Keskustelut Harrastukset Hirvieläinkannan säätelyjärjestelmän sorkkiminen

Esillä 10 vastausta, 341 - 350 (kaikkiaan 598)
  • Hirvieläinkannan säätelyjärjestelmän sorkkiminen

    Jotenkin tuntuu, ettei juuri kukaan tunnu vieläkään ymmärtävän, miten hirvikannan säätelyjärjestelmän pitäisi toimia. Sitä kuitenkin halutaan sorkkia eri tasoilla ja siten pilata mahdollisuudet, että se voisi toimia.

    Viimeinen episodi oli Keski-Suomen hirvipomojen sorkkaisu:

    https://www.sisasuomenlehti.fi/paakirjoitus-mielipide/4317427

    Palautetaan mieliin karkea periaate miten säätelyjärjestelmän pitäisi toimia:
    -Alueelliset riistaneuvostot päättävät hirvitalousalueille tavoitetasot hirvitiheydelle

    -Luonnonvarakeskus laskee hirvitalousalueille arviot hirvitiheydestä sekä ikä- ja sukupuolirakenteesta

    -Edellisten perusteella Luke laskee riistahoitoyhdistyksille verotussuositukset, joita noudattamalla päästäisiin alueellisen riistaneuvoston asettamaan hirvitiheystavoitteeseen

    -Riistakeskus myöntää seuroille yleensä lupia sen määrän, jolla Luken laskelmien perusteella alueellisten riistaneuvostojen asettamat tavoitteet täyttyisivät ja päästäisiin tavoitehaarukkaan.

    Miksi tämä ei toimi?
    1. Luken kanta-arvio perustuu metsästäjiltä kerättyyn tietoon, jossa on aivan ymmärrettävistä syistä ”varovaisuutta”, eli reaaliaikainen kanta-arvio on aina aliarvio. Takaisinlaskennalla, jossa tarkastellaan jälkikäteen minkälaisesta edellisten vuosien hirvikannasta saatu saalis on mahdollinen, hirvikanta-arvio on aina korjaantunut selvästi ylöspäin.

    2. Lupia ”vedetään välistä”, osa myönnetyistä luvista otetaan harkinnanvaraisiksi ”pankkiin”, eli voidaan jättää käyttämättäkin, jos paikallisesti ollaan sitä mieltä, että omat ”laskelmat” ovat luotettavampia luin Luken.

    3. Sovitaan, ettei käytetä edes kaikkia jäljelle jääneitä myönnettyjä lupia. Nyt jopa julkisesti vedotaan, etteivät metsästäjät käyttäisi kaikkia pyyntilupia. Jotkut Keski-Suomen suunnalla ovat sitä mieltä, että hirvet ovat liian vähissä.

    Kun hirvikannan säätelyjärjestelmän päälle on leivottu siihen kuulumattomat hirvikantaa nostavat kohdat 1-3, ei tarvitse ihmetellä, miksi teoriassa hieno uusi järjestelmä ei ole koskaan lähtenyt toimimaan.

    Hirvipomot toteavat vetoomuksessaan ”Viime vuosina riistahallinto on myöntänyt kaikki haetut pyyntiluvat.”

    Lupia on silloin viime vuosina haettu liian vähän. Riistaneuvoston asettamaan tavoitteeseen pääsemiseksi olisi pitänyt hakea ja saanut enemmän. Kun osa haetuista luvista jää myöntämättä, se tarkoittaa, että niitä on anottu enemmän kuin Luken laskemaan tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan ja myönnetty silloin juuri oikea määrä.

    Hirvipomot näyttäisivät ajattelevan, että kun kaikki anotut luvat on myönnetty, lupia on silloin ylenmäärin. Tilanne on kuitenkin juuri päinvastoin, silloin niitä on anottu liian vähän.

  • Gla

    Lupien käyttäminen on ahnehtimista ja tarpeetonta tappamista? Erikoinen näkemys lupien myöntäjästä.

    Jean S

    Seura saa siis ilmoittaa halukkuutensa hirvijahtiin ja viranomainen määrää jokaiselle mukaan ilmoittautuneelle seuralle tietynkokoisen hirvenkaatovelvollisuuden, joka pohjautuu jollakin kaavalla metsästäjien ja alueen kokoon sekä arvioituun kaatotarpeeseen.

    Jos velvollisuutta ei täytettäisi, viranomainen määräisi jonkinlaisen uhkasakon tai seuraamusmaksun. Seuralla olisi mahdollisuus ”ostaa kaato” toiselta seuralta tai muulta taholta omiin nimiinsä, jolloin velvoite voitaisiin täyttää myös muualla kuin kyseisen seuran alueella (tämä on siis sovellutus pankkilupien tilalle). Hirviä ei saa pyytää, ellei osallistu järjestelmään, eli no pain, no gain.

    Vastuut normaalin yhdistyslainsäädännön mukaisesti, eli viime kädessä huolimattomasti toiminut seuran vastuuhenkilö on henkilökohtaisessa taloudellisessa vastuussa.

