Sitten varsinaiseen aiheeseen.

Olen jo pitkään huvittuneena seurannut hirventorjuntatoimenpiteitä Harjavallan suunnalla . Kirjoituksista päätellen sähköaitaa viritellyt asentaja itse on saanut enemmän tällejä , kun kohde , jolle aita on tarkoitettu . Voikin sanoa , että aidan virittely on biologiassakin tutuksi tullutta sijaistoimintaa uhkaavassa tilanteessa . : )

Sen verran olen aikoinaan edellisessä elämässäni sähköaitojen ja eläinten kanssa pelannut , että en luota pätkän vertaa sähköaidan suojaavaan vaikutukseen metsissä ja tiheiköissä . Vermeet eivät toimi avoimilla pelloillakaan luotettavasti .
Laidunnettavat eläimetkin oli joka kevät opetettava erikseen ”tottelemaan” sähköä . Lisäksi aidan havaittavuutta oli parannettava ripustamalla siihen liehuvia nauhoja . Tämäkään ei riittänyt syksyllä ruokamaiden ehtyessä ja iltojen pimentyessä . Yön tunteina karja olikin karannut jo teille tietymättömille .

Hirven kohdalla sähköaidan hyöty perustuu ainoastaan vahvaan uskoon , ei muuhun . Jos eläin ei aitaa havaitse , se menee siitä
läpi . Jos puolestaan huomaa aidan , hyppää siitä yli . Kun eläin on ilmassa aidan kohdalla , ei hipaisusta seuraa sähköiskua . Lanka kuitenkin voi jäädä sorkkaan roikkumaan . Tämän oli hoksannut karhukin , joka yllätettiin mehiläispesiltä sähköaidan sisältä viime viikolla Koskenpäällä . Kun hyvää on tarjolla , aitakaan ei pitele .

Sähköä voisi hyödyntää paremminkin. Liiketunnistimet on keksitty.
Samoin on koko joukko äänentoistolaitteita , joilla saa aikaan infernaalisen äänen . Näitä vimpaimia yhdessä hyödyntämällä voisi hirvet saada ihan oikeasti pysymään poissa halutulta alueelta.
Tarvitaan akku , liiketunnistimia sopiviin paikkoihin ja sopivalle taajuudelle viritetty ääntä toistava laite. Äänen ei tarvitse olla kova , kunhan se on paha.

Suorittavalta aitatiedoston päivitystarvetta löytyy. Ensinkin tuo riistaa varten tehty aita on täysin erilainen kuin hevos/lehmäpaimenaita. Yhtään hirveä ei lähde hyppimään yli puoltatoistametriä epätasaisessa metsämaastossa. Läpi se menee jos se on ahdistettu esim. koiran ajossa tai ei hoksaa suuntaa mistä pääsee aidan sivua myöten. Eli juuri erittäin tiheä metsänkohta voisi olla vaikea paikka. Niihin sitä ei kuulu pystyttääkkään. Aidan rakennus vaatii hiukan hirvieläimen käytöksen tuntemusta ja ainakin sen oppii kantapään kautta jos ei ole vanhaa pohjaa. Useimmiten hirvi jos päättää mennä läpi lyö pään alas ja puskee läpi. Keskimmäinen ja alin nauha yleensä katkeaa aikansa mukana mentyään. Tämä on jo niin monen vuoden kokemusta ettei siitä ole epäselvyyttä. Sarvelliseen aikaan välillä ylinkin nauha jää kiinni ja silloin koko aita on aika mukavassa sykkyrässä ja askartelua pikkaisen tietää. Silloin ei tule syöntivaurioita koska se jatkaa koko aitauksen läpi paniikkinappula pohjassa. Jos et usko suorittava niin ota suunta tänne ja laitetaan sinut kokeilemaan ilman housuja aidan läpäisyä juoksemalla. Uskon että tuntuu ja maittaa meno. Paras ja aina varmin paikka aidalle on kun eläin joutuu ojasta nousemaan aidalle. Niitä aitoja ei juuri tarvii parsia. Ensimmäinen tärsky sorkat vesiojassa antaa kyllä varman lähdön. Aita oikein rakennettuna on aivan satavarma tikkaaja. Yhtään häiriötä ei ole laitteissa ollut. Ja aitoja ollut useampi ja nytkin tikkaa neljä eri aitaa jotka kaikki eri keskusyksiköllä. Näistä kaksi vielä vanhoja ennen EU- tiukennuksia ja niissä on pakko pitää puolitehoa kun ei uskalla itsekkään kiertää edes aitaa lähellä märällä kelillä. Vaikka on Wurthin sähköä eristävät turvakengät jalassa. Mutta senverran ilkeä olin hirville että hetken käyttöpaussin jälkeen otin ne uudelleen käyttöön. Toki varoituslappuja ihmisille on (kahdella kielellä ja symbolilla) aitojen tiellepäin suunnalla.

