Minusta linkittämäsi kirjoituksen sanoma ei ole epäuskottava. Siltä osin en siis yhdy Tanelin kommentiin. Omituista, vaikkakin sinulle loogista sen sijaan on se, että tässä A. Jalkasen aloittamassa hirvieläimiin, juurikääpään ja ilmaston muutokseen liittyvässä keskustelussa sinä yrität kääntää hoitorästeihin vedoten huomion pois otsikon aiheesta.

Hirvikannasta puheenollen, itse ainakin joudun keväällä pohtimaan yhden kuvion tulevaisuutta. Vaikka vesakkoa ei ollut kuin nimeksi, niin vain hirvet ovat taimia popsineet siinä määrin, että ainakaan istutustaimien varassa en voi jatkaa. Onneksi oli hyvä koivun siemenvuosi, joten ehkä luontaisella koivikolla voi yrittää jatkaa. Aika monta vuotta vain menee hukkaan, mutta hyöty/kustannussuhdetta siinä pitää tarkastella. Ja taas saa Kontro muutamaksi vuodeksi lisää taivasteltavaa hoitamattomuudesta. Vielä kun taivastelun lomassa kertoisi, mitä kuusenjuurikääpäiselle uudistusalalle pitäisi tehdä.

Haulla ”hirven levinnäisyys” saa helposti selville, että hirven sukupuuttoon metsästäminen ei onnistu yksitään suomalaisten toimesta. Laji nimittäin kattaa lähes koko Siperian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosan.

Suomessa joskus aiemmin vallinnut tilanne, että hirviä oli 30-100 yksilöä, ei sekään merkinnyt suikupuuttoa. Jos nyt järkisyillä pyrittäisiin metsästämällä vähentämään hirvet 20 000 yksilöön, voisi laji vielä hyvin ja metsästettävääkin vielä riittäisi. Eihän saalis ole missään tapauksessa pääasia.

Hirvestä ei voi edes puhua hyötyeläimenä, kun huomioidaan nykyiset hirviturmissa vammautumiset ja ongelmat puuntuotannolle.

Minkä verran metsänomistajissa on metsästäjiä? Siis prosenteissa kaikista metsänomistajista?

Entäs, minkä verran hirvenmetsästäjisssä on muita kuin metsänomistajia?

Riistanhoitomaksun suorittaneita on rapiat 300000 joista aktiivimetsästäjiä on 200000 joista reilu vähemmistö on maanomistajia.
Sehän tässä juuri mättää.