Suorittavan perjantaikippaus on hiukan tainnut mennä reippaaksi. Senverran mielikuvitus kulkee huvituksena. Ensinkin niitä aitoja tosiaan saa verkkovirtaankin kytkettäviä jonka jännite tosin ei ole 110 eikä sinnepäinkään. Minulle on aivan sama oppiiko hirvi tärskystä mitään vai ei mutta jo tälleen noin viidentoista harjoitteluvuoden jälkeen minulle riittää että se on ainut toimiva suojaus hirvituhoja vastaan. Eikä niitä aitoja ole ainoastaan H-vallassa vaan aivan yhtä pontevalla hirvialueella P-Satakunnassa. Nyt jopa enemmän huomattavasti siellä. Virrallisena on nytkin jotain yli 10ha:a siellä. Taimikot ovat ehjiä ja kasvavat huikeasti eikä ole nuoltu raivauksella aikä itseasiassa tehty istutuksen jälkeen yhtään mitään. Nuo 2011 alkaen sinne istutetut ovat jo osittain turvassakin kun vahvuuttakin alkaa jo olla yli 5cm.ä rinnan korkeudelta. Ilman aitoja siellä olisi hybridihaapapensaita joissa korkeus olisi huimat 0,5-1,0 m:iin ja osa olisi pelkkiä kuolleita runkon tynkiä. Niiden kasvua on siellä ihan paikallisetkin ihmetelleet. Lisäksi alla kasvaa monipuolinen sekametsä josta saa halutessaan aivan oman maun mukkaan valita mitä kasvattelee. H-vallan pienaukoilla en tosiaan olisi valinnut itse kasvattamiani vaan hirvien ruokailu olisi muuttanut alueet hieskoivuvitelikoiksi koska syönti on käytännössä jatkuvaa.
Eikä tuo näytä suorittavan ykkösihannepuustoa olevan tuo hies joten laitoin verkot oman maun mukkaan.

Kyse on hirvituhojen vähentämisestä olosuhteissa, joissa pukki tulkitsee kaalimaan 26§ toteutumista. Aitaaminen on taatusti tehokkaampi menetelmä kuin metsänhoidolliset toimenpiteet, joissa milloin pitää raivata kuviot tasarakenteisiksi monokulttuureiksi, milloin jättää houkuttelevia puskia ohjaamaan hirvet pois taimikoista. Ongelmana on aitaamisessa vain sen työläys ja kustannusten ohjautuminen aiheuttajalta vahingon kärsijälle.

sähöaidasta.

Aita viritetään helposti liian lähelle kohdetta eli jo melkein suojattavan kohteen sisään . Tämä on juuri se kohta , jossa hirvi on tehnyt ruokailupäätöksen ja tihentänyt askellustaan tullessaan ruokailemaan .
Jos eläimiä on useita , vain ensimmäinen saa tärskyn katkaistessan aidan .

Aita , kuten hajustetehosteetkin , voisi olla viisainta sijoittaa kauemmas varsinaisesta kohteesta . Sitä lähestyessään hirvi on varovainen ja pienenkin uhkaavan tekijän (=haju , ääni , liike) havaittuaan poistuu paikalta . Useampaan kertaan olen todennut liikkumattomana hirviä seuratessani , että rauhallinenkin hirvi saa hyvin nopeasti lisä vauhtia (sätkyn) ja muuttaa suuntaa , kun tuulenvire tuo ihmisen hajun sen sieraimiin . Sama vaikutus saadaan heilauttamalla reippaasti kättä. Vaatekappaleen kahahtaminen kääntää myös hirven kurssin välittömästi eri
suuntaan . Näin tapahtuu , kun hirvi on varuillaan . Eläimen aistit eivät kuitenkaan ole enää siinä tilanteessa herkimmillän , kun ruoka on kielenmitan etäisyydellä . Ajatukset ovat jo aterioinnissa ja varovaisuus unohtuu .

Omat kokemukset sähköaidasta eivät ole ruusuiset . Kesäisin
ukkostaa . Niiden aikana virtalaähde on irrotettava aidasta – myös maajohdosta . Pahimpina kesinä kolmekin virtalähdettä meni itseltäni lunastukseen ukkosen takia . Kerran kävi niinkin , että useita tolppavälejä lankaa oli sulanut kokonaan ja koko kilometrin mittainen tupla-aita oli uusittava sen takia , että metallinen johdinosa oli poikki jokaisen eristenupin ympäri kietaistun silmukan kohdalta .
Oli tullut täysosuma .

