Keskustelut Metsänhoito HIRVIKANNAN HOITOSUUNNITELMA TARPEEN PÄIVITTÄÄ HETI

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 206)
  • HIRVIKANNAN HOITOSUUNNITELMA TARPEEN PÄIVITTÄÄ HETI

    Merkitty: 

    Ns. ”metsien monipuolinen käyttö”, erikoisesti pelkän hirviharrastuksen vuoksi liian korkealla pidetty hirvikanta moninaisinen vaikutuksineen, on aiheuttanut runsaasti hiilidioksiidi- päästöjä. Jos hirvieläinkantoja ei nyt leikata, on tulevaisuudessa odotettavissa metsien  jatkuvasta kuusettumisesta johtuvan monimuotoisuuden heikkenemisen seurauksena lajikatoa ja moninaisia seuraustuhoja, jotka lisäävät kasvihuonepäästöjä. Myös metsissä päästöt täytyy saada minimiin.

    Suomen ilmastopaneeli on juuri  päivittänyt Suomen päästötavoitteet. Sen pohjalta ilmastolakia on tarkoitus päivittää niin, että Suomi olisi hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Siihen tarvitaan avuksi myös metsien lisäkasvun mahdollistama hiilinielu.

    Metsät ovat sekä päästölähde että puiden lisäkasvun yhteydessä tapahtuva hiilinielu. Molempiin elementteihin on hirvikannan hoitosuunnitelma pyyntilupamitoituksineen ollut vaikuttamassa negatiivisesti. Syöhän hirvi hyvin usein jalostetut männyn ja koivun taimet, jos joku niitä on uskaltanut viimeisten vuosikymmenten aikana vielä istuttaa. Harrastus on hirviasiassa ollut ohjaamassa metsien käyttöä sekä päästöjä lisäävästi että hiilinieluja heikentävästi.

    Myös kansallisen metsästrategian uusin päivitys olisi tarpeen päivittää samoilla perusteilla kuin hirvikannan hoitosuunnitelmakin.

    Pitää ottaa huomioon, että viimeisessä hirvitarkastuksessa valtiontalouden tarkastusvirasto (2005) piti hirveä yhteiskunnan kannalta vahingollisena eläimenä. Ko. virasto esitti yhdeksi vaihtoehdoksi hirviongelmaan pyyntiluvista luopumista. Se olisi viisasta myös metsänomistajien ja liikenteen kannalta.

  • mehänpoika

    Olen joskus metsästänyt pienriistaa. Tiedän tunteen kuten Arto kuvailee. Luin aikoinaan riistapäällikkö Rauno Poutasen ajatuksia hirvenmetsästyskauden jälkeen, kun Suomessa oli saatu saaliiksi 5000 hirveä, joista osa oli vasoja: ”Kumpa metsästäjät joskus ymmärtäisivät, että muutamien vuosien hirvenkaatolupa-anomuksia vähentämällä saataisiin tulevaisuudessa lisättyä vuotuisia kaatolupia.” – Jotenkin tuohon tapaan. Riistapäälliköiden aloite lienee ollut nykyinen kehityssuunta hirvipolitiikassa. Mikään ei tunnu enää riittävän pyyntilupien määrässä.

    Metsänomistajien toiveista piittaamaton hirvipolitiikka on vienyt muunkin metsästyksen arvostusta. Jopa vihamielisyyttä on alkanut ilmetä. Kaupallinen hirvieläinten metsästys takuusaaliineen ei tunnu soveltuvan suomalaisiin yksityismetsiin vaikka sitä kuinka ajettaisiin erilaisissa strategioissa. Poikkeuksiakin löytynee.

    Hirvikannan hoitosuunnitelman päivitys pitäisi mahtua kolmeen A4 -arkkiin. Muuten se jää yleensä lukematta. Tuntuu siltä, kuin aivan tarkoituksella pyritään kaikki strategiat kirjoittamaan niin laajoiksi, että niitä ei moni jaksa lukea. Todellinen ja tarpeellinen tieto on piilotettu jonnekkin.

    Puuki

    Paukkuahneet autoilevat metsästäjät niitä kanalintukantoja eniten kurittaa. Kun kannat on alhaalla niin silloinkin on tavattaessa helppo ampua metsäteiltä soraa ja rypypaikkoja  etsiviä harvinaistuneita metsäkanoja.

    mehänpoika

    ”Mikä on joutomaaksi luokiteltu peltomaa?” Kyseli aiemmin A. Jalkanen.Tietämäni mukaan sellasta ei olekkaan. Pelloksi luokiteltu maa pysyy peltona, vaikka sitä ei viljellä. Viljelemätön pelto on ns peltoheitto. Molemmat muuttuvat metsämaaksi kun ne on hyväksyttävästi metsitetty. Ne voivat myös taimettua luontaisesti, mutta pysyvät vielä pellon ”kirjoissa” kunnes maanomistaja on pyytänyt metsäkeskukselta luokitukseen muutosta.

