken takaisinlaskenta on siinä ajassa käytännössä tarkentanut vanhimmankin arvion niin tarkaksi kuin se on mahdollista. Näin takaisinlaskennan vaikutus olisi aina mukana arviokäyrässä.

    Liukuva keskiarvo tarkoittaa, että joka vuosi vanhin vuosiarvio putoaa laskennasta pois ja tilalle tulee uusin.

    Primitiivisen yksinkertaisen liukuvan keskiarvon (SMA) lasketa ei ole vaikeaa, mutta hirvikannan hoitajilla siihen on tuskin intressiä, vaikka virheet ovat tiedossa.

    Luke ja/tai Metsälehti voisivat pohtia uutisointiasiaa, koska niillä on havaittavissa taipumusta esittää asiat niin kuin ne ovat. Vastuullinen journalismikin velvoittaa.

    ***************************************************

    Lisäys 3.1.2022

    Luke:
    ”Uusin tieto on tietysti kiinnostavin, mutta valitettavasti vähiten varma, koska sen tuottamista tulevaisuuden havainnoista ei ole vielä tietoa.”

    Tätä uusinta, viimeisen vuoden, vähinten varmaa ja historian valossa aina aliarvioita kuitenkin käytetään, kun lasketaan verotussuositukset.

    Olisiko verostussuosituksissa ainakin hirvitiheyden laskemiseen viisasta käyttää viimeisen vuoden arvion sijasta lyhyttä kolmen viimeisen vuoden liukuvaa keskiarvoa. Tällöin viimeisen arvion epätarkkuus laimenisi kahden edellisen vuoden tarkennetuilla arvioilla.

    Arviokäyrä tasoittuisi ja vältettäisiin keskusteluketjussa ”Hirvieläinkannan säätelyjärjestelmän sorkkiminen” käsitelty paniikkinappulan painaminen, kun hirvitiheys menee viimeisen epävarmimman arvion mukaan 0,1 hirveä tavoitehaarukan sisään. Maakunnan keskiarvo ei vielä ollut tavoitehaarukan sisällä.

    Paniikkinappulan painaminen taas johtaa keskusteluketjussa ”Pankkiluvat ei ole ylimääräisiä pyyntilupia” mukaiseen käytettävissä olevien, tavoitteen saavuttamiseksi suunniteltujen, pyyntilupien vähenemiseen. Tällöin säätelyjärjestelmä ei enää toimi toivotulla tavalla.

  • Kalle Kehveli

    Hirvenmetsästyksestä sen verran, että monet porukat eivät ole oivaltaneet hirvien talvimuuttoa, jolloin metsästysalueelta voi kadota kaikki hirvet moneksi viikoksi. Yleensä tämä tyhjiö täyttyy kuitenkin osittain ja metsästystä voidaan jatkaa normaalisti. Alkukaudesta pitää ampua mahdollisimman paljon lupamääristä. Tämä ilmiö on meillä joka vuosi, eikä kokonaishirvimäärä ole vuosien mittaan juurikaan laskenut.

    Jovain

    Puukin linjoilla. Avohakkuualat vetävät hirviä puoleensa kuin magneetti. 2-3 vuotta uudistamisesta herkut hirville ovat haluttuja ja sen ajankohdan hirvet tietävät. Hakevat uudistusalat vaikka olisivat harvemmassa. Samoin hakkuualat ja taimistot talvella. Ei siinä auta suojautuminen, paine on olemassa, vaikka männyn uudistaminen on jäänyt kolmannekseen ja koivua ei uskalleta istuttaa ollenkaan…

    2000 luvun veroleimikoiden huipusta on tultu alaspäin, hirvikanta on puolittunut niistä ajoista. On toki kaatoluvilla säädelty kantaa, mutta vaikutuksensa on myös metsänhoidolla ja esim. pedoilla. Sitä vastoin liikennevahingot eivät ole lisääntyneet tänä aikana ainakaan metsäsuomessa.

    Myönteistä on Planderin perään kuuluttama ennakointi ja laajempi näkemys hirville ja metsätalouteen kohdistuvista vaikutuksista. Kaivataan laajempaa näkemystä, ei vaan laskennan ja sääntelyn toimivuudesta.

    Tällä hetkellä tällainen äkkinäinen arvio hirvikannan kehitykestä voisi olla murskaava. Hirvikanta on suorastaan romahtamassa suuressa osassa maata.