    Miltä kuulostaa?

    Planter

    Hirvieläinten verotuksen varovaisuusperiaate on mukana kannansäätelyjärjestelmässä ja sitä ohjaavassa metsästyslain 26 pykälässä. Jos metsästäjä-tai  seuratasolla lähdetään varovaisuusperiaatteen perusteella säätämään kannan säätelyjärjestelmää, sorkkiminen sotkee kannansäätelyn. Uhanalaisten suurpetojen suhteen varovaisuusperiaate pitää olla jokaisen mielessä kirkkaana.

    Planter

    Jean ajattelee päästökaupan ulottamista hirviin. On tietty määrä kaato-oikeuksia, joilla voi käydä kauppaa.

    Kaikissa ehdotuksissa on se ongelma, että ne eivät mene läpi,  helpot tehokkat ja yksinkertaisetkaan. Esim eduskunta-aloite valkohäntäluvan pinta-ala vaatimuksen pudottamiseksi 500->250ha olisi MMM:n mukaan kaatanut koko systeemin. Vain riistakeskuksen aloitteet voivat mennä läpi, ei muut.

    A.Jalkanen

    Tuo varovaisuusperiaate toimii vain toiseen suuntaan, eli liian suuri hirvikanta ei aiheuta paniikkeja mutta toisin päin kyllä, eli kanta ei saa periaatteen mukaan mennä liian alas.

    suorittava porras

    Varovaisuusperiaate kuuluu jokaisen metsästäjän eettisiin ohjeisiin ja ajaa ohi kaikista järjestelmistä.

    Ihmetyttää kovasti tämä Planterin ja Gla:n halu tulla sorkkimaan Keski-Suomeen ,jossa tilanne on pääosin hallinnassa ja kunnossa. Hirvitiheyksissä ollaan puolessa verrattuna edellä mainittujen nimimerkkien kotiseutuun. Täällä osataan hommat ja mikä parasta ,tuloksiin on päästy yhteistyössä riistahallinnon kanssa.Kannaittaisi suunnata putket oman alueen tilanteen ratkaisemiseen. Siellä näkyviä tuloksia on helpommin saavutettavissa toisin ,kun siellä ,missä asiat on saatu kuntoon. Tänne on turha tulla lyömään päätään seinään ja menettämään uskottavuuttaan. Se on ilmeisesti nimimerkkien kotiseudulla mennyt roskiin jo aikaa sitten ,kun muutokset näyttävät viipyvän tai tapahtuvan vähän eri suuntaan ,mitä nimimerkit toivovat. Aikaansaannokset omalla kotiseudulla viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat kovasta uhosta huolimatta varsin vaatimattomia ja menoa ojasta allikkoon.

     

    Gla

    Suorittava: ”Varovaisuusperiaate kuuluu jokaisen metsästäjän eettisiin ohjeisiin ja ajaa ohi kaikista järjestelmistä.”

    Tällä hetkellä tuo näyttää olevan nopeusrajoituksen kaltainen juttu käänteisenä, jossa ei olekaan haarukkaa. Tavoitteen yläraja on se, mitä ei saa alittaa. Nyt kun on päästy tavoitteen ylärajalle, heitetään lasketun tuoton perusteella myönnetyt kaatolupamäärät roskiin ja aletaan jarruttaa, ettei kanta putoaisi alle tavoitteen ylärajan.

    ”Ihmetyttää kovasti tämä Planterin ja Gla:n halu tulla sorkkimaan Keski-Suomeen ,jossa tilanne on pääosin hallinnassa ja kunnossa.”

    Ei me sinne tulla. Me keskustellaan säätelyjärjestelmän toimivuudesta.

    ”Hirvitiheyksissä ollaan puolessa verrattuna edellä mainittujen nimimerkkien kotiseutuun. Täällä osataan hommat…”

    Toimivuuden arvioinnissa täkäläinen järjestelmä on kovin huono referenssi. Toimivuuden arvioinnissa referenssi on 2,5-3 ja siinä pysyminen. Näyttöä ei vielä ole, että Keski-Suomessa tavoite olisi toteutunut. Kolmen alueen keskiarvossa ei ole edes päästy haarukkaan, saati pysytty siinä.

    ”Kannaittaisi suunnata putket oman alueen tilanteen ratkaisemiseen. ”

    Edelleen tämä on vain keskustelua Metsälehden palstalla. Minulla ei ole vaikutusvaltaa edes täkäläisiin asioihin.

    Aikaansaannokset omalla kotiseudulla viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat kovasta uhosta huolimatta varsin vaatimattomia ja menoa ojasta allikkoon.”