Sähköaita ei auta myöskään talvella , jolloin suurin osa varsinaisista hirvivahingoista tapahtuu , jos on tapahtuakseen . Aita on säästä johtuen kylmänä . Kun paikalle saapuu aitaan ”tottumaton” hirvimulli toiselta paikkakunnalta , voi arvata , mikä on lopputulos . Aitalangat poikki ja hirvi taimikossa ruokailemassa . Esim . hajusteet toimisivat tässäkin tilanteessa sopivasti sijoitettuna. Vieläpä vähemmällä vaivalla.

Glan käsitys täysin oikeanlainen muuten paitsi että tässä minun tapauksessani sentään riistahallinto kustansi akkupaimenaidat.
Suorittavalle antaisin ohjeeksi tutustua riista-aidan perustamisen ohjeisiin vaikka valmistajan sivuilta. Siellä ei käytetä puutolppia kuten hän eristimistä päätellen on karja-aitauksessa käyttänyt. Mitä kuvittelisit suorittava ukkosen suhteen minun tähän viiteentoista kesään mennessä tietäväni?
Yhtään ukkosvauriota ei ole ollut sen paremmin keskuksissa kuin nauhoissakaan. Kaikki ovat virrallisia olleet, osa talvellakin. Jos haluaa talvella täysin toimivan aidan kannattaa varmuudeksi käyttää yhtä nauhaa maadoitusnauhana. Sitä saa aivan kuin muutakin aitanauhaa vaikka sieltä rautakaupan hyllystä. Mutta jos maadoituskanget on sijoitettu hyvään paikkaan notkoon tai muuten hyvin kosteaan esim. ojan penkkaan koko syvyydeltään ei routa estä maadoitusta. Minulla ei ole tarvetta lisämaadoitukseen ollut. Tuo kaikki muu on sitä samaa ”suopaa” mitä hän tarjoaa hirville vissiin lisähajumausteeksi. Olen aivan varma ettei mikään haju toimi kuin pienellä alalla ja sekin on nykytuulisuudella aivan onnenkauppaa. A.R. epäili ettei kasvatuskelpoisuus säily h-haapojen alla. Voi olla mutta pitää muistaa että kaksikymmentä vuotta on lyhyt aika ja silloin sieltä vapautetaan alikasvosta kasvuun. Tämä on vain iso JOS kun ei kerran vielä sitä voi itsekkään tietää mutta koittanutta ei laiteta.

Tuota noin…. Jos se aita kerran on niin varma kapine , ei pitäisi olla tarvetta vahtia sitä jatkuvasti : )
Ja tuosta hirven kiimasta sen verran , että elokuun loppupuolella alkaa olla ajankohtaista….aikaisintaan .

Gla vilautti osoittavaa sormea metsästäjien suuntaan ja syyllisti yksin kyseiset harrastajat hirvikannan kasvun aiheuttajiksi .
Kyllä suurin syy hirvikannan kovaan kasvuun on tehostuneen metsätaluden tuottama lisäravinto ja paremmat elinolosuhteet .
Tilanne on yllättänyt kokeneetkin metsänkävijät tutkijoita myöten .

Kysyn vain , missä oltaisiin , jos harrastajaryhmä nimeltä metsästäjät puuttuisivat maastamme kokonaan . Voi sanoa , että on tehty suoranainen ihme harrastelijavoimin , kun hirvien määrä on saatu pudotettua nykyiselle tasolle .
Mitä jatkossa seuraa , onkin jo eri juttu .
On nimittäin varsin haastavaa , että siellä missä ei ole rittäviä resursseja , on keskimääräistä enemmän hirviä , mutta siellä missä
resurssit riittäisivät kovempiinkin suorituksiin on niukasti tai ei lainkaan hirviä . Tämä tilanne pahenee koko ajan . Tähän yhtälöön voi vielä lisätä sen , että resurssien niukkuus näkyy samoilla alueilla myös metsien hoidon tasossa . Kun ruokaa on ja rauha maassa , on
hirvikannan kasvulle pelottavan hyvät edellytykset . Gla voisikin antaa vinkin , kuinka voimavarat suunnataan nykyistä paremmin ?
Toiset eivät voi käyttää kykyjään , kun riistaa on niukasti , toiset taas eivät enää kykene , vaikka riistaa olisikin .