Keskustelut Metsänhoito Hirvikannan säätely metsänomistajille

Esillä 10 vastausta, 181 - 190 (kaikkiaan 346)
  • Hirvikannan säätely metsänomistajille

    Merkitty: 

    Eläkkeellä olevat lukelaiset (metla) dosentti heikki smolander ja professori pekka niemelä kirjoittivat maaseudun tulevaisuudessa (22.01.2018):

    ”…On aika päättää, ovatko metsästäjien ja hirvikoiraharrastajien intressit painavampia kuin metsänomistajien ja autoilijoiden ja näiden kautta koko yhteiskunnan…”

    Tässä ovat vastakkain metsästäjät (100000= satatuhatta) sekundasusiharrastuksineen, metsänomistajat (740000=seitsemänsataaneljäkymmentätuhatta, joista 40000, rapia 5 prosenttia metsästää sorkkaeläimiä), autoilijat (muutamia miljoonia) ja koko yhteiskunta (nafti kuusi miljoonaa).

    ”…Luken ilmastomuutokseen sopeutumista käsittelevässä raportissa (Sopeutumisen tila 2017, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 18/2017) hirvivahinkojen arviona käytetään vuoden 2013 maksettuja 800000 euron hirvivahinkokorvauksia. Tämän mukaan yksi hirvi aiheuttaa metsissä vain noin kymmenen euron vahingon…”

    Edelleen: ”…Luonnonvarakeskuksen (Luke) professori Antti Juutinen ja erikoistutkija Jani Pellikka ovat uutisoineet näyttävästi arvioita metsästyksen yhteiskunnallisesta hyödyistä tämän lehden tiedesivuilla (MT 18.9.2017)…  …Myös jotkin artikkelin arviot hirvestyksen hyödyistä ovat mielenkiintoisia. Juutinen ja Pellikka hyödynsivät liikenneviraston soveltamia hirvionnettomuuksien korvausarvoja, kun he laskivat hirvenkaatojen synnyttämän säästön eteläsuomalaisella hirvitalousalueella. Yhden vuoden esimerkkilaskelma osoittaa, että hirvijahdit säästivät laskennallisesti noin 350000 euroa. Suomessa hirvitalousalueita on 58…”

  • Puuki

    On se  osin noinkin. Kaikkia laatuvikoja ei voi laittaa hirvien piikkiin. Lisäksi metsämyyrä tekee samanlaista jälkeä männyn taimiin jos niitä myyriä on paljon. Syntyy latvan vaihtoja joita ei aina ole helppo erottaa hirven tekemistä tuhoista.   Mutta talvilaitumien hirvet aiheuttaa kuitenkin ylivoimaisesti eniten niitä mä-taimikkotuhoja . Ra-koivikoissa kesällä jänikset/rusakot ja hirvet.

    Visakallo

    On aivan hyvä, että suorittava on nyt havainnut, että mäntyjen laatuvikojen syitä on useita. Tähän asti ne ovat johtuneet vain taimikoiden raivaamattomuudesta. Hirvien talvilaidunalueilla ei tosin ole tarvetta etsiä muita syyllisiä, kun tuho on muutenkin täydellinen.

    suorittava porras

    Talvehtimisalueet ovat pysyvä ongelma , mutta muualla normaali suositusten mukainen metsien hoito riittää pitämään vahingot minimissä. Yleinen paniikin lietsominen männyn kasvattamisen mahdottomuudesta pitäisi lopettaa . Aiheeton pelko ja siitä seuraava toiminta ovat olleet monta kertaa vahingollisempia Suomen metsätaloudelle varsinaisiin konkreettisiin vahinkoihin verrattuna.

    Metsästyksellä on vähennetty hirvikarjaa kovalla kädellä ongelma-alueilta. Tämä selviää , kun seuraa kaatotilastojen kehitystä viime vuosikymmeneltä alkaen. Esimerkkinä Varsinais-Suomi 2. Vuosina 2008-2010 siellä kaadettiin keskimäärin 220 hirveä vuodessa. Sen jälkeen kaatomäärät putosivat 150 kaadon tuntumaan ja nousivat jälleen vuonna 2016 198 yksilöön.Vuonna 2017 kaadettiin 173 hirveä , 2018 143 ja vuonna 2019 enää 119 hirveä. Kannan leikkaaminen on ilmeisesti tepsinyt , kun naaraiden ja vasojen osuus saaliista on normaalia alhaisempi.

    Metsuri motokuski

    Tuo on kyllä totta että talvehtimisalueilla pienelläkin hirvikannalla tulee ongelmia. Mutta olen kanssa sitä mieltä että hyvällä taimikonhoidolla riskiä voi pienentää. Onneksi talvehtimisalueet myös vaihtuvat ainakin meillä puuston kasvun ja ravintotilanteen muuttuessa.

    Ilman muuta pitää suositusten mukaiseen kantamääriin päästä mutta eihän sekään ongelmaa täysin poista mutta vähentyyhän se.

    jees h-valta

    Suorittavan esimerkin Varsinais-Suomen melkein tietää jo etukäteen miten käy kakskymmenalussa. Räjähtänyttä hirvikantaa taotaan taas urakalla ja tuskin edes päästään enää tolkuilleen.

    Planter

    On toki muitakin laatuongelmia, tässä keskusteluketjussa on pyritty keskustelemaan hirviongelmasta, koska palstan sääntöjen mukaan pitäisi keskustella otsikon aiheesta.

    Tuolla aiemmin ihmeteltiin intohimoani keskittyä hirviasioihin ja niistä vääntämiseen. Syy siihen on selvä, se on suurin ongelma.

