Keskustelut Harrastukset Hirvikanta ei ole puolittunut!

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 114)
  • Hirvikanta ei ole puolittunut!

    Merkitty: 

    Hirvikannan suuruudesta uutisoitaessa tai keskusteltaessa esiin otetaan aina, että tilanne on nyt hyvä, koska hirvikanta on puolittunut. Tällöin vertailukohdaksi otetaan aina 20-vuoden takainen tilanne. Tälläkin keskustelupalstalla niin tapahtuu aina pomminvarmasti. 2000-luvun taitteessa kanta pääsi paikoin ryöstäytymään käsistä, hirvikolareissa kuoli vuosittain noin 10 henkilöä ja kaikki vahingot olivat kestämättömiä. Ei tämä ole normaalitilanne, johon vertailu kuuluu tehdä.

    Miksi vertailu pyritään tekemään aina lyhyeen poikkeukselliseen ”piikkiin” hirvikantakäyrässä? Kanta ei ole puolittunut vaan viisinkertaistunut Luken käyrän mukaan siitä, kun enemmistö keskustelupalstalle kirjoittavista näki ensimmäisen hirvensä.

    Ei näin tehdä missään muussa yhteydessä. Esimerkiksi Nokia Oy:n pörssikurssissa oli aivan samanlainen lyhyt piikki samaan aikaan, yli 60€. Miltä tuntuisi jos talousuutisissa asiantuntija kertoisi vuonna 2022, että Nokia kurssi on noussut 10%, 6€:n tasolle, mutta myyntiä ei missään nimessä kannata harkita, sillä vuoden 2000-luvun taitteessa kurssi oli kymmenkertainen.

    ”Hirvipörsissä” tämä on ihan normaali vakiintunut käytäntö, verrata historiallisen korkeaan yksittäiseen piikkiin. Vertailukohta on naulattu paikalleen vaikka vuodet vierivät.
    Lisäksi jätetään kertomatta se tosiasia, että männyn uudistusala on samassa ajassa likimain puolittunut, katso Luken käyrästä. Laidunnuspaine talvisin ei ole oleelliseti pienentynyt, koska tärkein talviravintoresurssi on vähentynyt samassa suhteessa kuin hirvet.

    Matala1

    Luke:
    ”Kannanarvioinnissa yhdistetään useamman vuoden tietoja. Peräkkäisten vuosien kantojen täytyy olla biologisesti yhteensopivia. Kunkin vuoden kannan täytyy olla riittänyt tuottamaan seuraavien vuosien hirvisaaliit. Kun aineistojen yhteensopivuus maksimoidaan yli tutkimusjakson vuosien (2000–nykyhetki), saadaan tuloksena jono todennäköisyysjakaumia (kuva 8), joiden odotusarvojen voidaan ajatella olevan paras arvio hirvikannasta, joka on tuottanut kaikki analyysissa mukana olleet hirvihavainnot.

    Uusin tieto on tietysti kiinnostavin, mutta valitettavasti vähiten varma, koska sen tuottamista tulevaisuuden havainnoista ei ole vielä tietoa. Kun uutta aineistoa saadaan, mallin arviot muuttuvat koko aikasarjan ajalta – joskus enemmän, joskus vähemmän.”

    Uutisointia voisi kehittää kohti nykypäivää. Reaaliaikaista tilannetta kuvaa parhaiten liikennesuoritteeseen suhteutettu hirvi/hirvieläinkolarien kehitys.

    Luke toteaa jokakeväisen uusimman kanta-arvion olevan vähiten varma. Historian valossa se on lisäksi aina ollut aliarvio, jopa 20%.

    Parempi kuin vertailu 2000-luvun taitteen piikkiin tai pelkästään viimeisin ja epävarmin arvio, voisi olla kannan kehityksen esittäminen liukuvana keskiarvona. Sopiva aikajänne voisi olla viisi vuotta. Pariton määrä vuosia, jotta keskiarvo kohdistuu keskimmäiselle arviovuodelle.

    Viisi vuotta tai seitsemän olisi sopiva, koska Luken takaisinlaskenta on siinä ajassa käytännössä tarkentanut vanhimmankin arvion niin tarkaksi kuin se on mahdollista. Näin takaisinlaskennan vaikutus olisi aina mukana arviokäyrässä.

    Liukuva keskiarvo tarkoittaa, että joka vuosi vanhin vuosiarvio putoaa laskennasta pois ja tilalle tulee uusin.

    Primitiivisen yksinkertaisen liukuvan keskiarvon (SMA) lasketa ei ole vaikeaa, mutta hirvikannan hoitajilla siihen on tuskin intressiä, vaikka virheet ovat tiedossa.

    Luke ja/tai Metsälehti voisivat pohtia uutisointiasiaa, koska niillä on havaittavissa taipumusta esittää asiat niin kuin ne ovat. Vastuullinen journalismikin velvoittaa.

