› Keskustelut › Metsänhoito › Hirvikannan säätely metsänomistajille

Esillä 10 vastausta, 171 - 180 (kaikkiaan 346)
1 2 3 … 17 18 19 … 33 34 35

  • Hirvikannan säätely metsänomistajille

    Lähetetty: 23.1.2018, 21:47

    Merkitty: 

    Eläkkeellä olevat lukelaiset (metla) dosentti heikki smolander ja professori pekka niemelä kirjoittivat maaseudun tulevaisuudessa (22.01.2018):

    ”…On aika päättää, ovatko metsästäjien ja hirvikoiraharrastajien intressit painavampia kuin metsänomistajien ja autoilijoiden ja näiden kautta koko yhteiskunnan…”

    Tässä ovat vastakkain metsästäjät (100000= satatuhatta) sekundasusiharrastuksineen, metsänomistajat (740000=seitsemänsataaneljäkymmentätuhatta, joista 40000, rapia 5 prosenttia metsästää sorkkaeläimiä), autoilijat (muutamia miljoonia) ja koko yhteiskunta (nafti kuusi miljoonaa).

    ”…Luken ilmastomuutokseen sopeutumista käsittelevässä raportissa (Sopeutumisen tila 2017, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 18/2017) hirvivahinkojen arviona käytetään vuoden 2013 maksettuja 800000 euron hirvivahinkokorvauksia. Tämän mukaan yksi hirvi aiheuttaa metsissä vain noin kymmenen euron vahingon…”

    Edelleen: ”…Luonnonvarakeskuksen (Luke) professori Antti Juutinen ja erikoistutkija Jani Pellikka ovat uutisoineet näyttävästi arvioita metsästyksen yhteiskunnallisesta hyödyistä tämän lehden tiedesivuilla (MT 18.9.2017)…  …Myös jotkin artikkelin arviot hirvestyksen hyödyistä ovat mielenkiintoisia. Juutinen ja Pellikka hyödynsivät liikenneviraston soveltamia hirvionnettomuuksien korvausarvoja, kun he laskivat hirvenkaatojen synnyttämän säästön eteläsuomalaisella hirvitalousalueella. Yhden vuoden esimerkkilaskelma osoittaa, että hirvijahdit säästivät laskennallisesti noin 350000 euroa. Suomessa hirvitalousalueita on 58…”

    Tekijä
    Anton Chigurh
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • jees h-valta 4.3.2020, 18:51

    Sokeutui se autoilijakin tuossa Pohjois-Satakunnassa kun hirvi rysähti konepellille eikä pudonnutkaan siitä alas kuten yleensä. Vammautui niin pahasti ettei pystynyt itse hirvikään mitenkään auttamaan putoamista. Auto ojaan hirvi edelleen konepellillä sätkien. Onneksi ei autoa ajanut loukkaantunut ulosajossa mutta hirven kävivät paikalliset metsästäjät vetämässä pois auton päältä ja lopettivat kärsimykset.

    Visakallo 5.3.2020, 06:30

    Kiitos kutsusta suorittava porras! Olen sitä ihmislajia, joka ei usko ihmeisiin. Käsitykseni voi kuitenkin  muuttua, jos ne minulle luotettavasti todistetaan ja näen ne omin silmin. Yhtenä esimerkkinä en uskonut kaivonkatsojiin ja vesisuoniin ennen hyvin kuivaa vuotta 2003. Kun kaivoja alkoi kuivua ihan urakalla, ja minultakin yhden kaivon pohja jo pölysi, kutsuin tutun kaivonkatsojan taloon. Hän merkkasi kaivonpaikan ja kertoi syvyydenkin, missä vesisuoni on, en vielä uskonut, mutta kun kaivinkone kaivoi montun ja vettä alkoi tulla juuri siitä syvyydestä minkä kaivonkatsoja kertoi, en enää epäillyt.

    Mutta takaisin niihin hirvituhoihin. Olet suorittava kaikki nämä vuodet valistanut meitä yksityisiä metsänomistajia siitä, että hirvituhoja ei tule, kunhan vain raivaamme taimikkomme aina ajoissa. Näin on tullut tehtyä jo minunkin aikana kohta puolen vuosisataa. Siitä huolimatta hirvituhoja on tullut, ja osa männiköistäni on talvilaidunnuksen seurauksena muuttunut hirvien toimesta huonolaatuisiksi hieskoivikoiksi, tai ne on uudelleenviljelty kuusikoiksi. Kun hirvet talvilaiduntavat jossain paikassa useanpana vuonna, ne kyllä syövät lähes kaiken mitä maanpinnan yläpuolelle on kasvanut. Kuuset ja moneen kertaan näljätyt hieskoivut jäävät vain jäljelle. Nyt kysynkin, millä niin suuri hirvimäärä on elänyt kertomillasi hyvin hoidetuilla talvialueilla, jos puusto on kuitenkin säästynyt? Ruokittiinko ne hirvet sinne?

    Planter 5.3.2020, 10:42

    Kiitos ”suorittavalle portaalle” minunkin puolestani kutsusta! Olet keksinyt niin maailmaa mullistavan taimikonhoitomenetelmän, jolla säästetään vuositasolla valtavia rahasummia, että tietoa pitää ehdottomasti jakaa laajemmalle.

    Avoin kutsu palstalle tilaisuuteen, jossa esitelmöit aiheesta:

    ”Miten kasvatan laatupuuta alueella, jossa hirvitiheys voi olla jopa 100 / 1000ha.”

    Ymmärsin, että Metsälehtikin olisi valmis sponsoroimaan tilaisuutta, ehkä grilli kuumana, Kivikylän makkaraa, valkohäntäpeuran sisäfilettä ja virvokkeita?

    Ennen kuin lähetät kutsun kannattaa ehkä kuitenkin vielä terästää muistia aikaperspektiivien suhteen havainnoissasi.

    ”Sellainenkin yksittäistapaus mahtuu asiakaspiiriin ,jossa isäntä sai täydet korvaukset männyntaimikkoon kohdistuneesta hirvituhosta keskellä talvehtimisaluetta.”

    ”Tein alueelle itse kakkosharvennuksen ,jonka jälkeen palstalle jäi laadukas täystiheä männikkö lihomaan päätehakkuuseen. Kyseiseisellä tienoolla olen harventanut satoja hehtaareita männiköitä ,joissa puusto on keskimääräistä parempaa ja puita runsaasti. Vaikka siellä on talvehtinut aikanaan kolmenumeroinen määrä hirviä /1000ha , on todellisten vahinkojen määrä vähäinen.”

    Kun kakkosharvennus alueella on tehty jokunen vuosi sitten, on puuston ikä reilusti yli 50 vuotta, ehkä 60 ?
    Hirvimäärä nousi 100 000 paikkeille vasta vuoden 1980 tienoilla, eli 40 vuotta sitten.

    1970 hirvimäärä oli alle 20 000 ja 70-luvulla määrän noustessa mäntytaimikoiden pita-ala oli lähes nelikertainen nykyiseen nähden, joten syöntipaine (hirvimäärä taimikkohehtaaria kohden) oli ehkä luokkaa kymmenesosa nykyisestä. Eli ne laatumänniköt eivät ole taimikkovaiheessa hirviä nähneet.

    Itselläkin ovat vuonna 1972 perustetut mäntytaimikot huippuluokkaa vaikka olen saanut alueelle hirvituhokorvauksia. Hirvituhokorvaukset (136€ /ha !) olen tosin saanut 2000-luvulla toisiin kuvioihin, jotka ovatkin täysin piloilla.

    Itse olen ymmärtänyt toisiin keskusteluketjuihin ”suorittavan portaan” lähettämistä valtavasta määrästä suuren hirvimäärän aikana kasvatetttuja, nyt ensiharvennusvaiheessa olevia kuvioita, että ne ovatkin kaikki piloilla. Pahoja ryteikköjä kaikki, mäntyjen tyvet ja koivut ihan mutkaisia. Mistä sitten johtunee.

    Puuki 5.3.2020, 11:09

    Kyllähän sitä pystyy kasvattamaan vaikka miten paljon  hyviä männiköitä hirvien talvehtimisalueen ympäristössä vaan ei itse talvehtimisalueella.   Kaikilla  alueilla ei ole yhtä selviä talvehtimisalueita kuin jossain toisaalla. Siksi samat ohjeet ja keinot ei toimi joka paikassa.

    A.Jalkanen 5.3.2020, 11:46

    Jos korkean hirvikannan aikaan perustetut männyntaimikot ovat kohta ensiharvennusvaiheessa, olisi hyvä tutkia niiden sisäinen laatu, jotta tiedämme onko päätehakkuussa odotettavissa sahattavaksi kelpaavaa puuta vai ei. Tulosten perusteella sitten ohjeita riistanhoitoon. Ehkä joku on jo asiaa selvittänytkin.

