Kolumnissa sanottiin vellihousuiksi. Olisiko yksi syy omistajan oikeuden käyttämättömyyteen se, että pelätään vaihtoehdon olevan vielä huonompi, eli jos aletaan irtisanoa vuokrasopimuksia joudutaan ojasta allikkoon. Yksittäisellä metsänomistajalla on vähän muita mahdollisuuksia. Vuokrasopimukseen voisi laittaa ehdon, että se irtisanotaan ellei hirvikanta pysy sovituissa raameissa, mutta määrän toteutumista tarkastellaan aina hirvitalousalueella eikä yhden omistajan mailla. Metsästäjät voivat siis aina vedota siihen että määrä on keskimäärin sopiva, vaikka jonkun mailla olisi talven jälkeen tuhoja.

suorittava porras: ”Hirvien aiheuttamista vahingoista ei tietoakaan ,vaikka metsän alkukehityksestä ei ole huolehdittu samalla intensiivisyydellä ,kun nykyään.”

Et tunnu suorittava itse oikein ymmärtävän, miltä juttusi näyttävät meidän muiden silmissä. Hellitä jo! Uskottavuutensa voi menettää vain kerran.

Valtio hyötyy hirvihahingoista. Maanomistaja maksaa tarkastuksen ja mahdollisesta kosmeettisesta kourvausesta 32% veron. Tuhot saa saa jäädä hoitamatta sillä ei niin väliä!  10 vuoden peräään sama toistuu ja lopuksi puut  hangataan kuorista vialle jos mitä on jäänyt.

Maanomistajien  pitäis tässäkin jutussa  nousta taistoon kuin Nuori-isäntä sanoo. Nyt on se hetki kun pitää panna ministeri luokalle.

”Metsästäjät rajoittavat jahtia näissä tilanteissa….Jossakin on painettu jarrua ihan kunnolla.”

Maa-ja metsätalousministeriö ja hirvitalousministeri ovat perustelleet pyyntilupajärjestelmää näin. (esimerkiksi Annelin valtakunnalliselle riistaneuvostolle lähettämän kirjeen vastineessa):

”Haettu ja myönnetty pyyntilupa pidetään pitkälti velvoittavana metsästysseuroissa.”

Nyt kuitenkin keskustelupalstan hirvenmetsästysasiantuntija sanoo, että metsästysseurat viittavaat kintaalla lupakäytännön ohjaavalle vaikutukselle ja säätävät oman mielensä mukaan. Näin varmaan on. Kyse ei ole siitä, ettei kaikkia lupia olisi pystytty käyttämään, vaan siitä ettei ole haluttu.

Hyvä esimerkki hirvimäärän säädöstä on Lieksan tilanne. Luken tietojen mukaan alue on harvoja joissa hirvitiheys on tavoiteessa ja maan alhaisimpia. Hirvitalousministerikin on ollut huolestunut hirvien vähäisyydestä ja alueelle on lisätty  karhunkaatolupia. Kuitenkin Metsälehden uutisen mukaan Lieksassa on maksettu vuosikaudet maan suurimpia hirvituhokorvauksia taimikkovahingoista.

Onko alueella paljon vai vähän hirviä?

Suorittavalla portaalla tuo kokemusperäinen tieto on jo alkanut vähitellen tuottaa myös tulosta, ja se on pelkästään hyvä asia. Olemme saaneetkin jo kuulla, että myös UPM:n mailla on ollut hirvituhoja, ja että vähemmällä hoidollakaan ei ole aina aivan suoraa syy-yhteyttä hirvituhoihin. Tämä on hyvä alku! Suorittavakin voi jo nyt myöntää, että hoidon lisäksi myös olosuhteet voivat vaikuttavat hirvituhojen määrään. Yhtiön maat ovat yleensä kuviokooltaan suurempia kuin yksityisillä, metsänhoito on ollutkoko ajan ammattimaisempaa, omistajien ikääntyminen ja etääntyminen metsistään ei ole ongelmana yhtiön metsissä, jne. Suorittavan olisi syytä kuitenkin antaa tunnustus myös niille yksityisille omistajille, jotka ovat hoitaneet metsiään vähintään yhtä hyvin kuin yhtiötkin. Täälläkin noita UPM:n metsiä on kohtalaisen runsaasti ja monessa paikassa, joten vertailupohjaa löytyy täältäkin.