Meillä on kaivettava onget ja verkot esiin ,että saa syötävää. Kuluu aikakin paremmin ,kun hirvimettällä. Tosin lihaa se on pyyn rintakin. Sitä on enemmän tarjolla.

Täällä bongailtiin teeriä , muutama metso ja koko joukko pyitä. Treriä parvessa viitisenkymmentä.

Hirvijahdin päätähdet näyttävät tehneen katoamistempun näillä kulmilla. Jälleen tyhjä viikonloppu. Näin vaisua aloitusta ei ole ollut yli 50 vuoteen.

Pistin muuten merkille ,että hirvikato saattaa olla seurausta metsänomistajien aktiivisuudesta taimikoidensa suhteen. Lähes puolet jahtialueen pinta-alasta on  viimeisen päälle hoidettuja yhtiöiden maita ja muutama suurehko yksityinen mo kuuluu samaan joukkoon. Taimikonhoitorästejä ei vaikuta olevan. Eihän se hirvi silloin jää pesimään eikä olemaan , kun ravintoa on niukasti ja suojakin puuttuu. Metsästäjien on tyytyminen lintupaistiin.

Koiran opettaminen on varsin haastavaa ,kun hirvi ei jää haukuttavaksi. Havaittuaan koiran hirvi laukkaa yleensä pahimpia pusikoita pitkin tavoittamattomiin naapurin puolelle ja jää sille tielleen. Ei saa koulutettua edes ajavaa koiraa , kun kaadot jäävät haaveeksi.

Puolentusinaa miestä metsällä  ei ihmeisiin kykene. Kaksi koiraa paimentamassa ja saman verran ”kopparina” valtatiellä niissä tilanteissa, joissa hirvi valitsee väärän suunnan. Varsinainen ”passilinja” koostuukin sitten parista loivaliikkeisestä eläkeläisestä ,jotka eivät välttämättä ole enää aisteiltaan terävintä kärkeä , puhumattakaan ampumataidosta. Kun vielä käytössä on nuori koira ,jonka toiminta on enemmän epävarmaa ,kun varmaa, ei kyseisellä porukalla  saalistilastoja paljoa kasvatella .Tähän on monessa paikassa jo tultu ja vielä useammassa tulossa.