    ***************************************************

    Lisäys 3.1.2022

    Luke:
    ”Uusin tieto on tietysti kiinnostavin, mutta valitettavasti vähiten varma, koska sen tuottamista tulevaisuuden havainnoista ei ole vielä tietoa.”

    Tätä uusinta, viimeisen vuoden, vähinten varmaa ja historian valossa aina aliarvioita kuitenkin käytetään, kun lasketaan verotussuositukset.

    Olisiko verostussuosituksissa ainakin hirvitiheyden laskemiseen viisasta käyttää viimeisen vuoden arvion sijasta lyhyttä kolmen viimeisen vuoden liukuvaa keskiarvoa. Tällöin viimeisen arvion epätarkkuus laimenisi kahden edellisen vuoden tarkennetuilla arvioilla.

    Arviokäyrä tasoittuisi ja vältettäisiin keskusteluketjussa ”Hirvieläinkannan säätelyjärjestelmän sorkkiminen” käsitelty paniikkinappulan painaminen, kun hirvitiheys menee viimeisen epävarmimman arvion mukaan 0,1 hirveä tavoitehaarukan sisään. Maakunnan keskiarvo ei vielä ollut tavoitehaarukan sisällä.

    Paniikkinappulan painaminen taas johtaa keskusteluketjussa ”Pankkiluvat ei ole ylimääräisiä pyyntilupia” mukaiseen käytettävissä olevien, tavoitteen saavuttamiseksi suunniteltujen, pyyntilupien vähenemiseen. Tällöin säätelyjärjestelmä ei enää toimi toivotulla tavalla.

  • Salonpoika

    Jotkut vielä jaksaa tehdä jotain asian hyväksi.Lähiseurueet piti tänään yhteisjahtia. Jahtialueella piti olla seitsemän hirveä, kolme näkivät joista yhden saivat kaadettua. Melkomoista hommaa jahti on näissä olosuhteissa, lunta puolimetriä, pakkasta kymmenen astetta ja tuulee. Kyllä kaatajakin sanoi passissa palelleensa, itse olen niin viluinen  etten tarkenisi montaa minuttia. Kymmenen pistettä porukalle, syöjiä on taas yhtä vähemmän.

    jees h-valta

    Hienoa että jahti vedetään jossain kuitenkin loppuun saakka! Jos lupia käyttämättä on tietysti perusteltua käydä jos kerran tiedetään hirviä olevan. Usein juuri näin tuppaa käymäänkin että Tammikuussa ne ongelmat taimikoissa vasta alkavatkin.

    Planter

    ”Olikohan tuossa mukana taimikot ollenkaan ? Mikä lienee tilanne nykyään ? Onks tietoo ?”

    Tässä vähän uudempi esitys aiheesta:

    VMI

    Anton Chigurh

    Aikavälillä 1986-2018 VMI kertoo esiintyneen laatua alentavaa hirvituhoa kahden (2) miljoonan hehtaarin alalla mäntyvaltaisissa taimikoissa, vähintään kymmenen (10) vuoden uudistusalan verran. Kasvutappio vähintään 10 miljoonaa kiintoa/vuosi. Selluna 2 miljoonaa tonnia vuodessa. Nykyhinnoilla yhteiskunnan tappio 1000 miljoonaa €uroa/vuosi. Jokaista talvehtivaa hirveä kohti 10000 €uroa vuodessa. Lisäksi tulee vähintään miljoona hehtaaria kuiville kankaille istutettuja kuusikoita (tappio yhteiskunnalle selluna 500 miljoonaa/vuosi). Eikä tässä vielä kaikki, kultahippuina vaskoolin pohjalla miljoona hehtaaria kuusenjuurikääviköita uudelleen kuusenjuurikääviköiksi, tappio yhteiskunnalle taas vähintään 500 miljoonaa/vuosi. Näistä kertyy hirveä kohti 20000 €uroa vuodessa.

    Tuo arvioni on lisäksi äärimmäisen varovainen. Omista hirviltä karkuun päässeistä kuivahkon kankaan männiköistä olemme korjanneet 30 vuoden sisällä istutuksesta satoa 5-9 kiintoa/vuosi, jolloin jäävä puusto on yli 200 kiintoa/ha.

     

    Jovain

    Myös metsänhoidolla on vaikutusta hirvikantojen suuruuteen. Oleellista on esim. 2000 luvun taitteen poikkeuksellisen suurella hirvikannalla. Tai 60 luvun lopulta aina 2000 luvun taitteeseen voimakkaasti lisääntyneellä hirvikannalla. Kahdeksan kertainen nousu 30 vuodessa. Tai mikä aiheutti 2000 luvulta näihin päiviin alentuneen hirvikannan puolittumisen.

    Perustellaan hirvikannan hoidolla ja pedoilla. Niillä on vaikutuksensa, mutta vaikutuksensa on myös metsänhoidolla. Metsänhoidon lisäämällä hirvien ravintotilanteella.