    Turvemaan pelto on päästöjen lähde. Ilmastopaneelin pj Ollikaisen mukaan pitäsi saada turvemaan peltoja, eli viljelyksessä olevia peltoja tai viljelyksestä pois jääneitä ns peltoheittoja, metsämaaksi. Näihin saa hyvä valtion tuet. Valitettavasti nykyisillä hirvikannoilla lopputulos voi olla hyvin laiha, ainakin puuntuotannon kannalta.

    A.Jalkanen

    Juuri näin, mehänpoika. Jos metsittämistuen ehdot vedetään liian tiukoiksi, ajatus vesittyy eikä hehtaareita tule. Paksuturpeiselle rehevälle viljelymaalle metsitys ei välttämättä ole paras vaihtoehto, koska turvekerroksen hajoamisen päästöt jatkuvat suurina vuosikausia. Muuttaminen pysyvästi nurmelle tai ennallistaminen takaisin kosteikoksi voi olla näille parempi ratkaisu.

    Se on selvää että hirvien suihin näitä veronmaksajien rahoilla metsitettyjä alueita ei kannata syöttää. Riistakeskus voisi kustantaa niihin 1,5 metriä korkean aidan tai hoitaa hirvieläimet muutamaksi vuodeksi sukupuuttoon.

    Puuki

    Pelloksi luokiteltu maa pysyy peltona, vaikka sitä ei viljellä.

    Eipä mene noin.  Kun pinta-alaverotus oli vielä voimassa, niin verottaja muutti automaattisesti muistaakseni 8 vuoden viljelemättömyyden jälkeen pellon metsämaaksi. Puun kasvu tai kasvamattomuus pellolla oli sivuseikka maankäyttömuutoksessa verottajan papereissa.  Kun sitten semmoselle pellolle tehdään jossain vaiheessa kartoitus (ms: n tekoa varten  tai jokin muu syy)  , niin joutomaaksi menee , jos ei kasva muuta kuin pajua tai ojissa vähän  koivuja tms.

    Tuosta syystä on olemassa peltoheittoja joista on joskus jo maksettu metsäveroja etukäteen olemattomasta tuotosta.

    mehänpoika

    Puukille: Mistähän se verottaja pöytänsä ääressä tietää muutella viljelemättömiä peltoja metsämaaksi, ellei maanomistaja jostain syystä ole metsäkeskukselta pyytänyt ko toimenpidettä.

    Metsäsuunnitelmaa tehdessään suunnittelija ei yleensä katsele luokitustietoja. Silloin peltoheitto yleensä kirjautuu vajaatuottoiseksi metsämaaksi johon esitetään metsitystä mahdollisen hakkuun jälkeen.

    Nykyisen puunmyyntiin perustuvan metsäverotuksen aikana eii luokituksella ole verotukseen vaikutusta. Aiemmin peltoheitoista ei ole tarvinnut maksaa metsäveroja, jos metsänomistaja ei tyhmysissään ole teettänyt luokituksen muutosta.

    Metsäveroluokka määriteltiin maapohjan tuottokyvyn mukaan. Siis entinen pelto harvoin luokiteltiin joutomaaksi. Kitumaan luokka lopetettiin jo aiemmin.

    Pinta-alaperusteisen metsäverotuksen aikaan sai maanomistaja määräaikaisia verovapauksia hirvien tuhoamista taimikoistaan. Verovapauden voimassaoloaika oli porrastettu tuhoalueen tuhoasteen mukaisesti.

    Nykyisin hirvivahinkokorvaukset ovat maanomistajalle verotettavaa tuhoa kuten ovat esim myrskytuho tai metsäpalokorvaus. Samalla tavoin verotetaan valtiolta saaduista tuista, esim. kemera-tuet.

    Kyllä siinä on ollut ihmettelemistä, kun esim hirvivahinkokorvaukset on verotuksessa rinnastettu myrskytuhokorvauksiin. Siksi hirvivahingoista olisi päästävä kokonaan eroon. ”Kohtuullisuus” on liian paljon.

    Puuki

    Pinta-alaverotuksen aikaan luokiteltiin metsämaat joskus uudestaan.  Päivitettiin siis tilanne.  Verottaja sai ne tiedot varmasti eikä siinä tarvittu mitään mo:n omaa ilmoitusta.  Maan omistajan tyhmyydellä tai viisaudelle ei ollut mitään osuutta  asiaan.   Se jäi hyvin mieleen, kun isä kertoi miten peltoheitoista piti alkaa maksaa veroa pinta-alan  mukaan vaikka puuta  ei turvemaapeltojen saroilla kasvanutkaan.  Ja näin minä omin silminkin ne veroluokituskartat .

