Kiitosta annan aina ,kun on aihetta . Olen nähnyt onnistumisia yksityismetsissäkin.

Mitä UPM:n metsiin tulee ,en erityisesti korostanut hirvivahinkoja ,vaan totesin ,että puusto on kasvanut ihan kelvollisesti runsaasta hirvikannasta huolimatta . Moni panikoi asiasta ihan turhaan. Sellainenkin yksittäistapaus mahtuu asiakaspiiriin ,jossa isäntä sai täydet korvaukset männyntaimikkoon kohdistuneesta hirvituhosta keskellä talvehtimisaluetta. Ko taimikko varttui ensiharvennusikään ja harvennettiin. Tein alueelle itse kakkosharvennuksen ,jonka jälkeen palstalle jäi laadukas täystiheä männikkö lihomaan päätehakkuuseen. Kyseiseisellä tienoolla olen harventanut satoja hehtaareita männiköitä ,joissa puusto on keskimääräistä parempaa ja puita runsaasti. Vaikka siellä on talvehtinut aikanaan kolmenumeroinen määrä hirviä /1000ha , on todellisten vahinkojen määrä vähäinen.

Valkohäntä pois ja metsäpeura tilalle! Vhp on pohjoisamerikkalainen vieraslaji, ja metsäpeuran osalta Suomi lienee ainut maa EU:ssa jossa sitä esiintyy, joten meillä on erityisvastuu lajista.

Jäkälä, ruohovartiset kasvit, lehtipuiden lehdet.

Metsäpeura ei paljoa vahinkoa aiheuta mutta jos niitä lisätään eikä muita hirvieläimiä saada vähennettyä, niin kerrannaisvaikutuksia voi ilmetä.

Lainaus Metsähallitus: **

Maatalous-, tieliikenne- ja metsätalousvahingot ovat korvattavia, mutta esimerkiksi koristejäkälän syönti ja tallaus jäävät korvausten ulkopuolelle.

Metsäpeurat käyttävät viljelmiä laituminaan, ja tällöin vahinkoja syntyy sadon syömisestä, kaivamisesta, tallaamisesta ja vähäisesti myös ulostamisesta. Peltolaidunnus ei kuitenkaan automaattisesti johda vahinkoon, vaan voi joissain tapauksissa jopa parantaa satotasoa. (!) Suomenselällä toteutetun satovahinkotutkimuksen (MTT, Etelä-Pohjanmaan tutkimusasema) mukaan metsäpeurojen laidunnus ei aiheuta merkittävää satotason laskua. ((vielä, koska ovat harvalukuisa))

Metsäpeurojen aiheuttamat vahingot metsätaloudelle ovat samansuuntaisia porojen aiheuttamien vaikutusten kanssa. Metsäpeurat voivat esimerkiksi vaurioittaa talvisen jäkälänkaivuun yhteydessä pieniä taimia tai hangata sarviaan puihin kiima-aikana. Vahingot koskevat lähinnä yksittäisiä puita, eikä estotoimenpiteisiin ole tarvinnut ryhtyä**

Valkohännän jos saisikin pois, ei siinä mitään! Niin kuuluisikin. Vähän sama, kuin kanadanmajava tai täplärapu. Tuotu laji on jyrännyt alkuperäisen.

Elämää on omien tiluksiesi ympärilläkin ,Visakallo! Edustat aika suppeaa aluetta koko Suomesta.  Se ,että omistaa maata ,ei takaa parasta tietoa metsien hoidosta ja tilasta . Jos kiertää 35 vuotta päivittäin maakuntien metsiä käsittelemässa ,takaa varmasti paremman näkemyksen metsien tilasta verrattuna siihen ,että kiertää samaa kehää omilla tiluksillaan. On tullut laadutettua ja mitattua kalikat yksinpuin useamman tuhannen hehtaarin alalta neljän eri maakunnan alueella. Samalla olen seurannut tarkalla silmällä myös taimikoiden tilaa ja kehitystä.

Raskauttava asianhaara tietojen uskottavuuden suhteen tuntuu olevan tuo metsästysharrastus. Sekin alkaa olla hiipumaan päin , josko uskottavuus sitä myöden paranisi.Johtotehtävät ovat ensi syksystä alkaen muilla ja käyn metsällä ,kun satun kerkiämään. Ne ,joita nykyien sorkkaeläintilanne vaivaa ,astukoot remmiin. Ei se tilanne puheilla ja kirjoituksilla korjaannu. Täällä tilanne on hallinnassa.

.

Jokaisella metsätilallisella on tietysti hieman eri tilanne. Laajin näkemys on kuitenkin VMI:lla. 60 000 koealaa Suomessa, jotka inventoidaan säännöllisesti. Väittäisin, että sen tuottama näkemys on ehkä jopa laajempi kuin metsässä työskentelevän motokuskin, joka ei työskentele taimikoissa.

VMI:n mukaan täydellisiä tai vakavia taimikkotuhoja on yli 100 000 hehtaarin alalla ja laatua alentavia lähes miljoonalla hehtaarilla. Kyse ei siis ole muutaman tällä keskustelupalstalla kitisevän ongelma, kuten joku yrittää vuodesta toiseen vähätellä. Ongelma on laaja ja asia vakava. Jokainen kyllä ymmärtää, ettei hirvivahingoista tällä hirvimäärällä päästäisi eroon vaikka jokainen taimikkohehtaari olisi hoidettu ohjeiden mukaan.

”Raskauttava asianhaara tietojen uskottavuuden suhteen tuntuu olevan tuo metsästysharrastus.”

Ei se ole raskauttava, mutta sillä on vaikutusta. Kaikki ovat varmaan tutustuneet Ashley Selby:n tutkimuksiin, joissa metsästäjiä vietiin arvioimaan taimikkotuhoja. Taimista oli vaurioitettu 70%, kun metsästäjät vastasivat paljonko oli vaurioitettu, vastaus oli 30%. Sitä ei siis voi kiistää, etteivätkö metsästäjät katsoisi hirvivahinkoja sarvisankaisten silmälasien läpi, joissa on hirvivahinkosuodatin.