Takaisin aloituksen aiheeseen.

Hirvikannan säätelyjärjestelmässä on kaksi isoa käyttäjistä johtuvaa ongelmaa.

1. Alueelliset riistaneuvostot asettavat sidosryhmistä piittaamatta liian suuria tavoitetiheyksiä (yli 3,5 /1000 ha). Näin ainakin Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Pohjanmaalla.

2. Alueelliset riistaneuvostot asettavat tolkulliset tavoitteet, mutta tavoitteisiin ei päästä tai niissä ei pysytä.

Vaikka Keski-Suomen tilanne ei itseäni koske, niin otin tämän riistapomojen vetoomuksen esimerkiksi siitä, miksi tavoitteisiin pääsy on niin vaikeaa. Yleensä tällaiset himmailu-vetoomukset tehdään organisaation sisällä omia tiedotuskanavia pitkin. Nyt kuitenkin tultiin julkisuuteen maakuntalehteen ja asia tuli kaikille selväksi: säätöjärjestelmää halutaan sorkkia niin, että pysytään tavoitehaarukan yläpuolella.

Kun mennään 0,1 hirveä haarukan sisään, se jo aiheuttaa paniikkia. Täysin tasaista viivaa ei hirvitiheydestä mitenkään saa, mutta heilunta tavoitteen ympärillä pitäisi tapahtua yhtä usein tavoitteen alapuolelle kuin yläpuolellekin.

Kaikki hirvipomojen vetoomuksessa mainitut tekijät: metsästäjien omat arviot,  metsä- ja liikennevahingot on otettu huomioon Luonnonvarakeskuksen viime kevään kanta-arvioissa, joiden perusteella luvat on myönnetty. Mitään luotettavaa koottua dataa ei ole käytettävissä Luken kevään kanta-arvion julkaisemisen ja uuden seuruejahdin alkamisen välillä. Tähän väliin kuitenkin hirvipomot sorkkaisivat oman säätösilmukkansa.

Järjestelmän sorkkiminen siihen kuulumattomalla tavalla ei ole sallittua.

Enpä ole parannuksia juurikaan miettinyt, koska ei ole parantajan oikeuksia, olen vaan osoitellut epäkohtia, jos vaikka parantaja Leppä käärisi hihat ja korjaisi epäkohdat.

Tätä piti vielä kommentoida, koska se nousee toistuvasti esiin:

”Kyllä reilusti suurin enemmistö hirven metsästäjistä on metsänomistajia.”

Tämä kai tarkoittaa, että kyllä metsänomistajat suurimpana metsästäjäryhmänä voisivat itse hoitaa hirvikannan itselleen sopivaksi, jos halua olisi.

”Metsänomistaja” on vaan kovin laaja käsite. Jos ryhmästä poimitaan metsätalouden harjoittajat, joille puunmyyntitulo on tärkeä tulonlähde ja joillekin jopa ainoa, niin siitä ryhmästä varmasti melkein kaikki haluavat maltillisempaa hirvikantaa.

Otetaan esimerkki toisenlaisesta metsänomistajasta, joka ei halua maltillisempaa hirvikantaa, vaan maltillisempaa metsästystä. Tämän keskusteluketjun aloituksen linkistä alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajistosta Reijo Vesterinen. Hänkin on metsänomistaja, ollut pitkään Mhy:n valtuustossa, vaikka jättäytyikin pois viime vaaleissa, kun siirtyi boomeriksi (Annelikin oli samaan aikaan). Lisäksi hänellä on googlen mukaan puunkorjuuyritys ja Vesterisiä näkyy olevan siellä enemmänkin puunkorjuualalla. Ilmeisesti hänellä on MT:n toimittajauran aikana ollut sivubisneksenä, tai sen jälkeen, puunkorjuuhommaakin.

Istui siis ilmeisesti ”kolmella jakkaralla”. Voidaankin kysyä ajoiko hän Mhy:ssä metsänomistajien, koneyrittäjien vai metsästäjien asiaa.

Vesterinen on kuin suorittavan portaan kaksoisolento, jota hän kovasti puolustaakin. Suorittava porraskin on kertonut olleensa Mhy:n valtuustossa. Ei ole kuitenkaan ollut toimittaja, koska kuten olemme huomanneet, tekstin tuottaminen on takkuista ja hidasta, toisin kuin toimittajilla. Kirjalliset tehtävät eivät taida juurikaan motokuskeja kiinnostaa.

Hirvikannan hoitosuunnitelma: ”Hirvenmetsästyksen positiivista julkisuuskuvaa edistetään viestinnällä ja avoimella sidosryhmäyhteistyöllä.”