”Mitenkäs, oletko käynyt läpi jo kansanedustajiakin?”

Olen. Homma on kuitenkin turhaa ja turhauttavaa. Vaikka patistelu on johtanut kysymykseen eduskunnassa, niin vastaus on niin ennalta arvattavissa, että kysmyksen liitteeksi voisi liittää samalla vastauksen siihen. Säästyisi aikaa. Jos vaikka päädyttäisiin tekemään kansalaisaloite aiheesta, niin voisin antaa vastauksen heti, ettei tarvitse kierrättää eduskunnan kautta. MMM:lla näyttää olevan valmis vastausformaatti, voisin kyllä sen avulla vastata ministerin puolesta.

”Planter, ei sattumalta ollut Veistola joka sinulle vastasi?”

Ei ollut sattumalta. Patistelin mm. valtakunnallisessa riistaneuvostossa vaikuttavia SLL:n jäseniä.

Viesti vhp asiassa oli, että pelkällä SLL:n kannanotolla ei ole juuri mitään painoarvoa, jollei siihen yhdistä erilaista aikaavievää taustatyötä. Lähiaikoina SLL ei ole mitään uutta avausta tekemässä sen suhteen.

Ilmeisesti SLL näkee ”avohaakkuuraiskiot” pahimpana uhkana luonnon monimuotoisuuden vähenemiselle ja mielipidevaikuttamisen panokset kohdistetaan täysimääräisenä siihen. SLL:n mielestä haitalliset vieraslajihirvieläimet ilmeisti vain rikastuttavat Suomen luontoa?

Suomen Luonnonsuojeluliitto tuntuu luottavan siihen, että maa-ja metsätalousministeriö osaa huolehtia monimuotoisuuden säilymisestä parhain päin hirvielänten ”kannanhoidon” avulla. Se ei kuitenkaan luota siihen, että MMM osaisi metsänhoidon osalta vaalia luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja on ottanut asiakseen korjata tämän epäkohdan. Ehkä ovat oikeassa, sillä MMM näyttä olevan nimenomaan riistan”hoitoon” keskittynyt ministeriö, mutta metsänhoito- ja metsätalousosaaminen puuttuu?

”Minusta varmaan se ”ongelmaporukka” hirivikantojen osalta metsänomistajien joukossa on tuo 40% joukko.”

Jos nyt ”ongelmaporukasta” sallitaan puhua, niin minusta se on pienempi. Ongelmana on porukka, joille metsästyksestä on muodostunut elämäntapa, intohimo ja metsästysaiheinen kalenteri tahdittaa täysin koko elämää. Sekään ei vielä ole laajempi ongelma, ehkä kuitenkin henkilön läheisille.

Ongelma on se, että nämä, kieltämättä aktiiviset henkilöt etenevät riistaorganisaatiossa johtotehtäviin. Sekään ei vielä ole ongelma, vaan se että tämä samanhenkinen pieni porukka alkaa elää omassa pienessä kuplassaan ajaa vain omaa etuaan ja kieltää täysin, että heidän toiminnallaan voisi olla kielteisiäkin vaikutuksia. Riistaneuvoston puheenjohtajan sanoilla ”näillä mennään” vaikka sidosryhmät olivat yksimielisiä, että se johtaa vakaviin ongelmiin.

Otan esimerkin tästä keskusteluketjusta, miten liika intohimo harrastukseen alkaa johtaa sokeutumiseen:

”Kyseiseisellä tienoolla olen harventanut satoja hehtaareita männiköitä ,joissa puusto on keskimääräistä parempaa ja puita runsaasti. Vaikka siellä on talvehtinut aikanaan kolmenumeroinen määrä hirviä /1000ha, on todellisten vahinkojen määrä vähäinen.”

Kolminumeroinen määrä hirviä tarkoittaa vähintään sata (100) hirveä tuhannelle (1000) hehtaarille. Koko Suomeen se tarkoittaisi kolme miljoonaa (3 000 000) hirveä. Tällä hirvimäärällä puunkorjuun ammattilaisen mielestä ”puusto on keskimääräistä parempaa ja puita runsaasti ja todellisten vahinkojen määrä on vähäinen”.

