Missähän hirvitiheyttä on huomioitu lupia jaettaessa? Näkyy meillä ainakin 115 lupaa 113000 hehtaarille jaetun ihan laskukoneella. Kai se keskinäinen kateus estää järjen käytön, jos ei meillä ole elukoita ei niitä voi olla pitäjän toisella laidallakaan.
Ite olen nyt tehnyt nuoressa kuusikossa harvennusta jossa ylivoimaisesti eniten on moton tekemää puustovauriota. (Ylispuuhakkuun jälkiä siis). Ja todella pahoja latvan katkeamisia ja melkein koko kyljen matkalla pintavauriota ja latvojen katkoja. Ei aivan pidä paikkaansa suorittavan jutussa ettei laho etene kuin juuren niskojen tärvelystä. Kyllä jokaisen kolhun matka on lahovikainen ja yleensä levinnyt jo muutamassa vuodessa metristä kahteen terveeseenkin puuhun. Ja kolhituissa on lähes aina juuressakin pieni lahomerkki jo keskellä. Aionkin myydä e-puufirmalle koska laatu veisi sellufirmassa huonoimpaan ja maksu sen mukaan. E-puuna kelpaa ja maksavat hyvin. Jäljelle jää harva mutta terve kuusikko kasvamaan ja onneksi alakin kuitenkin melko siedettävän pieni. Kestää katella vaikka tien vierua onkin.
Rhy laatii verotussuunnitelman ja jokainen seura hakee luvat sen perusteella harkintansa mukaan. Verotussuunnitelmaan vaikuttavat luken ja arn:n suositukset ,seuran ilmoittamat havainnot ja jäävä kanta.
Jos tämä ei seuraa miellytä ,voi myös toimia toisin. Näytti tänä syksynäkin yksi seura saavan lähes tuplamäärän lupia tuhatta hehtaaria kohti verrattuna yli kymmeneen ympärillä olevaan seuraan. Ilmeisesti riitti ,kun merkitsi jääväksi kannaksi tarpeeksi isot lukemat. Toivottavasti pitivät paikkansa. Vallitsevia pyyntilupaehtoja on ainakin tulkittu varsin vapaasti. Tosin tuokin poikkeama sopii isompaan kokonaisuuteen ,mutta välejä naapuriseurojen kanssa ei toimilla paranneta.
Jesselle totean ,että kohdallesi on osunut järeiden ylispuiden korjuusta aiheutunut normaali tilanne. Yhdeltä tekemältäni kohteelta jouduin poistamaan melkoisen määrän vaurioituneita runkoja edellisen ypp-suorituksen jäljeltä. Iso ja oksainen koivu riukukuusikossa saa tuhoa aikaan korjattiin puut millä menetelmällä tahaansa . Noista tapauksista olen saanut riittäväsi aihetta varoitella kaksivaiheisen kasvatuksen riskeistä. Epäonnistumisen riski on isompi ,kun venäläisessä ruletissa.
Nimetön17.12.2022, 19:42
Olen metsänomistaja ja kotitilani on jakamaton, vaimoni kotitila jakamaton. Kysymys on merkittävistä jutuista. Nyt eletään pitkään ja olemme lapsillemme sanoneet jätetään kierros väliin. He tietävät periaatteeni. Tuskin yhteiskunnan rahoja ovat vailla sen takia,että hallitsevat maata. Maan omistaminen on ongelmallista, kyse on siitä 2.5m×1.5m pinta-alasta? Yhteiskunnan pitää pitää huolta heikoimmistaan. Kotisohvillaan makaavat metsänomistajat eivät kuulu heihin.
Kuusikossa vuodenaika on tärkein lahon leviämisen kannalta. Jo isoisät aikoinaan huomasivat, että esim ns ”leimalaho” ( = kirveellä tehty pilkka puun kylkeen – ja siihen vielä firman leima) – syntyi, varsinkin, jos se oli tehty loppukesästä. Kevättalvella hutkitut leimat olivat steriilejä pakkasella, mutta kun kevätaurinko alkoi lämmuttää, tuli pilkkaan pihkasuoja. Ei lahoa lainkaan.
Kun ilmat lämpiää kevään edetessä , alkaa tyvilahon (maannouseman) itiöt leijua joka paikkaan ja jos pilkassa ei ole pihkasuojaa, näkyy vanhan tiedon mukaan leima jo kolmen kasvukauden jälkeen tyvileikossa ruskeana täplänä. Syksy on kaikkein pahinta aikaa kolhia puita ihan mistä kohtaa tahansa (Kuusikossa).
Hyvällä pohjalla nopeakasvuisessa kuusikossa on mitattu maannouseman kohoavan jopa 90 cm vuodessa. Oli se kuorivika tehty millä hyvänsä. Kasvukaudella puun kuoren ja runkopuun välissä on ainakin puolen millin vahvuinen nestekerros, eli kuori on täysin irti puusta, kyllä se lohkeaa helposti. Se nestekerros ei ole pihkaa.
Noinhan siinä silloin kävi. Tien teon yhteydessä tehtiin koivujen ja järeiren kuusien ja mäntyjen ylispuuhakkuu ja ajankohta oli ainakin sateinen ja märkä. En muista oliko myöhäistä syksyä mutta silloin talvi oli alkuunsa aika leuto. Varmaan jo talvikuukausilla oltiin mutta maakin oli lumen alla aivan sula. Teki paljon syviä ajouria että kyllä niitä juurenniskojakin vaurioitui. Ja aika surkea oli ilma silloinkin, vettä ja räntää. Nyt on hiukan haitannut tuota palstan kunnostustakin kun ajourat ovat Valtran maavaralle aika nippanappa. Havuttaa on pitänyt syvempiä kohtia.
Riskejä 2-vaiheisessa kasvatuksesssa on vähän enemmän mutta oikeilla kohteilla ja sopivalla korjuukelillä onnistuu hyvin. Esim. pitkien ylispuumäntyjen poisto kuusikon päältä onnistu yleensä hyvin, kun männyt kaadetaan pääosin ajourille suvikelillä. Yksi ku- latva katki ja toinen kuusi kaatui syysmyskyssä oli eräällä kohteella tappiosaldo ylispuun poiston jälkeen.
Se keli onkin isompi riski. Jos sattuu pakkas-tai sadekausi ,kun palsta on työohjelmassa, harvoin suunnitelmat muuttuu yhden yp-homman takia. Tehdään kelillä kun kelillä. Jos ollaan työohjelmassa jäljessä ,satavarmasti.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään