Ensin tanelin kysymykseen tervalepän syönnistä. En muista kun aikaaa senverran mutta katkaisuja ainakin oli joka tietysti viitaa emä/vasa yhdistelmään. Se ei ollut aivan pienen taimen vaiheessa vaan juuri siinä 2,5-3 metrin korkuisina. Siksi se tielle niin hyvin pisti silmään. Silloin oli edellinen omistaja (nykyisen omist.isä) joka sen silloin istuttikin. Hän sitä vain silloin manasi ettei se aivan täyspäinen hirvi voinut olla. Ja tuosta maastulin kirjoituksesta todella jää ”p….n” maku suuhun kun tosiaan noin härskisti ollaan kahden tahon nk. pää-äänenkannattaja.
Ja todella jos suorittava omassa jahdissaan ei aivan karheelle pääse ampumaan niitä hirviä niin ei se kyllä tarkoita vielä yhtään mitään valtakunnan hirvikantaa ajatellen.
Niin se taisi täälläkin mennä tämä päivä ulkoilulliseksi noilla jahtaajilla mutta hirviä kyllä piisaa sottamaan jälkiään vähän joka suunnalla jossa liikun itse. Ja jopa hiukan aina joskus harmiakin kun niitä turhaan juoksutetaan.

A. Jalkanen: ”Kysymys kuuluu, mitä uudistamisen vaihtoehtoja meille jää jäljelle: kylvö, luontainen uudistaminen ja jatkuva kasvatus?”

Tilanteessa, jossa juurikääpä on ongelma, eikä puulajin vaihto mahdollinen, tulee mieleeni yksi mahdollisuus. Se on perinteisen käsityksen mukaan vihonviimeinen tapa hoitaa metsää, mutta jos vahinko on jo tapahtunut, sen reunaehtojen mukaan pitää pelata.

Päätehakkuun jälkeen pidetään useamman vuoden tauko ennen uudistamista. Tiedän, että periaatteessa juurikäävästä toipuminen kestää ainakin kuusella puolet ihmisiästä, joten niin kauan ei ole mahdollista odottaa. Kantojen noston vaikutusta juurikääpään selvittäneessä tutkimuksessa kuitenkin todettiin taudin vähenevän ainakin ohuemmista juurista muutamassa vuodessa merkittävästi, joten ehkä tämän tyyppisellä asialla voisi tilanteeseen vaikuttaa.

En tiedä, kuinka juurikäävän vähenemistä ilman kantojen nostoa on tutkittu, mutta asia voisi olla selvittämisen arvoinen.

A. Jalkaselle:
Nykyinen hirvipolitiikka on vähentänyt ratkaisevasti metsänuudistamisen vaihtoehtoja jo 1970-luvulta lähtien. Ehkä lähes kaikki mahdollinen kokeilu on tehty, mutta tulokset ovat niissä olleet monesti hyvin huonoja. Parasta aikaa on menossa kokeilu hallanarkojen avohakkuualojen laajamittaisesta kuuselle uudistamisesta.

Ainakin kolmena viimeisenä keväänä on keväthalla monin paikoin tehnyt pahaa jälkeä kuusen taimille, mikä jatkossa lisää taimikoiden hoidon tarvetta ja heikentää tulevan metsän laatua. Ilman hirvituhouhkaa olisi ongelma voitu ratkaista yksistään hallaa paremmin kestävän puulajin valinnalla. Valitettavasti rauduskoivu ja mänty kelpaavat hyvin hirville.

Hirvituhouhkaa ylläpitävä ja siten metsitettävän alueen puulajivalintaan vaikuttava hirvipolitiikka perustuu hirvipolitiikan tekijöiden ja ehkä myös metsänomistajien etujärjestöjen yhteiseen sopimukseen, jonka mukaan hirvituho luokitellaan luonnontuhoksi. Hirvivahinkojen korvausjärjestelmän olemassaolo puolestaan vapauttaa luonnontuhoa tekevän hirvieläimen vahinkovastuun pois hirviporukoilta. Käytetäänhän hirvien pyyntilupamaksut lähinnä hirvien tekemien metsätaimikkotuhojen korvaamiseen.

Samoilla periaatteilla sopien on ehkä myös hirvikolaria alettu pitää osittain autoilijan aiheuttamana, koska hirviturmatilanteessa on aina ainakin kaksi osapuolta, autoilija ja hirvi. Ainakin eräs MMM:n entinen ylijohtaja pyrki hirvikolaritilanteessa syyllistämään autoilijoita.

Voisikohan nuo entiset sopimukset vielä ottaa uudelleen käsittelyyn, kun luonnontuhomääritys metsästysrajoituksin lisätyn hirvikannan tekemistä vahingoista tuntuu kovasti järjen vastaiselta? Samoin autoilijoiden syyllistäminen hirvikolareista tulisi selkeyttää, koska eihän yksikään autoilija aja hirvikolaria tahallaan. Syyllinen molemmissa tapauksissa olisi mielestäni metsästyksen ylin johto, joka ylläpitää vahinkoja väärillä perusteilla luomansa hirvien säätelyjärjestelmän kanssa.

Arvelet, että taimikon tiheys olisi eräs tekijä, jolla mainitsemasi henkilö olisi yrittänyt torjua kuusen juurikääpää. Voitko perustella menetelmän mekanismia? Onko syynä yksinkertaisesti estää kuusien synty ja siten estää taudin jatkuminen, jo syntyneiden kuusten juuristojen leviämisen rajoittaminen pienelle alalle kovalla kilpailulla ja siten tartuntariskin pienentäminen vai joku muu tekijä? Vai liittyikö tiheys ainoastaan hirviin ja laatuun?

Tiheänä kasvattamiseen kuusen torjumiseksi en itse ryhtyisi. Toki ko. tapauksessa muut syyt saattoivat tehdä menetelmästä perustellun. Jos kuitenkin nyt tarkastellaan ainoastaan juurikäävän ehkäisyä palvelevia menetelmiä. Vaikka onhan puulajin vaihto ja sen kasvattaminen hirviä kestävällä tavalla oleellinen juttu.

Sekapuuston kasvattamisesta on saatu osin ristiriitaisia tuloksia juurikäävän suhteen. Jossain muistaakseni on sekoitus kurittanut tautia, toisaalla taas havaittavaa vaikutusta ei ole ollut. Jatkuvan kasvatuksen kirjassa kuitenkin tähän menetelmään uskotaan, mutta se taitaa perustua enemmänkin suomalaisen yleisurheilijan metodiin eli että tehdään mitä voidaan ja katsotaan mihin se riittää. Menestyksenkin veikkaan korreloivan em. porukan kanssa, koska kasvatuskelpoisten valopuiden saaminen alikasvokseksi on enemmän kuin kyseenalaista hommaa. Kiinnostavin juttu luontaisiin menetelmiin liittyen on kuitenkin haavan tai mahdollisesti jonkun muun kasvilajin vaikutus. Haapaa ainakin teoriassa voidaan käyttää saastuneen maaperän puhdistamiseen, josko joku laji olisi myös juurikäävän vihollinen. Tällaista löytöä ei kuitenkaan taida olla? Ainoa toimiva mekanismi on ilmeisesti monimuotoisuus, jolla yleisesti ottaen voidaan pitää metsä tervempänä ja siten kyky vastustaa sairauksia parempana. Se ei kuitenkaan riitä tilanteessa, jossa vahinko on jo tapahtunut.