Tuntuu tutulta nuo Planterin kokemukset ja näkemykset, joista hän viestissään 4.3.20 10:51 kertoo.

Kansanedustajat joko ovat tai näyttelevät olevansa täysin tietämättömiä hirvieläinasiasta. Parhaat sentään lupaavat pitää asian mielessä, mutta eräskin merkittävässä asemassa oleva kepulainen ei pitänyt ongelmaa ollenkaan vakavana (”eikö ne [sorkkaeläimet] mene muualle, jos menet sinne vähän paukuttelemaan?”). Samalla puolue puhuu jostain 150 miljoonan kuution kasvutavoitteesta. Taitaa olla kannatuksen syöksy täysin perusteltua, eikä mikään ”emme ole saaneet viestiämme kerrottua tarpeeksi selvästi kansalle”-juttu. Kepulaisten pitäisi kertoa viestinsä ensin itselle.

Luonnonsuojelijoille yms. tahoille eläinten aiheuttamat ongelmat ovat niillekin poliittisesti hankala juttu, kun jäsenistön kettutyttöosasto ei ymmärrä tarvetta vähentää söpöjä eläimiä. Siinä ei mikroskoopissa epäystävällisen näköiselle hyönteiselle tai jäkälälajille, sienirihmastolle mikrobille yms. vähemmän söpölle eliölle ymmärrystä heru, kun amerikkalainen vieraslaji vetoaa tunteisiin. Lisäksi ongelmana on tosiaan se, että luonnonsuojelijoilla on liian suuri kynnys edistää tehometsätalouden kanssa yhteisiä asioita. Lisäksi on tullut havaittua, että tietämys niin metsätaloudesta kuin luonnostakin voi siellä suunnalla olevilla äänitorvilla olla todella heikkoa. Tosin tässä ei metsäala erotu positiivisesti. Toki luontoväen joukossa on hyvinkin osaavia biologeja yms. (kuten metsäalallakin), joiden kanssa keskustelu olisi varmasti antoisaa.

Panteria ja Visakalloa tuntuu vaivavan luottamuspula kirjoituksiini nähden. Voitaisiin varsin hyvin sopia tapaaminen Riikilän Mikon avustuksella sopivaan aikaan , niin voidaan käydä toteamassa muutaman esimerkkini pikkansapitävyys.

Tuo suuri hirvitiheys(hetkellisesti jopa yli 100yksilöä/1000ha) vaivasi vuosikymmeniä talvehtimisalueella Keskisessä-Suomessa ja tilanne ylitti jopa valtakunnallisen uutiskynnyksen. Nyt iso osa ko alueesta on raivattu turvetuotantoon , mutta ympärillä kasvaa ihan kelvollista männikköä  hirvien aikoinaan aiheuttamasta riesasta huolimatta. Edes alueella hirvivahinkojen lisäksi 1980-luvun lopulla riehunut  versoruoste ja eikä ajoittain vaivanneet lumituhot ole vieneet metsiä kovin huonoon kuntoon.Visakallon ja Planterin ajatusmaailmassa tuolla alueella ei pitäisi olla enää metsää lainkaan.

Voidaan käydä porukalla katsomassa  tuota ihmettä , kun lumet ovat sulaneet. Nähtävää löytyy muualtakin. Eri-ikäistä männikköä kasvaa silmänkantamattomiin kolmen kunnan alueella talvehtimisalueen ympäristössä.

Samalla vierailulla voidaan keskustella tavasta ja menetelmistä , joilla hirvikantaa yritetään pitää hallinnassa näillä kulmilla. Karvalakkilähetystöt eivät kuulu keinovalikoimaan ja kaupallinen toiminta pyritään pitämään mahdollisimman kaukana sotkemasta hyvää harrastusta.

Täytyy kyllä ihailla Planterin analyyttistä ja asiallista otetta. ”Ongelmaporukan” hän määritteli kyllä osuvasti. Voimia!