Jottei tämä mene vallan puunhalaajasta puhumiseksi, vaan päästään yleiselle tasolle, avaan nopeasti oman tilanteen.

Minulla on juuri tuollainen pieni hankala tila jota Suorittava kuvaili. Se rajoittuu kahden seuran maihin. Toiseen olen soittanut vuosia sitten, ja kun mitään ei tapahtunut, niin sitten soittelin ja pistin s-postia toiselle seuralle. Tarjosin maita (ilmaiseksi tietenkin) peurojen ammuskeluun ja olen kummallekin sanonut, että saa ampua joka tapauksessa 150 metriä lähempänä taloa. Uskon, että jos vaan jatkaisin niiden pommittamista, niin luultavasti joku toisi pihaan paperin allekirjoitettavaksi. Ihan vaan siksi, että saisivat rauhan.

Ymmärrän myös sen, miksi niillä ei ole kauheaa tarvetta mun hikisille hehtaareille. Lähin ruokintapaikka ja koppi on 500 metrin päässä mun sohvasta. Seuraava 700 metrin päässä ja sitten seuraavaan on peräti 800 metriä. Niin ja 200 metrin päässä on vielä joku lava puussa. Kaikki eri suunnissa, joten voitte kuvitella mikä trafiikki on kun peurat vaeltaa paikasta toiseen ja syö mennessään pikkuvaimon pelakuut. Tyypeillä on metsästysinfra valmiina, peuraa rutosti tarjolla, kelpaa niitä ammuttaa vaikka sitten ulkopuolisilla maksua vastaan. Se, että minä haluaisin peurat helvettiin mun pihasta, on niille ihan turhaa piipitystä.

Mutta mennään tosiaan yleiselle tasolle. Entäs jos mulla olisikin maata enemmän ja tarkoitus ihan saada jotain rahaakin? Tilanne on nyt ilmeisesti se, että millään seuralla ei ole velvollisuutta ottaa mua jäseneksi, tai edes ottaa mun maita metsästykseen. Maanomistajalla on vain nimellinen oikeus metsästykseen ja vahinkoeläinten (peuran) hävittämiseen, käytännössä hän on riippuvainen seuroista. Ne saa ihan vapaasti päättää, että jos olen mulkku, äänestän vasemmistoliittoa tai omaan väärän näkemyksen riistasta, ei mun maita tarvitse ottaa metsästykseen.

Yritän kehittää loppuun oikean räikeän esimerkin, jotta saisin verenkeittimenne kiehumaan. Kuvitellaanpa tilanne, että maanomistajalla on oikeus myydä puuta metsästään. Mutta, valtio säätää, että puuta myydäkseen pitää kuulua Luontoliittoon, Greenpeaceen tai vastaavaan järjestöön. Tai vähintään olla kannatusjäsen. Mutta nämä yhdistykset saavat kuitenkin päättää, että voiko maanomistaja olla jäsen tai edes kannatusjäsen. Siellä Liimataisen Matti lukee jäsenhakemuksia ja huomaa, että Rane hakee kannatusjäsenyyttä. ”Ei perkele, tämä äijähän koetti kaataa mun päälle puun Portinhoikan metsätaistelussa, tälle mulkulle ei mitään jäsenyyttä suoda. Jää äijältä puut myymättä!”

Kuulostaako reilulta järjeselmältä?

Planter: ”Saatetaan puunhalaaja torpata seurasta, vaikka hän ei olekaan epäsosiaalinen mulukku, kuten kaikki tiedämme.

Saattaa olla intressiristiriita.”

Veikkaan, että jos kaikki tänne hirvieläimistä olisi omalla nimellä kirjoitettua, riittäisi se estämään muutamilta pääsyn seuraan.

Onko tällaiset mielipiteet hyväksyttävä syy jäädä laissa määrättyjen mahdollisuuksien ulkopuolelle?

Eräässä porukassa oli rambo joka esim. ampui suunnilleen aina, kun hirvi vilahti jossain . Joskus toisten metsästäjien edestäkin.  Muutenkin harvinaisen omapäinen ”yrittäjä”  lihanjaosta alkaen.

Eli metsästäjän tarve riittää syyksi jättää pystyyn vaikka minkämoinen määrä elukoita. Kunhan metsästäjän pakastin on täynnä. Sitähän olen aina täällä maininnut että muuta mittaria siinä porukassa ei ole kuin pakastimien vetoisuus.

Lankomiehen seuralla on aika isot alueet itärajalla ja kaatolupia 3. Saivat kaikki nurin. Näin suurpetoalueella.