    Tuo nyt oli tarpeetonta louskutusta. Ei me olla uhottu laittaa asiat kuntoon. Päinvastoin. On vain todettu järjestelmän toimimattomuus, kun vaikutusvaltaa ei metsästysoikeuden omistajilla ole. Kansanedustajatkaan ei asialle mitään voi tai halua (”eikö ne taimikosta katoa, jos menet vähän paukuttelemaan” – viisinumeroisen palkan tienanneen kepun kansanedustajan, jonka poika harrastaa metsästystä, näkemys ongelman ratkaisuun), vaikka ilmeisesti me molemmat ollaan sielläkin suunnassa asioista keskusteltu. Sinä olet tarjonnut lääkkeeksi yhteistyötä metsästäjien kanssa ja taimikonhoitoa. Molemmat asiat on hoidettu, mutta ongelma ei siltikään ole poistunut. Eikä poistu, kun järjestelmä ei toimi. Kepusta tuskin seuraavaa maa-ja metsätalousministeriä enää tulee, joten jatko on kiinnostava. Vai jyrääkö eu:n kettutytöt tulevaisuudessa ja sotkee metsätalouden lisäksi metsästäjienkin asiat.

    Tolopainen

    Missä ne Riistakeskuksen eräalueet, ovat joissa hirvenpyyntiä pitää rajoittaa. On se ihmeellinen asia, että julkisilla varoilla pitää pitää yllä organisaatiota, jonka toiminta tuottaa satojen miljoonien vahingot metsänomistajille joka vuosi. Riistakeskuksella on oma hirvi ojassa, kun toimihenkilöiden suuret palkat tulee kaatolupamaksuista ja hirvenammuntakokeista. Täysin turha organisaatio, myönnetyistä luvista menee 30% roskiin muutenkin. Ei niitä enää paikallisella tasolla tarvita. Siellä päättää muutama hirviin hurahtanut, milloin pyynti loppuu

    Planter

    Gla vei ”sanat suustani” viestillään 12.11.2021, 04:49, noin se on.

    Olettaisin, että kaikille on selvää, että hirvipomojen kannansäätelyn sorkkiminen ei ole sallittua. Nyt lähdettiin tekemään lisäsäätöä, kun hirvikanta oli saavuttamassa tavoitehaarukan ylärajaa. Jos olisi menty ohi alarajasta reaktio oli silloin ymmärrettävä mutta ei silloinkaan sallittu. Otetaan vielä varmuudeksi esimerkki moottorisahan säätämisestä.

    On moottorisaha, jossa on kolme suutinta L,H,T ja kolme kaveria Jätkä, Jesse ja Tolopainen. Tämän porukan pitää säätää saha niin, että se käy nätisti tyhjäkäyntiä, saavuttaa maksimikierrokset ja tottelee tarkasti kaasunsäätöä.

    Mitä tapahtuu, jos kaikille annetaan ruuvimeisseli ja säätämään yhtäaikaa. Varmaan porukan hätäisin ja impulsiivisin toteaa äkkiä, ettei tosta tule yhtään mitään, annas kun minä näytän. Hetken päästä saha sammuu, ryntää tai pahimmillaan leikkaa kiinni. Jos valitaan joukosta yksi, jonka katsomme osaavan homman ja annamme hänen tehdä kaikessaa rauhassa säädön, on todennäköisyys huomattavasti suurempi säädön onnistumiselle. Siis meisselit pois hirvipomoilta, eiköhän kuitenkin Lukella ole parhaat säätöhjeet, vaikka kukaan ei ole täydellinen…paitsi yksi.

    Otetaan vielä esimerkki miten riistaorganisaatio reagoi, kun tapahtuukin toisinpäin. Joku ”sidosryhmäläinen” vaatii korjausliikettä, kun hirvimäärä tulee tavoitehaarukasta ulos saman määrän kuin Keski-Suomessa meni sisään parissa alueessa eli 0,1 elukkaa/ 1000ha

    https://riista.fi/blogi/raja-arvot-vai-vahinkojen-maara-tarkeampaa-hirvielainten-verotussuunnittelussa/

    A.Jalkanen

    Tuosta blogista pari poimintaa.

    ”Pysyvämpänä ratkaisuna eri toimijoiden tulisi yhteistyössä edistää metsätalouden keinoja puulajisuhteiden monipuolistamiseksi ja sitä kautta vähentää vahinkoriskiä.”

    Kun katsoo blogin hirvitiheyskarttaa, suurimmat hirvitiheydet ovat alueilla joilla esiintyy myös pieniä hirvieläimiä. Miten tässä tilanteessa puulajivalikoiman monipuolistaminen vähentää vahinkoriskiä?

    ”Tiheyshaarukkalukujen sijaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota hirvieläinten aiheuttamiin vahinkoihin.”

    Tiheys ja vahingot korreloivat vahvasti. Onko siis havaintoja, että korkean hirvieläintiheyden alueella (hirvitalousalueella tai sen osalla) olisi vähän vahinkoja, jos luetaan vahinkoihin myös peltojen ja puutarhojen satovahingot ja liikennevahingot?

Esillä 10 vastausta, 341 - 350 (kaikkiaan 598)