Ministeri Anttila oli ensin viety mukaan hirvijahtiin ja jahtitulille. Siellä oli Anttila saatu myötämieliseksi metsästäjien hankkeelle. Näin se on ennenkin pelannut.

Nyt tilanne on muuttunut. Hirvistä on tulossa ongelma myös ilmaston kannalta.

Nyt metsäkato aiheuttaa merkittäviä ilmasto-ongelmia, mutta Suomi haluaisi niistä eroon EU:ssa. Luke:n tutkimusproessori Raisa Mäkipää: ”Vastuutonta!”

Nykyisen hirvikannan ylläpidossa voi olla MMM:stä käsin hoidettu salaliitto. Olen ollut huomaavinani esim. virkojen täytössä seuraavaa:

1. Sinne johtaville paikoille on kelpuutettu hirviasiassa vain samoin ajattelijoita. Muut kyseisen tehtävän hoitoon liittyvät ansiot ovat olleet toissijaisia.

2. Maa- ja metsätalousministeriksi on pyritty aina saamaan metsästysasiossa ns. ”oma mies”. Yleensä paikka on langennut keskustapuolueelle. Samaa asiaa ajetaan takaa myös presidentin vaaleissa. Nimityksen tai vaalin jälkeen on ”oma mies” -arvo varmistettu viemällä valittu hirvijahtiin ja erätulille aivopestäväksi.

3. Ylivalta ministeriössä on saatu entisessä kala- ja riistaosastossa valinnoilla ja runsaalla miehityksellä.

4. Tutkimuslaitosten yhdistäminen saman johdon (Luke) alle (Metla ja RKTL mm) poisti lopullisesti hirvipolitiikalle kriittiset kannanotot tutkimustuloksia julkaistaessa. Esim Metsäntutkimus ja Hirvitutkimus (Hirvitutkimus tutkii lähinnä ”hirvien hyötyjä”) melko sopuisasti saman hirvestystä harrastavan johdon alla. MMM tekee päätökset mitä tutkitaan ja mitä jätetään tutkimatta. Tuleekohan tällaisista tutkimuksista puolueetonta ja hyvää tutkimusta?

2013-2014 valmistunut hirvikannan hoitosuunnitelma on MMM:n rahoittama ja Luke:n tekemä. Sidosryhmiä silmänlumeena mukana.

Samoin Kansallisen metsäsrategian 2019 päivitys. Siinä vain parissa kohti on hirvi mainittu, mutta peitellysti sanan riista tai metsän virkistyskäyttö-termin alle liiankin usein. Hirviongelmista ei ollut juuri mainintoja.

Strategia ei sovellu yksityisten metsänomistajien ohjenuoraksi. Vahingollista se on myös luomakunnan tulevaisuudelle.

Ei näytä paltan lukijoita kiinnostavan MMM:n osuus nykiseen tilanteeseen metsissä, että jalostettuja männyn- tai kuusentaimia eivät metsänomistajat enemmälti uskalla istuttaa. Luulette varmaan että kirjoittelen lämpimikseni. Tässä lisää todisteita:

Vielä 1980-luvun alkupuolella Riista- ja Kalatalousosaston ylijohtajana toimi Tauno, V. Mäki. Hän ehkä ymmärsi nykyisin tasapuolisemmin hirvieläinten vaikutuksen talouselämään. Hän olisi tyytynyt maltillisempaan hirvikantaan.

Otavan iso fokus 1975 sivulla 4060 hän kirjoittaa METSÄSTYS-aiheen alla mm: ”Hirviä kaadetaan noin 7000 mutta hirvikannat pyritään kasvattamaan niin suuriksi, että kaatomäärä voitaisiin nostaa 9000:een. Valkohäntäpeuroja kaadettaan 1200”. Viime vuosikymmeninä kaadot ovat olleet luokkaa kymmenkertaiset.

Vuonna 1982 Metlan tutkija Kari Löyttyniemi tekee yhteenvedon VMI3 inventoinnin yhteydessä kerätystä tiedoista. Sivulla 2.  ”Männyntaimikoiden hirvivahingot 1950-luvun alussa”. ”Kokonaistuhoala mäntyvaltaisissa taimikoissa oli 10 000-15 000 hehtaarin suuruusluokkaa, joka merkitsee noin 2 000-3 000 hehtaarin vuotuista tuhoalaa. Talvehtiva hirvikanta oli vastaavana aikana ollut noin 7 000-9 000 eläntä ja männyntaimikot olivat valtaosaltaan luontaisesti syntyneitä.” Sivulla 7. ”jonkin asteisia hirvivahinkojanoin 150 000 hehtaarin alalla mäntyvaltaisissa taimikoissa.” Viime vuosien hirvituhoalat ovat ehkä luokkaa kymmenkertaiset. Samoin talvehtiva hirvikanta.

Löyttyniemen tutkimuksista ei RKTL:sä Tauno. V. Mäen seuraaja, Heikki Suomus, ilmeisesti pitänyt, koska hirvivahinkotutkimuksia ei pitkään aikaan tehty. Seurattiin lähinnä yksin Metsälautakunnalle tehtyjä hirvivahinkoilmoituksia. Niitä vertailtiin hyötyihin.

Löyttymiemi olisi ollut ansioitunut henkilö Mäen seuraajaksi, mutta merkonoomi Suomus sai paikan. Hirvikannat lähtivät huimaan nousuun seurauksineen.