     

    Planter

    ”Keski-Suomessa on saavutettu yksi virstanpylväs, jota aikoinaan Sauli Härköseltä tivasin: ilmoituksia hirvivahingoista ei tule. Onnittelut siitä! Tilanteessa on edelleen parannettavaa, mutta voidaan edetä pienin askelin kun ei ole paniikki päällä niin kuin etelässä ja lounaassa.”

    Katsoo alla linkin esityksen sivu 10. Laatua-alentavia tuhoja on korvattu 2%  VMI:n rekisteröidyistä tuhoista. Miten hyvin tämä mittari kuvaa todellisia hirvituhoja?

    Viime vuosikymmenen hirvihuippu osui 2015-2016 paikkeille ja samaan kohtaan osui hirvituhokorvausten minimi. Tässä kohtaa siitä 2%:n osuudesta korrelaatio on jopa käänteinen.

    Sivun 11 …T2 taimikkokuva laittaa sekin vähän uuteen valoon Keski-Suomen tilanteen.

    ”Jos ne voisi jotenkin opettaa syömään vain vähäarvoisia puulajeja (pihlaja, paju, raita, haapa), kaikki olisi hyvin.”

    Ei olisi hyvin, ne ovat monimuotoisuuden kannalta tärkeitä, haapa jopa avainlaji, niitäkään ei saada syödä kokonaan pois.

    Ei tehdä äkkinäisiä arvioita vaan tutkitaan ja sitten hutkitaan. Onnistuin lopulta löytämään pitkän polun päästä esityksen, josta tuo viimeisin VMI-hirvituhokäyrästö on peräisin. Onnitteluille ei vielä ole aihetta? Tässä on muutakin mielenkiintoista, oled teretulnud:

    .https://mmm.fi/documents/1410837/68087894/05+Mets%C3%A4talouden+ja+hirviel%C3%A4inten+yhteensovittaminen_Nikula.pdf/30389b1f-e6eb-03ae-2105-c60d4ba5f44e/05+Mets%C3%A4talouden+ja+hirviel%C3%A4inten+yhteensovittaminen_Nikula.pdf?t=1617172175102

    Planter

    Laitetaanpa tähän perään vertailuksi, mitä käsiteltiin 90-luvun lopulla, ennen kuin hirvikanta kaksinkertaistettiin, jotta päästiin puolittamaan se:

    https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/pdf/article6452.pdf

    Planter

    Sitten vielä perään mitä käsiteltiin 2000-luvun alussa ja kuka käsitteli. Näyttää jotenkin siltä, että  hankalat tulokset johtivat siihen, että kriitinen tutkija ”siirrettiin” toiselle puolen aitaa. On nykyisin riistakeskuksen ylin lupaviranomainen. Tuolla edellä Anneli viittasi, hänen sanoneen, ettei enää tule vahinkoilmoituksia Keski-Suomesta, vaikka tulee.

    https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/pdf/article6701.pdf

    Avautuuko ”kuvio”

    Kannattaa lukea kaikki kolme tarkasti, vaikka se twiittistyneelle ajalle saattaa olla ylivoimainen tehtävä.

    A.Jalkanen

    Nikulan ym. esitys oikein hyvä, kuten myös muut linkitetyt. Yksi konkreettinen neuvo Nikulan esityksessä näkyy: mänty ja koivu uudistetaan luontaisesti tai kylvämällä jotta saadaan tiheä taimikko. Se on totta että hirvi syö mielellään monimuotoisuuspuulajeja, mutta niitä kaataa myös taimikonhoitaja, joten hirven merkitys kokonaisuudessa on vaikea arvioida.

    Valkohäntäpeuran merkitys kasvien monimuotoisuudelle lienee kiistaton, kun ne ovat kasautuneet pienelle alueelle ja niitä on jo yhtä paljon kuin poroja. Poro pitäisi työntää pohjoisemmaksi, pois metsätalousalueelta.

    Mielestäni kaksi indikaattoria olisivat hyviä alueellisen hirvituhoriskin määrälle:

    1. Hirvitiheys plus kaurislajien tiheys per männyn ja koivun taimikoiden pinta-ala hirvitalousalueella on suunnilleen samaa, riittävän alhaista tasoa jokaisella hirvitalousalueella.

    Tätä lukua voisi käyttää apuna määriteltäessä alueen luonnon ja metsänomistajan kantokykyä. Tämä tieto varmaan onkin jo ARN:n käytössä? Tämä on kuitenkin epävarma indikaattori, koska kanta-arviot ovat epätarkat.

