Nuo nykyiset hirviporukoiden elintasometsästäjät niitä renkaanpotkijoita on.Ei niillä tavoite ole pienentää hirvikantaa vaan mielummin suurentaa kuten tapahtuu nykyisin.

Kauhia parku jos joku hirvi sattuu jäämään pedon ruuaksi.Parempi se kun kotieläin ei siinä vahinkoa tapahdu jos hirvi poistuu muonavahvuudesta.

Olen seuran jäsen metsästänyt hirviä pienriistaa petoja ja osallistunut niiden loppukäsittelyyn.Aikanaan tuli käytyä kurssi lihanpaloitteluun ruhoista.Se olis hyvä kaikille metsästäjille.

Oman seuran ukot ei hyväksy jos alan kytätä ja suurin osa maistani eri maakunnassa ja seuraan liittyminen maksaisi 5000euroa.

Mettämiehen mainitsema tehokas seurue voisi olla hyvinkin yppärin erämiesten väkeä..

”Ongelma poistuu osin kun maanomistajilla alueillaan vapaa hirvieläinten  metsästysoikeus.”

Tämä olisi varmin tapa kadottaa otsikossa mainittu kansanperinne. Samalla katoaisi siihen liittyvä osaaminen. Järjestelmän alasajon jälkeen kun hoksataan, että uusi menetelmä toikin uusien keinojen sijaan pussillisen uusia ongelmia, järjestelmän rakentaminen uudestaan ei ole helppo rasti.

Hirviä jahdataan siellä, missä niistä on havaintoja ja tämä alue on seuralla tuhansien hehtaarien kokoinen. Kun vaihtoehtona on maanomistajan hirvijahti omalla yleensä 10-100 ha palstalla, homman tehottomuus huomataan yhden viikonlopun aikana. Hirven vanhat jäljet taimikossa tai ojan pientareella ei auta, kun pyssyn kanssa pitäisi päästä ampumaetäisyydelle.  Kauriin osalta maanomistajat ovat jo potentiaalinsa näyttäneet. Hirven kohdalla tullaan paria kertaluokkaa isompien kysymysten ääreen, kun onnistuneenkin laukauksen jälkeen maassa makaa satoja kiloja velttoa ruhoa, joka pitäisi saada johonkin käsiteltäväksi. Ei ole hirviporukkaa ympärillä, joka joukolla hirven vetää ojien yli tien varteen. Ei ole porukkaa, joka nostaa sen peräkärryyn. Ei ole porukkaa, joka ottaa sen kärrystä lahtivajalla nyljettäväksi. Ei ole lahtivajaa, jossa nyljetty ruho saa jäähtyä ja riippua leikkaamista odottelemassa kärpäsiltä suojassa tasaisessa ja oikeassa lämpötilassa. On vain suuret puheet, jotka vaimenee heti, kun niistä pitäisi ottaa vastuuta.

Mitä alkoholiin tulee, niin 70-90 luvuilla se kuului olennaisesti hirvijahteihin, joka ukolla oli pullo povitaskussa, ”lämmikkeeksi” . Eikä siitä huolimatta  tapahtunut enempäää metsästysonnettomuuksia, kuten harhalaukauksia, kuin nykyäänkään, itse asiassa, metsästäjien määrään suhteutettuna niitä tapahtui viinasta huolimatta vähemmän. Ja pieni määrä alkoholia veressä jopa parantaa osumatarkkuutta, kun se rauhoittaa ja rentouttaa sopivasti.

Muuten on taas todettava että metsästykseenkin sopii tämä sanonta että ennen oli miehet rautaa, toisin kuin nykyään, nykymetsästäjät on vain ”digimetsästäjiä” ennen eli vielä 70-80 luvuilla ja sitä ennen ei ollut käytössä nykyisenlaista teknologiaa, metsästys oli ”luomumetsästystä”  ja silti saivat ihan yhtä hyvin ellei paremminkin  hirviä kaatumaan  kuin nykyään kaikenmaailman digilaitteiden  ja autojen avulla.

Elä nyt viitsi Kalle kirjoitella p….kaa. Minä olen nähnyt hirvijahdin jo 70 luvulta.  Ei ollut mitään puhelimia, sitten tuli la-puhelimet, sitten tuli vhf – puhelime janyt kännykkä sovellukset. Koirat olivat ennen ilman mitään paikantimia. Sitten tuli viiksi tutkat ja sen jälkeen nykyiset paikantimet.

Ilman muuta teknologia on tuonut uudistuksia ja helpoutta. Mutta eihän ne hirvimäärät olleet 70 luvulla sitä mitä nykyään. Sen voin vakuuttaa että 2000 luvun suurista hurvimääristä ei olisi selvitty niin hyvin kuin selvittiin ilman kunnon koiria ja teknologiaa.