    ”Kontrollitaimikot osoittavat, etteivät kaikki hirvivahingot tule korvausten piiriin. Suurin osa runkotuhoista oli jäämässä sisäisiksi, tukkipuuston arvoa myöhemmin heikentäviksi vioiksi. Ellei ensiharvennuksessa poisteta huonolaatuisia puita, sahausvaiheessa havaittavat laatutappiot saattavat olla samaa suuruusluokkaa kuin hirvivahingoista samoissa metsiköissä jo maksetut korvaukset.”

    Risto Heikkilä 2000. Männyn istutustaimikoiden metsänhoidollinen tila hirvivahingon jälkeen Etelä-Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja.

    ”Haapa männyntaimikossa sivupuulajina lisäsi voimakkaasti hirvituhon riskiä. Esimerkiksi 10-vuotiaassa puhtaassa männyntaimikossa riski oli keskimäärin noin 5 prosenttia, mutta männyntaimikossa, jossa haapa on sivupuulajina, jo yli 20 prosenttia eli yli nelinkertainen. Periaatteessa tällöin vähintään joka viidennessä haapaa kasvavassa taimikossa olisi havaittu tuhoa havainnointijaksolla.” (Tutkimuksessa selvitettiin hirvieläinten aiheuttamien vioitusten yleisyyttä valtakunnan metsien kahdeksannen inventoinnin perusteella (VMI8). Aineisto oli mitattu vuosina 1986–92.)

    Jalkanen A. (2001). Hirvituhon todennäköisyys taimikoissa eteläisessä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja.

    ”Nuorten, 1970–1980-luvulla perustettujen, männiköiden tiheys on kohtalaisen alhainen. Lisäksi nuorissa männiköissä on paljon ulkoisia laatuvikoja. Heikko laatu yhdistettynä kohtalaisen alhaiseen tiheyteen johtaa laatuharvennustarpeeseen, mikäli halutaan kasvattaa laatupuuta. Pohjois-Suomessa metsikön valtapuista vain 20 % on hyvälaatuisia. Tämä tarkoit- taa sitä, että hyvälaatuisia valtapuita ei ole tarpeeksi kasvatettavaksi kiertoajan loppuun asti.”

    Saija Huuskonen, Metsätieteen aikakauskirja 2/2008

    Planter 5.3.2020, 11:54

    Tutkimus perustui vuonna 1980 perustetun hirvivioituskokeen aineistoon, jossa männyntaimia on vioitettu tarkoituksella mukaillen hirvien tekemiä tuhoja. Koepuut on mitattu maastossa, ja ne on käytetty Uimaharjun sahalla tukkiröntgenissä. Tavoitteena oli tutkia, miten hirvivioitus vaikuttaa puun käyttöön sahatukkina ja löytyykö tukkiröntgen kuvien perusteella sellaisia sisäisiä vikoja joita ei pystytä maastossa havaitsemaan.

    Tutkimuksesta ilmeni, että 70 % vioitetuista taimista ja 21,4 % vioittamattomista ei sovellu käytettäväksi sahatukkina. Tulos saatiin analysoimalla tukkiröntgenistä saatuja kuvia visuaalisesti. Syynä kelpaamattomuudelle oli useimmiten joko mutka tukkirungossa tai lenkous.

    A.Jalkanen 5.3.2020, 12:14

    Mutkaiset ja lengot on mahdollista tunnistaa ja poistaa harvennuksissa. Hankalampia ovat kylestyneet oksanpätkät ja muut viat tukin sisällä.

    Visakallo 5.3.2020, 16:22

    En mielestäni ole mikään hirvien vihaaja, mutta metsän ollessa minulle elinkeino, en ymmärrä sitäkään, että niitä pitää olla niin paljon, että syntyy merkittäviä ja kalliita vahinkoja. En usko, että hirvet metsästämällä Suomesta loppuisivatkaan.  En myöskään hyväksy sitä, että metsänomistajat syyllistetään hirvien suuresta määrästä.

    Puuki 5.3.2020, 16:41

    ”Nuorten, 1970–1980-luvulla perustettujen, männiköiden tiheys on kohtalaisen alhainen. Lisäksi nuorissa männiköissä on paljon ulkoisia laatuvikoja. Heikko laatu yhdistettynä kohtalaisen alhaiseen tiheyteen johtaa laatuharvennustarpeeseen, mikäli halutaan kasvattaa laatupuuta. Pohjois-Suomessa metsikön valtapuista vain 20 % on hyvälaatuisia. Tämä tarkoit- taa sitä, että hyvälaatuisia valtapuita ei ole tarpeeksi kasvatettavaksi kiertoajan loppuun asti.”