”Riistakolmiolaskenta antaa harvoin edes suuntaa antavia tuloksia hirvikannasta.”

Kyllä se jälkien talvilaskenta antaa ”suuntaa antavia” tuloksia, eli kertoo suunnan, minne suuralueella ollaan menossa. Totta kai pienalueen lupien myöntämiseksi tarvitaan lisäksi tietoa tuhoalueiden ja tihentymien sijainnista, joihin molempiin tulee metsästystä painottaa.

Kerron lyhyesti , mitä tietoja hirvihavaintokorteista on saatavissa.
Edessäni on niistä tehty yhteenveto pitäjän (44 000ha) alueelta.

Yhdessä sarakkeessa näkyvät kaikki alueen metsästyseurat ja niiden pinta-ala.
Toisessa sarakkeessa ilmoitettu hirvien jäävä kanta (2014) seurueittain
(vaihteluväli 2-14 / seurue ja yht. 94 hirveä koko pitäjässä)

Kolmannessa sarakkeessa näkyy hirvitiheys / 1 000ha
(vaihteluväli 0,43-4,22 ja ka 2,08 yksilöä / 1 000ha)

Neljäs sarake kertoo kaatojen määrän seurueittain
( 4-11/ seurue ja yht 90)

Viidennessä sarakkeessa ilmenee kaatojen määrä
seurueittain / 1 000ha (1,35-3,32 ja ka 1,99 / 1 000ha)

Kuudennessa sarakkeessa selviää kaatojen määrä metsästyspäivää kohden seurueittain (0,17-0,75 ja ka 0,39)

Seitsemäs sarake : havainnot /päivä
( 0,71-4,85 ka 2,25)

Kahdeksas sarake: hlö.työpäivät / kaato
( 8,64- 51,5 ka 18,54)

Yhdeksäs sarake: hlö. työpäivät / havainto
(1,31-12,12 ka 3,22 )

Näiden ja edellisvuosien vastaavien tietojen perusteella tehtiin seuruekohtainen suositus kaatolupahakemukseksi kuluvalle vuodelle . Pudotusta edellisvuoteen verrattuna on 30 % .

Hirvien karkottamiseen ei useinkaan riitä vain yksi konsti .
Kurki kertoi hyvän esimerkin hajustetusta aidasta . Se toimii ympäri vuoden . Lisää tehoa voivat antaa epämiellyttävät äänet ja kahisevat hajustetut puissa roikkuvat kankaat . Varsinainen sähkölanka voikin olla itseasiassa aivan turha kapine . Vahva , epämiellyttävä haju saattaa olla jopa kaikkein tehokkain karkotuskeino.

Taimikon pitäminen raivauksin hyvässä kunnossa vähentää hirvien kiinnostusta alueeseen jo luonnostaan . Jos alueella sitävastoin on hirville runsaasti mieleistä syötävää ja peitteisyyden tarjoamaa suojaa , menettävät muut keinot merkittävästi tehoaan .
Sama tilanne , kun edellä kertomani karhun kohdalla . Kun tarjolla on hunajaa , ei sähköaitakaan pitele. Yli oli hypätty kaikkien ihmeeksi huimalla loikalla. Todisteena riistakameran kuva , jossa karhu on aidatulla alueella mehiläispesien kimpussa , mutta yhtään lankaa ei ole poikki !…eikä ollut vierailun jälkeenkään. …