    Peltoheittojen metsitys ei ollut (eikä ole vieläkään) aina niin yksinkertaista tai tuottavaa hommaa, että olisi kannattanut välttämättä siihen ryhtyä vaikka verottaja yrittikin siihen kepillä mo:t saada mukaan.  Melko monta epäonnistunutta pellonmetsitys alaa olen nähnyt.  Onnistuneitakin joitain.    Siinä ei auta metsäkeskuksen ukkojen viisastelu yhtään, että pitäisi laittaa muka taimet vain kasvamaan ettei tarvi veroja turhaan maksaa (sitä varmaan mehänpoika seuraavaksi esittää) .

    Erilaisia käytäntöjä on voinut olla eri metsäkeskusten (silloin keskusmetsältk:en)  alueilla mutta niin se meni täällä .    Eikä m-suunnitelman tekijän välttämättä mitään verotietoja tarvitse katsoa, riittää kun näkee  että jokin kuvio ei kasva muuta kuin esim. niitä ojakoivuja tai pajuja; sehän voi mennä  joutomaana/vajaatuottoisena  siten heikon kasvun perusteella suunnitelmassa.  Ei kaikki suunnitelman tekijät käy edes jokaisella  kuvioilla.   Edelleen verottajan tiedoissa pyörii kotitilan muutaman ha:n joutomaa-merkintä vaikka ne sarat ei mitään joutomaita olekaan puunkasvukyvyltään  ( en tiedä milloin  ja kuka ne on muuttanut joutomaiksi, kun alkuun muutoksen jälkeen  olivat metsämaita veroluokituksessa ) .   Vaan paksun heinän ja kuntan  päälle ole vieläkään puita alkanut kasvaa vuosikymmenien aikana eikä tod. näk. alakaan muutamaan seur.  10- vuoteen ainakaan.

    Olihan silloin olemassa taimikkovähennyskin jonka sai , kun taimikko oli saatu aikaan , tarkastettu ja täytti kriteerit. Taimikolle sai eripituisen verovapautuksen eri alueilla.  Jotain 10-15- 20 vuotta taisi olla vaihteluväli, en niin tarkasti enää muista vuosia.   Eipä tietenkään enää myyntiveron aikaan luokituksella ole mitään vaikutusta verotukseen mutta ennen oli, sen nyt tietää jokainen.

    mehänpoika

    Puuki ei jostain syystä tykkää tämän otsikon aiheesta. Se huomaa siitä, kun hän kommenteissaan selvästi pyrkii ohjaamaan keskustelua tai kommentointia muualle varsinaisesta aiheesta.

    Otsikon aiheen ja arvostelun kärki kohdistuu noin vuonna 2014 valmistuneeseen hirvikannan hoitosuunnitelmaan, josta en ainakaan minä ole löytänyt mainintaa tai ratkaisua liiallisen (nykyisen) hirvikannan aiheuttamaan metsien kuusettumiseen ja siitä johtuvaan monimuotoisuuden heikkenemiseen ja lajikatoon.

    Vuonna 2019 laadittu kansallinen metsäsrategia 2025 päivitys on mielestäni laadittu samassa hengessä kuin 17 vuotta sitten laadittu hirvikannan hoitosuunnitelmakin. Nykyistä hirvikannan säätelyä ei tässäkään strategiassa minkään otsikon alla aseteta kyseenalaiseksi, vaikka ilmastonmuutos ja metsien monimuotoisuuden heikkeneminen ovat aivan viime vuosina olleet valtiovallan keskeisin huolenaihe. Näyttäisikin siltä, että samat tahot ovat olleet siunaamassa molempien strategioiden keskeiset ohjeet.

    Kannattaa käydä lukemassa metsäsrategian visio ja sen pohjalta laaditut toimintaohjeet. Lueteltu kolme kohtaa, joista kohdan 3 koitan lisätä tähän myöhemmin. Hirvikannan suuruudesta siinä ei mainita mitään mutta monipuolista käyttöä painotetaan.

     

    suorittava porras

    suorittava porras

    Täytyy vielä kertauksena tuoda yllä oleva tilasto esiin. Lupien käyttöastekin jäi 80 prosenttiin , joten asetettuihin tavoitteisiin on päästy. Tätä mieltä on myös 84% alueellisten riistaneuvostojen jäsenistä . Hirviä on joko sopivasti tai liian vähän. Heistä 73 posenttia omistaa metsää ja taitaa olla metsää omistamattomia virkamiehiä loput jäsenistä , jotka on kutsuttu viran puolesta mukaan neuvostoihin.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 206)