Hirvenmetsästäjien kannattaa katsoa Ruotsiin nähdäkseen mihin ylisuuri hirvikanta johtaa. Luonnolla on taipumus puuttua tilanteeseen, jos jonkin eläinlajin kanta nousee tarjolla olevaan ravintoon nähden liian suureksi. Näivetystauti iski Ruotsin hirviin romahduttaen kannat paikoitellen lähes olemattomiin. Jos meillä halutaan välttyä samalta, on hirvimäärää rajoitettava ajoissa. Minulle ei kannata sanoa, että hoida metsäsi huonommin, ettei hirvet siellä nälkiintyisi. En välttämättä tykkäisi moisesta viisastelusta. Lopettakaa turhat selittelyt ja tehkää sitä, mistä kaikkein eniten pidätte, eli ampukaa niitä hirviä niin paljon kuin suinkin mahdollista.

En oikein ymmärrä sitä, miksi meitä hirvenmetsästäjiä syytetään.  Mehän ammumme hirviä pitkän syksyn keleillä kuin keleillä.  Mitä te syyttelijät teette?   Parhaassa tapauksessa kiellätte hirvenmetsästyksen mailtanne, kuten Jesse tekee.

Kyllä paine pitää kohdistaa lainsäätäjiin.  Tekevät aivan idioottimaisia päätöksiä.  Tänä vuonna metsästysaika lyhenee kahdella viikolla juuri siihen aikaan, jolloin päivä on pitkä ja metsästys siitäkin syystä tuottoisempaa.  Samalla lisätään hirvikolareita, kun hirvet juoksentelevat luonnossa sen sijaan, että olisivat pakasteina.

Nythän pyritään lisäämään kaatomääriä 20 %, mikä on tietysti hyvä asia.  Saa nähdä miten se lyhennetyllä metsästysajalla onnistuu.  Se, että annettiin mahdollisuus metsästää peltohirviä ei näissä talkoissa paljon auta.  Jos hirvet tulevat pellolle, niin se usein tapahtuu täysin pimeässä.

Noita ”suorittavan” kuvaamia vesoja tai heinää meidän alussa olevissa taimikoissa hirvet syövät.

Ehkä ei kuitenkaan oteta biologiseksi aseeksi.

Evira: ”Hirvieläinten näivetystauti (CWD) kuuluu samaan aivotautiryhmään kuin hullun lehmän tauti. Näiden TSE-tautien (transmissible spongiform encephalopathy, tarttuva sienimäinen aivosairaus) aiheuttajia ovat prionit. Tautia on todettu vain Pohjois-Amerikasta peräisin olevissa hirvieläimissä seuraavilla lajeilla: valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus), mustahäntäkauris (O. hemionus), amerikkalainen isokauris (Cervus elaphus canadensis) ja hirvi (Alces alces).

Tauti ei tiettävästi ole ihmisiin tarttuva eikä sitä siten pidetä varsinaisena riskinä ihmisille. Taudin esiintymisalueilla kuitenkin kehotetaan metsästäjiä varomaan hirvieläinten hermokudoksen ja imusolmukkeiden käsittelyä, koska näissä kudoksissa sairaalla eläimellä on tautia aiheuttavaa prionia. Sairaita eläimiä ei pidä käyttää ihmisravinnoksi.”

En tiedä pitääkö niellä ylpeytensä, kun ei muukaan tunnu auttavan. Kaikki vain tarjoilee metsoja hirven kalosseissa yms. pöljää, niinkuin täälläkin nyt nähdään.

Ihmettelen hiukan näitä keskustelun avauksia ja niiden tarkoitusperiä.  Aloittaja on näköjään hiukkasen närkästynyt kirjoittajille siitä ettei kaikki ole varauksetta hyväksyneet selitystä tuhoille. Ilmeisesti meidän olisi pitänyt yhtyä aloittajan ja muutaman ”neropatin” kirjoitteluun jossa tuomitaan hirvet, hirvenmetsästäjät ja koko riistahallinto. No onneksi aloittaja sai muutaman innokkaan mukaan ja tarkoitusperä varmaankin täyttyi. Toivottavasti taimet palaa aukkoon vielä syksyn aikana.

Meillä jotka kriittisesti asiaan suhtauduimme on muitakin mahdollisia syyllisä olemassa. Toki hirvet voivat olla yksi mahdollisuus mutta yleensä puuravinto varsinkaan havupuuravinto ei kuulu hirven kevään ja kesä ajan ravintoon ainakaan sinne kärkipäähän.  Meillä on myös aukot täynnä hirvenjälkiä on ne sitten istutettu kuuselle tai männylle. Mutta emme kuitenkaan syytä joka taimituhosta hirviä kun muitakin vaihtoehtoja on. Ilmeisesti näitä ei kuitenkaan kysytty vaan kirjoituksella oli toinen tarkoitus. Asia meni perille ainakin muutamien henkilöiden osalta. 🙂

Näivetystautiko lie hävittänyt hirviä näillä kulmilla . Riistakameralla on paljon vähemmän kuvia viime vuoteen verrattuna ja koirankouluttajat kertovat , että kohteita ei tahdo löytyä . Viime viikonloppuna kahden koiran harjoituslenkit tuottivat vain liikunnan riemua .

Hirvien määrä on siis täysi arvoitus , joten jahti pitää aloitella harkiten . Vasta lumen sataminen antaa mahdollisuudet tarkempiin arviointeihin kannan koosta .

Luken tiedotteissakin mainittiin , että viime syksyn havaintoaineistoihin sisältyy epävarmuustekijöitä . Päällimmäinen huomio on , että metsästyspäivää kohti tehtyjen havaintojen määrä oli vähentynyt edellisestä vuodesta . Tästä huolimatta lähes jokainen seurue ilmoitti jäävän kannan kasvaneen . Syksy näyttää , kumpi tieto kertoo oikean suunnan.