Ei tämä mitään uutta ole. Taannoin kun hirvikannat olivat vielä nykyistäkin suuremmat kuuset kelpasivat hirville. Ensiharvennuskuusikoissa näkyi rungoissa hirven kaluamia paikoitellen paljonkin. Tänä keväänä näkyi katkottuja kuusentaimen latvoja. Vesakkoa ei ainakaan tässä tapauksessa kannata syylliseksi nimetä, kun sellaista ei ole vielä ehtinyt edes tulla. Voi olla hirven tai kauriin aikaansaannoksia, en ollut katsomassa. Jälki on kuitenkin samanlaista.

Että ankea todellisuus ei pääsisi unohtumaan on syytä muistuttaa, että juuri tällä hetkellä on tuoreita hirvituhoja näkyvissä miljoona (1000000) hehtaaria, parinkymmenen (20) keskikokoisen kunnan pinta-alan verran. Seitsemän (7) vuoden uudistusalat.

Kun otetaan huomioon miljoona (1000000) uudelleen kuuselle istutettua kuusenjuurikäävikköhehtaaria ja lisäksi miljoona (1000000) kuivalle kankaalle istutettua kuusikkohehtaaria, niin ollaankin jo hirvituhojen (suorien ja välillisten) osalta kolmessa miljoonassa (3000000) hehtaarissa. Kuudenkymmenen (60) keskikokoisen kunnan pinta-alan verran, parinkymmenen (20) vuoden uudistusalat.

Myönteistä huomata, että palstan väen keskuudessa näyttää vallitsevan muutamaa soraääntä lukuun ottamatta vahva konsensus hirvituhojen laajuudesta.

Vaan miten puuntuottajakunta saisi äänensä kuuluviin niin, että hirvikanta saataisiin järkevälle tasolle? Metsäorganisaatioiden sikariportaiden väki MTK:sta, ministeriöstä ja Metsäkeskuksesta sellufirmoihin tuntuu harrastavan hirvenmetsästystä ja tuskin on politiikka muuttumassa. Maaseudun pienmetsäomistajista iso osa harrastaa itse metsästystä ja pienillä pinta-aloilla hirvituhot eivät tunnu erikoisen karvailta antoisaan harrastusmahdollisuuteen nähden. Kaupunkilaispienmetsänomistajia taas metsänhoito ei monestikaan ihmeemmin kiinnosta ja nämä ovat välinpitämättömiä asian suhteen.

Isoilla metsäfirmoilla voisi yhteiskunnallista vaikutusvaltaa olevan tilanteen muuttamiseksi, mutta kun tili tulee sellusta, niin laatuvikojen takia kuiduksi lankeava tukin mitat täyttävä puu on ehkä pidemminkin myönteinen asia.

Hirvi näyttää karanneen käsistä ja tuskin tämän palstan osallistujat ilmasta käsityksiään ottavat. Kuusenkin syönti ja havurunkojen kaluaminen kyllä viittaa siihen, että hirviä on liikaa.

Käy kyllä mielessä, että kuusen syönnillä ja runkojen kaluamisella voi olla muitakin syitä kuin nälkä. Etteivät vain etsi lääkintää loisia tai jotain tautia vastaan. Tosin taudit ja loisetkin lisääntyvät samassa tahdissa kuin hirvet.

Huomaa, että porukka alkaa saada tarpeekseen. Kysymys kuuluukin, että kauanko MTK:n, Metsänomistajaliittojen ja -yhdistysten herrasväki pakoilee vastuutaan tässä asiassa.

Metsäkeskus ja ministeriö ovat viranomaisia, mutta kyllä sieltäkin pitäisi jo löytyä selkärankaa, vaikka mieluummin kyttäävätkin vain metsänomistajaa, että onko se kiltisti.

Jätkälle kysymys: mikä eläin mahtaa olla kyseessä? Ruotsissa ei ole valkohäntäpeuraa joka on siis meillä vieraslaji eikä tulokaslaji kuten esim. villisika joka on levinnyt meille ihan omin sorkin. Onneksi sen kantaa ollaan nyt leikkaamassa.

Satuin tänään Metsätieteen päivillä lounastamaan metsäkeskuksen Markku Remeksen ja Annikka Selanderin kanssa. Näytin tämän keskusteluketjun. Keskusteltiin sitten hirvikannoista, tuhojen määrästä ja tuhojen estämisestä. Kokemuksen mukaan taimikko kannattaa pitää puhtaana vesakosta, mutta mikäli kyseessä on talvilaidun, tästäkään konstista ei ole apua vaan tarvitaan torjuntaan Tricoa.

Kyllä tässä nyt haukutaan väärää puuta kun metsäkeskus ei ole asianosainen. Metsästäjien olisi otettava tyytymättömyys vakavasti ja haettava kestävä hirvikannan ja kauriiden kannan taso yhdessä metsänomistajien kanssa. Muuten joudutaan turvautumaan metsästysvuokrasopimusten irtisanomisiin ja järjestämään metsästys muulla tavoin eli esimerkiksi palkka-armeijan avulla.