    Hirvikannan nousu seuraa tarkoin metsänhoidon muutosta. Poikkeaa 80 luvulla, mutta tultaessa 2000 luvun taitteeseen, veroleimikot antoivat merkittävän lisän hirvien ravintotilanteeseen ja kannan nousulle. Kunnes sen jälkeen on palattu lähinnä normaaliin, jota tällä hetkellä voidaan pitää metsänhoidon normaalina ja johon on sitten vaikuttamassa metsälain muutokset, kuten jatkuva kasvatus ja laajemmin ilmastokysymykset. Näillä kaikilla on vaikutuksensa hirvien (sorkkaeläinten) kantoihin ja ravinto tilanteeseen, niin kuin oli vaikutuksensa esim. myyrien aiheuttamamiin runsaisiin tuhoihin ja esiintymiseen taka-aikoina.

    Gla

    Ei kannata selittää hirvikannan muutoksia metsänhoidolla. 70-luvulla aloitettiin systemaattinen hirvikannan nosto metsästysrajoituksin. Toki ravintotilanne mahdollisti kannan nopean kasvun, mutta kantaa silti hallitaan kaatolupamenettelyllä. Ei metsänhoitomenetelmien valinnalla. Jos ravintotilanne olisi ollut heikompi kanta kasvanut hitaammin, rajoituksia olisi tarvittu enemmän kuin nyt.

    Sama juttu petojen osalta. Kaatolupien määrässä huomioidaan petojen määrä, aivan kuten liikenteessäkin poistuvien yksilöiden määrä. Kun noiden vaikutus arvioidaan suuremmaksi, vähentää se kaatolupien määrää. Toisaalta jos ravintotilanne mahdollistaa kannan tuottavuuden kasvun, seuraa siitä kaatolupien määrän lisäys.

    Eli vain ja ainoastaan kaatolupien määrä ja niiden käyttöaste ratkaisee hirvikannan suuruuden. Kaikki muu on toisarvoista kohinaa. Jokohan tämä nyt viimeinkin olisi ymmärretty, kun toistuvasti tätä saa olla oikaisemassa.

     

     

    Planter

    Anton unohti laskelmastaan metsänomistajille maksetut tuhokorvaukset. Se alin violetti suorakäyrä. Kun laittaa vahvat kakkulat päähän, niin siinä näkee pari pientä paukamaa.

    Tätä  käyrää harvemmin esitetään. 70-luvun kovat hakkuut ja ”räkämänniköuudistus” myös liian reheville maille toi hirville  ruokamaat, jotka räjäyttivät yhdessä valikoivan metsästyksen, ”kannanhoidon”, kanssa kannan 100 000:een. Naaraita alettiin säästää. 70-luvun alussa hirviä kaadettiin vuodessa 5000, 70-luvun lopussa 50 000. Siitä saavutetusta edusta on tehty uusi normaali, josta  ei ole sen jälkeen luovuttu, vaikka männyn uusitusala on laskenut noin kolmannekseen -70 luvun tilanteesta. Näkyy tarkemmin aloituksen tummansinisessä käyrässä. Selitetään vaan, että hirvikanta on puolitettu.

    alkuosa

     

    Jovain

    Gla tuskin on mitään oikaisemista, eiköhän kysymys ole luontaisesta poistumasta, kuten pedot ja liikenne ja luontaisesta lisäyksestä, kuten ravintotilanne. Korvamerkittyjä hirviä ei ole ja kantaa säädellään kaatoluvilla.

    Metsänhoito myös vaikuttaa hirvikantojen suuruuteen ja se tulee ravintotilanteen kautta. Ei tässä muuta ole väitettykään, mielenkiintoiseksi tilanteen tekee metsänhoidon muutos, joka on tälläkin hetkellä vaiheessa ja siirtymää on peitteisen metsänhoidon suuntaan. Se taas vähentää hirven ravinnonsaanti mahdollisuuksia (laitumia), verrattuna avohakkuu metsätalouteen. Tämä ei kuitenkaan ole kannanotto minkään metsänhoitotavan puolesta tai sitä vastaan.

    Gla

    Jovain: ”Metsänhoito myös vaikuttaa hirvikantojen suuruuteen ja se tulee ravintotilanteen kautta. Ei tässä muuta ole väitettykään…”

    Minä väitän, että metsänhoito ei vaikuta hirvikantojen suuruuteen. Hirvikantojen suuruudelle annetaan raamit hirvitaloussuunnitelmassa ja sitä toteutetaan kaatolupajärjestelmällä. Ei metsänhoitomenetelmillä.

     

     

    Timppa

    Hirvihavaintoja pitää lukea ajatuksen  kanssa.  Kun on hyvä koira, se löytää mäestä sen ainoan hirven.  Jos siellä mäessä onkin 5 hirveä, niin koiran edessä kuitenkin vain yksi.  Niistä 4 muusta tehdään havaintoja tai ei.

    Siis havainnoista ei saada absoluuttisia lukuja, mutta trendi, lisääntyykö vai väheneekö kanta

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 114)