    2. Hirvi- ja kaurisvahinkojen korvausarvioiden hakemusten määrä hirvitalousalueella painetaan nollaan.

    Koska vain vakavimmat tuhot ilmoitetaan ja korvataan, ilmoitusten määrä pitäisi saada painettua nollaan. Sen jälkeenkin maanviljelijöille ja metsänomistajille jää paljon ”omavastuuta” eli lievät ja laatua alentavat tuhot. Hakemusten määrä on täysin varma ja yksiselitteinen indikaattori.

    Sitten vielä yksi juttu…

    3. Hirvitalousalueen hirven ja valkohäntäkauriin kantatavoite määritellään sidosryhmien toiveiden mukaan, ei vuokramiesten toiveiden mukaan. Olettaisin että jos kohdat 1-2 toteutuvat, sidosryhmätkin ovat useimmiten tyytyväiset.

     

    Puuki

    Eikös tuo hirvitiheys/ mä-ja koivikot olis parempi määritellä  tiheys/ mä-ko:lle  sopivilla kasvupaikoilla ko alueella.  Jos ja kun joudutaan etukäteen miettimään hirvieläintuhoja,niin uudistetaankin kuuselle liian karuja  kasvupaikkoja ja kuusen juurikääpäalueita joita pitäisi uudistaa välillä  ra- koivulle.

    Pienemmät taimikkoalueet tosin voisi kestää teoriassa sitten vähemmän hirviä alueella kuin isommat alueet , onhan se niinkin… Taimikkojen tuhokorvaukset vähenee kun ei ole paljon niitä tuholle alttiita mä-/ko-taimikoita  .Mutta muut lisähaitat jäisi arvailujen varaan piilokustannuksiksi mo:lle.

    kim1

    Väliäkö sillä vaikka kanta olisisikin laskussa,ravinnon määrä on kovemmassa laskussa,elikkä kyllä sen paikkakunnan ainoan männyntaimikon hirvet löytää 100 varmasti vaikka kanta olisi kovinkin alhainen…,sitä tullaan syömään pitemmänkin matkan takaa.

    Miksi peurojen tihentymä alueilla ei hirvien tavoitekanta eroa merkittävästi muusta Suomesta?Kuvitteleeko joku,että ne pysyy hengissä pyhällähengellä,vaikka tosiasiassa peurat saavat aikaan merkittäviäkin taimikkotuhoja..

    A.Jalkanen

    Puuki: periaatteessa kyllä, mutta alueiden todellinen kantokyky riippuu ravintoresurssista eikä kasvupaikoista. Jos hirvitiheys on kantokyvyn rajoissa, puulajivalintaa tehtäessä ei pitäisi tarvita miettiä hirviä.

    Vuokramiesten kanssa voitaisiin tehdä lehmänkaupat: jos 1-2 toteutuvat, sitten ei tarvita 3. (Kohdat 1-3 muokattu.)

    Välikevennys. Poro teki invaasion Helsinkiin tai sitten metsäpeura.

    http://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008526320.html

    Planter

    ”Se on totta että hirvi syö mielellään monimuotoisuuspuulajeja, mutta niitä kaataa myös taimikonhoitaja, joten hirven merkitys kokonaisuudessa on vaikea arvioida.”

    Ainakin hirvieläinten merkitys on helppo arvioida.  Yhden raivaussahan olen omissa taimikoissa loppuun ajanut, enkä ole yhtään pihlajaa, pajua tai haapaa taimikosta ”kaatanut”. Sellaisia metrin-puolentoista kuivuneita tai puolikuivuneita tappeja tai tupsuja ovat kaikki, jotka ylös yrittää. Se nyt vaan on niin, jos alueella on luokkaa 50-100/1000ha erilaisia hirvieläimiä.

    ”Nikulan ym. esitys oikein hyvä, kuten myös jälkimmäinen, Hakkilan ja Kärkkäisen.”

    Oliko tämä Härkösen esitys huono?

    ”Kun otetaan huomioon hirvien aiheuttamat vahin-
    got, voidaan kysyä, olisiko perusteltuna tavoitteena
    mahdollisimman pienen hirvikannan säilyttäminen.
    Nykyisen suosituksen sallimissa rajoissa saattaisi
    vahingot huomioon ottava kohtuus edellyttää hir-
    vikantaa, jonka tiheys asettuisi lähelle kahta hirveä
    tuhannella hehtaarilla, jolloin kyse olisi n. 50 000–
    60 000 hirven talvikannasta.”

    En löytänyt parempaa omaa kuvaa, mutta tämänsorttista, ei näissä ”puissa” paljon kaatamista ole.

    ”Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään”

    haapa

     

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 114)