    Ilm. oli kyse Pohj-Suomen ( ex Oulunläänistä ylöspäin ?)  männyn kasvatusmetsistä . Kun mäntyä istutettiin tuohon aikaan liian reheville pohjille, ei lopputulos ole tukkipuun tuottamisen kannalta kummoinen.    Erään sahatukkipuututkimuksen mukaan Pohjois-Karjala-Kainuu-  vyöhykkeen tukkien laatu oli keskimäärin parempaa kuin rajan takaisen Karjalan ja muun Suomen tukkien laatu.   Siinä ei ole ollut mukana aikoinaan väkisin lehtomaisille kankailla ym. saman ravinteisuustason kasvupaikoille istutetut männiköt.

    Muistaakseni vielä 15 % tukkipuuosuuden männiköt kannattaa kuitenkin kasvattaa norm. päätehakkuuseen asti eikä uudistaa ennen aikojaan. Paras tuotto niissä on kuitenkin tietysti jo menetetty.  (Tuossa ed. puhuttiinkin 20 %:sta valtapuista eli 20 kpl/ha, on eri asia)

    suorittava porras 5.3.2020, 17:00

    Pitkä lista tukin laatua alentavista vioista. Ainoa ongelma tuntuu kuitenkin olevan keskittyminen vain yhteen tutkintalinjaan vikojen syistä. Jos metsässä näkyy hirven jälkiä , vaurioiden ja vajaalaadun syy vieritetään liian helposti pitkäjalkaisen sorkkaeläimen syntilistaan.

    Nyt korjataan satoa hyvin vaihtelevissa oloissa uudistetuista ja kasvatetuista männiköistä. Mäntyä istutettiin tomerasti liian reheville maapohjille. Samaan aikaan istutus tehtiin avojuuritaimin ja työn nopeuttamiseksi taimet istutettiin vinoon. On kasvanut  männiköitä ,joista ei löydy montaakaan suoraa puuta. Jos ko tapaukseen liittyy vielä raivaamattomuus , loputkin  puut kehittyvät vajaalaatuisiksi lehtipuiden piiskaamana.

    Siirtyminen pottitaimien käyttöön ei myöskään sujunut ongelmitta. Liian kovat kasvatusruukut menetelmän käyttöönoton alkuvaiheessa juurten ympärillä haittasivat taimien juurtumista ja kehittymistä. Taimivaihe venyi tarpeettoman pitkäksi ja altisti taimet hirvituhoille kilpailevan lehtipuuvesakon otettua tilan haltuun.

    Teknisesti huonoa laatua on kehittynyt myös uudistusvaiheen liian voimakkaan maanmuokkauksen seurauksena. Erityisesti ,kun kysessä on routiva maaperä. Puuston runkomuoto on näissä tapauksissa levoton tyvestä latvaan .

    Turvemaat ,joita ahkerasti ojitettiin ja uudistettiin 60-luvulta alkaen ovat oma lukunsa. Niillä kasvaneista männyistä saa lähes poikkeuksetta tehdä tyvestä 3 metrin kuitupöllin liian lenkouden takia. (Tästä huolimatta tuli juuri sahalta yli 5%:n poikkeamapalaute suolta hakatuista lengoista tukeista).

    Sitten ovat nämä todelliset ongelmakohteet hirvien suhteen. Taimikot ,joiden hoito on myöhästynyt tai taimikko on jäänyt hoitamatta. Tätä riskiä on jokaisen mahdollista pienentää. Hirvivahinkokohteilla käyneet tarkastajat ovat todenneet lähes jokaisella kohteella kasvavan liikaa lehtipuita. Puhtaissa männiköissä vahingot ovat harvinaisia. Samaan päätelmään olen tullut itsekin metsiä kiertäessäni.

    Kannattaa perehtyä tarkoin syihin ja seurauksiin eikä keskittyä vain yhteen tekijään. Jokainen vaiva vaatii korjautuakseen juuri oikean toimenpiteen ja lääkkeen.Puustossa esiintyy laatua alentavia vikoja ,vaikka maassamme ei olisi yhtään hirvieläintä.

Esillä 10 vastausta, 171 - 180 (kaikkiaan 346)
1 2 3 … 17 18 19 … 33 34 35