MJO:lle:
Männyllä hirvituhoille altis taimikkoaika on ainakin 15 vuotta, joskus jopa 10 vuotta enemmänkin. Vaikka lumen alla olleet männyntaimet selviäisivät paremmin hirvikartjan syönnöksiltä, on nykykäytännön vallitessa 15 vuoden aikana odotettavissa hirvien lisääntyminen, koska hirviporukat koko ajan pyrkivät hirvikantojen tasoittamiseen.

Tasoittaminen ei minkään hirviporukan alueella onnistu valtakunnallisella 85 000-100 000 hirven talvikannalla. Sillä saadaan vain eri alueilla ja eri vuosina alueen männyntaimikot hirvien hampaissa enemmän tai vähemmän kelvottomaan kuntoon. Kesällä tietysti rauduskoivun taimet ovat edelleen kovilla, jos joku niitä on vielä uskaltanut istuttaa.

Ensin täytyy saada varmuus hirvikantaa tuntuvasti leikkaavasta hirvipolitiikasta. Vasta sen jälkeen on järkevää ryhtyä riskialttiisiin männyntainten laajempialaisiin istutuksiin kuusenjuurikääpäalueille.

Se ,että ”hommaa tehdään jatkuvasti” ei todellakaan tarkoita sitä , että siinä olisi hiventäkään järkeä. Taimikoitakin jätetään ”jatkuvasti” ja ”aktiivisesti” hoitamatta.
Ei tule kulumaan montaakaan vuotta , kun taimikoihin ei enää sukelleta energiarisuja penkomaan konevoimin. Stoppi tulee viimeistään silloin , kun työmuodon( lue pelkän päätöksenteon työn aloittamisesta) tukeminen loppuu. Toinen syy , miksi taimikoiden tuhoaminen energiahakkuin tulee tiensä päähän on , että sitä hillitään suosituksia muuttamalla.
Energiapuun korjuussa tapahtuneet epäonnistumiset ovat johtaneet siihen , että metsäkeskukset valvovat ja tarkastavat tulevaisuudessa tehostetusti kyseisen työmuodon tapahtumia. Painopiste harvennusten tarkastuksista siirretään pääosin energiapuusavotoiden tarkastuksiin jo tulevalla hakkuukaudella. Kun saadaan riittävästi tietoa , suositukset muuttavat muotoaan varmasti
….kukaan ei kuitenkaan kiellä ketään lyömästä päätään seinään…siksi vain suosituksia muutetaan.

Ensin pitäisi ymmärtää, miksi energiapuukohteita syntyy kuusentaimikoiden päälle. Minun mielestä ainakin huomattava osa sellaisesta tilanteesta johtuu liian tiheänä pidetyn hirvikannan aiheuttamasta hirvivahinkoriskistä. Joudutaankin käyttämään jopa keväthalloille arkoja kuusentaimia, joita hirvi ei niin mielellään syö vielä taimikkovaiheessa. Jos olisi käytetty vesakon kanssa kilpaa kasvavia rauduskoivun taimia, ei päällyspuustoa olisi kehittynyt.

Kun heinettyvä alue on ehditty istuttaa kuusentaimilla, joutuu nopeampikasvuista lepän ja hieskoivun vesakkoa kasvattamaan reikäperkaamalla tai verhopuuston harvennusten avulla niin kauan, että kuusentainten latvat ohittavat ensin vatukon korkeuden ja sitten hallariskirajan, ehkä 1-4 metrin pituuteen saakka. Siinä ajassa päällä oleva lehtipuusto saavuttaa korjuukelpoisen hakerankakohteen puumäärän.

Päällyspuuston kaato kuusentaimien väliin tulisi metsänomistajalle niin kalliiksi, että on kannattavampaa antaa kohde metsähakkeen ostajan korjattavaksi. Siitä tulee hieman vahinkoa vaikka korjuu tehtäisiin huolella. Kuitenkin joku euro kantohintaa tulopuolelle ja hieman korjuuvauriota on parempi kuin suuri taimikonhoitotyökustannus ja osa taimista kuitenkin peittoon rankojen alle.

Verhopuiden poisto kuusentaikoiden päältä korjuuvaurioineen vähenisi tuntuvasti, jos metsien uudistamisessa pystyttäisiin riskivapaasti käyttämään myös rauduskoivun ja männyn taimia. Silloin vähempiarvoiset lehtipuut joutuu metsänomistaja pitämään kurissa jo alusta lähtien.

Tuolla Helsingin metsäpäivillä todettiin että TULEVAISUUS ON KENEENKULJETTAJIEN TAIDOSSA. Eli esim. jatkuvan kasvatuksen hakkuilla on koneenkuljettajan ammattitaito ratkaisevassa roolissa. Aika hyvä olisi suorittavankin alkaa hioa jo sorminäppäryyttä kuntoon kun tulee e-kohteet ja jk-kohteet vielä peliin mukaan.