Minä olin hirvijahdissa jo 1959. Siihen aikaan ei metsästysalueella ollut joka vuosi sitä yhtäkään hirveä, mutta kun se yksikin sitten oli, niin se lyötiin heti lihoiksi. Ja ajomiehet ampuivat reput täyteen kanalintuja. Ei ollut ketunajokoiria, eikä luolakoiria. Mutta lintuja, jäniksiä ja kettuja riitti.

Eikä ollut myyrätuhoja (eikä hirvituhoja), ei myöskään myyräkuumetta, puhumattakaan borrelioosista. Jotka kaikki ovat seurausta myyräkannansäätelyjärjestelmän manipuloinnista (pahin manipulaatio on kettujen tappaminen).

Hirvenmetsästys eroaa elävästä elämästä näköjään siinä että hirvien näkeminen on ylivoimaista niitä metsästäville vaikka hirvimäärä on kasvanut vuodesta toiseen ja esim. liikkumisvälineet ja seurantalaitteetkin ovat parantuneet huomattavasti. Olen vahvasti edelleen sitä mieltä että tämän kehityksen on taannut yksi mies ja koira-perustainen metsästystapa jossa metsästys ei tapahdu alueita kattavasti siivoten vaan reikiä massaan puhkomalla. Jos palattaisiin ketjuittaiseen metsästäjien ajometsästykseen saataisiin saalista ulos metsistä paljon tehokkaammin. Mutta kun siihen on tämä koiran kanssa leikkiminen ollut pakko ympätä että se kaveri saa loistaa kuinka hienosti koira toimi. Vaikka suurin osa saaliista karkasi aivan muualle kuin passiketjua kohti. Ketju vie vääjäämättä sinne minne sen hirven halutaan suuntautuvan, passittajia kohti. Mutta kun halutaan pelehtiä eikä metsästää tehokkaasti.

Mites sitten koiran edessä? Täällä kyllä erään seuran miesajo tuotti niin hyvää tulosta erään järvirutakon ympäristöstä ettei siellä ollut kahteen seuraavaankaan vuoteen omalla turvealueellani hirvien jälkiä ollenkaan. Nyt olisi taas aika siivota se ympäristö uudelleen, on taas kulkupolut sen vahvuisia. Olen heti valmis osallistumaan hirvien ajoihin kunhan minun ei tarvitse tinkiä omista hirvien suojaamisen viemistä aikamääristä. Valitettavasti siellä ei minusta vain paljon iloa ole jos ainoat ajat olisivat joka toinen lauantai, se joka toinen menee aina riista-aitojen huoltoon ja akkujen vaihtoon. Tällä haavaa akut ovat kahden viikon välein aika pliisuja kun aurinko ei lataa ja kosteat heinät kaatuvat nauhoille. Myös lämpötila alkaa vaikuttaa kestoon. Työ vie muut arkipäivät ja pyhät pyhitän edelleen muihin harrastuksiin. Eläkeiän koittaessa saatan jopa kuntoisuudesta riippuen mennäkkin porukkaan tai sitten säästän aikaa ja hoidan oman osuuteni kaikessa hiljaisuudessa itse. Mutta siihenkin joku vuosi vielä aikaa.

Meilläkin harjoitettiin aikoinaan ajometsästystä.  Ei siksi, että se olisi jotenkin tuottoisaa tai muuten mukavaa, vaan yksinkertaisesti siksi, ettei ollut kunnon koiria.  Yksi meidän porukan jäsenistä oli Jyväskylän lyseon opettaja, joka värväsi lukion poikia ajomiehiksi.  Värväyksessä oli apuna, että yhdellä meidän porukan jäsenellä oli neljä nättiä tytärtä ajohenkilöinä.  Yksi niistä lyseolaisista, nyt jo eläkkeellä hänkin, löysi sitä kautta siippansa ja päätyi porukan jäseneksi.  Oma tytärkin oli joskus mukana.

Ajoketjuun tarvittiin yleensä vähintään parikymmentä henkeä.  Siinäkin meni aikaa saada heidät sinne maastoon ja löytää eksyneet, koska hankalissa maastoissa ketju katkeili.  Hirvetkin käyttivät aukkoja hyväkseen.  Ihme, ettei meidän ajohenkilöille louhikoissa ja risukoissa sattunut pahempia haavereita.  Kerran tosin yksi mukana ollut ulkomaalainen sai sydänkohtauksen, mutta hänetkin saatiin hengissä sairaalaan.

Tavattaman suuri helpotus oli, kun siirryttiin koirilla käytävään jahtiin vaikka siinä on omat haittapuolensakin, jos koira on liian sinnikäs ja ajaa hirveä vieraille maille.  Kerran meillä oli käytössä jo hieman ikääntynyt koira.  Sen kanssa jahti sujui.  Jos hirvi meni tien varrella olevan passiketjun läpi, koira totesi, että tämä ajo on tässä.  Tiesi missä on kokoontumispaikka ja jolkutteli sinne.  Jos oli lounasaika, niin jolkutteli laavulle.  Valitettavasti sen koiran omistajan vaimo peri tädiltään maatilan ja kaveri siirtyi sitä kautta toiseen porukkaan.   Nyt heillä on käytössään muitakin huippukoiria ja hirvet saattavat kaatua parissa viikonlopussa.  Voin vain videoilta ihailla huippukoiran työskentelyä.   Kyllä saalista tulee erilailla kuin ”kalikkajahdissa”.