    En viitsi kauheasti kinastella aiheista, joista saan itse päättää. Voin itse päättää kasvatanko jaksollisesti tai jatkuvasti, mitä harvennusmallia käytän, minkä merkkisen sahan ostan, teroitanko peltiterän joka tankkauksen yhteydessä tai kerran kuukaudessa, miten muokkaan, teenkö tien tai ei jne. jne. Saan itse päättää ja kannan vastuun, jos teen väärän päätöksen. Mitä niistä kinastelemaan.

    Yksi on josta en voi itse päättää on puulajivalinta. Uudistukseen ei voi käyttää kasvupaikalle parhaiten soveltuvaa puulajia ja kaikki metsätalouden järkevyys kaatuu siihen.

    Samalla tontilla vasotaan ja talvehditaan ja vaikka taimikot olivat puhtaista männiköitä  ne syötiin. Hirvituhotarkastaja kutsuikin kuvioita ”hirvien laitumiksi” ei taimikoiksi.

    Visakallo

    Harjoitan metsätaloutta samoilla alueilla useamman suuren toimijan kanssa. Saman tien varresta löytyy UPM ja kaksi yhteismetsää. Kunnan ja seurakunnan metsät ovat ihan vieressä, ja valtionkin metsät ovat melko lähellä. Tämä on tuonut minulle arvokasta tietoa metsänhoidosta keskustelujen, sekä eri kohteisiin tutustumisien kautta. Ilot, ongelmat, – ne hirvetkin ovat olleet meille yhteisiä. Koskaan ei ole tarvinut tuntea siinä mielessä olevansa yksin. Oman sisältönsä ovat tuoneet Metsänjalostussäätiön 80-90-lukujen vaihteessa istutetut eri puulajien koealat, jotka olen saanut kasvattaa ja hoitaa taimista tukeiksi.

    jees h-valta

    Planterin käsityksiin ja kovaan faktapohjaan on helppo yhtyä. Kun itse on kovan henkisen koettelemuksen kautta joutunut myös metsätaloutta yrittämään harjoittaa aivan törkeän suurilla hirvieläinkanta-alueilla Satakunnassa on vain sanottava että on ollut jopa huojentavaa Planterin taistelu toivottomalta tuntuvaa riistahallintoa vastaan. On antanut edes toivoa paremmasta kun joku edes on tuonut epäkohtia esille. Itellä ei voimavarat tuollaiseen ole riittäneet. Muutamassa vuodessa 90-luvulla huomasi kuinka suureen seinään törmäsi kun tuota yritti muuttaa tai edes infota asioiden huonosta tilasta. Kyllä tuo oli kautta linjan huomattavan penseätä edes ottaa kantaa muuta kuin kevyellä sympatialla. Metsänhoitoyhdityksienkin kautta yritykset jumittuivat aina. Myös Metsäliitossa ei ketään kantaa ottanut. Jos joku iso organisaatio olisi halunnut asiaa korjata se olisi varmasti tänä päivänä aivan toisella mallillaan hirvitilanne. Kai niitä ”voideltuja” oli silloin riittämiin. Huvittavinta kuitenkin että silloin yritettiin hybridihaapaa markkinoira pontevasti metsiin kasvatuslajiksi. Mitään ratkaisuja ei kuitenkaan esitetty. Itse sattumalta sain vinkin paikalliselta riistanhoitoyhdistyksen tutulta että aitaaminen sähköpaimenella voisi olla mahdollista. ja värkit jopa saa Riistakeskukselta. (mikä se silloin nimeltään olikaan) Sen jälkeen edes tuollaisen puulajin kasvatukseen pieni mahdollisuus annettiin. Jopa niin hyvin että jatkoin vuosittain niin pitkään kun taimia sai Metsä-Groupilta. Huvittavinta että he niiden toimituksetkin olivat ensimmäisenä lopettamassa. Onneksi sentään jäi rauduskoivu joka tarvii aidan ympärilleen vielä nykyäänkin. Eli hirviongelma ei poistunut sillä ettei anneta taimia liian ongelmallisen puulajin kasvatukseen!

    Gla

    Kunpa saisi edes myydä nyt taimikkovaiheessa olevilta kuvioilta aikanaan koivua ja mäntyä kaupallisessa hakkuussa, jotta näkisi, tuleeko tukkia vai raakataanko ne pois.

    Tässä keskustelussa aiheena on hirvi. Poikkean siitä vähän, koska aina ei voi varmuudella erottaa hirven ja peuran vahinkoja. Talvilaidun onkin minulle vieras käsite lähinnä siksi, että kun hirvien lisäksi peuroja täällä on n. 50 kpl/1000 ha, on jokseenkin samantekevää, mihin muutama hirvi talveksi menee tai on menemättä. Tuollainen määrä peuroja tuskin tuppautuu talveksi tietyille alueille, kun ravinnosta on pulaa kaikkialla.

    jees h-valta

    Kun Gla nuo pienemmät hirvieläimet mainitsee en voi olla huomauttamatta sellaisestakin ongelmasta kuin että edes sähköpaimenaitaus ei estä peuroja syömästä vastaperustettuja rauduskoivikoita. Joten sen edessä on aika aseeton ilman asetta ja ympärivuorokautista vahdintaa. Se pirulainen joko kontaa ali jostain maaston painannekohdasta tai ojasta. Tai hyppää yli. Olen nähnyt kolmen eri kokoluokan peuran kaikkien hyppäävän aivan ilman epävarmuutta peräkanaa yli aidan. Ja reilulla loikalla. Vaikka ylin lanka on tuossa 1,7m:n nurkilla. Kahden metrin tolppaan sitä ei paljon ylemmäs normaalisti saa. Sähköä se pelkää enemmän kuin hirvi. Ilmeisesti se saa kevyemmällä karvoituksella myös nahalleen tuntoa helpommin.

Esillä 10 vastausta, 181 - 190 (kaikkiaan 346)